Helsinkiläinen Jonna Järnefelt, 58, viihtyy Tampereen Työväen Teatterin vierailijana. Eeva jututti häntä ennen Katrinan ensi-iltaa.
Olet mukana TTT:n Come From Away -musikaalissa, joka perustuu 9/11-tragedian jälkeisiin tositapahtumiin. Millaisia mietteitä se on nostanut?
”Se on laittanut miettimään, miten tällaisista katastrofeista ja kriiseistä selvitään – eli olemalla yhdessä ja auttamalla toisiamme. Hyvin yksinkertaista. Teatteri on fantastinen konsepti. Sen kautta voimme peilata nykyhetkeä ja mennyttä.”
Näyttelet eronnutta teksasilaisrouvaa, joka tutustuu tulevaan mieheensä koneen pakkolaskun vuoksi. Mikä roolissasi on herkullisinta?
”Se, että puretaan myyttiä, että rakkaus on vain nuorten asia. Yhtä hyvin se iskee keneen tahansa. Rakkaus ei ole iästä kiinni. Lisäksi rakkaus iskee silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ääriolosuhteet korostavat eloonjäämisviettiä. Silloin saattaa nähdä asiat toisesta perspektiivistä ja uskaltaa heittäytyä.”
Olet ensimmäistä kertaa TTT:ssa vierailijana. Tammikuussa sinut nähdään Katrina-näytelmän pääroolissa. Mikä on Tampereen lumo?
”Nyt kun lapset ovat aikuisia, hakeuduin tarkoituksella pois omista ympyröistäni. Minussa asuu seikkailija. Haluan haastaa itseäni, etten juutu paikoilleni. Tampere on valtavan elinvoimainen paikka. Isäni ja äiti ovat kotoisin Tampereelta, ja täällä on sukuni historia: paikat, joissa sukuni on asunut, käynyt kouluja, mennyt naimisiin ja haudattu.”
Mikä on tärkeintä laulamisessa?
”Olen kuulemma laulanut jo ennen kuin puhuin. Keikkailen säännöllisesti laulajana. Minulla ei ole klassista koulutusta, mutta olen lähtenyt aina siitä, että teksti, jota laulan, on tärkein.”
Opiskelet myös kirjoittamista. Miten luonnehdit itseäsi kirjoittajana?
”Lähestyn kirjoittamista omasta lähtökohdastani eli mietin, miltä teksti kuulostaisi puhuttuna. Proosan kirjoittaminen on minulle haaste, koska olen tottunut siihen, että sen, mitä ei sanota, voi näytellä. Tykkään kirjoittaa lavalle. Olen tullut siihen tulokseen, että vahvuuteni on dialogi. Valmis näytelmäni odottaa kohtaloaan, ja sävellettäviä tekstejä minulla on vaikka kuinka paljon.”
Jonna Järnefeltin kulttuurivinkit:
Näyttely: Vivienne Westwood -muotia yksityiskokoelmasta, Museo Milavida, Tampere 12.2. asti. ”Punk-muotia ja nostalgiaa. En ollut punkkari, mutta olen minäkin lävistänyt korvanlehteni hakaneulalla.”
Kirja: Iida Rauma, Hävitys (Siltala). ”Finlandia-voittajan aihe on tärkeä. Lukemisen merkityksen korostaminen juhlapuheessa kolahti, sillä lukeminen tuppaa välillä työkiireissä jäämään.”
Dokumentti: Iranin naisten kapina (Yle Areena). ”USA:han muuttanut iranilainen aktivisti Masih Alinejad on äänitorvi naisille, jotka eivät halua käyttää hijabia. Olin vaikuttunut hänen kuolemaa uhmaavasta rohkeudestaan.”
Teatteri: Talvisota, Teatteri Avoimet ovet 7.3.–29.4., Helsinki. ”Talvisota kolmen naisen näkökulmasta.”
Juttu on julkaistu Eevassa 1/2023
jääbalettiLaura Lepistö palaa jäälle: ”Toivon, että Lumikuningatar näyttää minusta luistelijana yllättävän puolen”
KulttuuriKikka!-elokuvan ohjaaja Anna Paavilainen: ”Kikan energia on edelleen poikkeuksellinen – ihan tukka lähtee päästä!”
kirjatAntti Tuuri: "Maailma tarvitsee muistutusta erilaisuudesta"
IhmisetJonna Järnefelt ammentaa voimaa jäähallin tunnelmasta ja läheisistään: ”Äitipuoleni on ollut tärkeä tuki ja turva läpi elämäni”
