Enkelisijoittaja Jenni Kynnös pukeutuu pinkkiin eikä omista housuja – ”Tyylini on muuttunut, kun olen vaurastunut”
Leijonan luola -ohjelmasta tuttu enkelisijoittaja Jenni Kynnökselle on tärkeää pukeutua juuri niin kuin hän itse haluaa. ”Edustan räväkällä pukeutumisellani myös firmaani.”
Miltä vaatekaapissasi näyttää?
”Hyvin värikkäältä ja glitterpainotteiselta. Sieltä on lähes mahdotonta löytää jotain neutraalia. Pinkki ja vihreä ovat lempivärejäni. Kaapistani löytyy ehkä yksi musta vaate.
Luottoasujani on Katri Niskasen vihreä mekko. Pukeudun aina mekkoihin tai hameisiin. Itse asiassa en omista tällä hetkellä ollenkaan housuja, sillä ne ovat minusta kamalia!
Käytän ainoastaan LUVBY-merkin sukkahousuja ja rakastan Minna Parikan kenkiä. Säikähdin aiemmin, että Minna Parikka lopettaa kenkien suunnittelun, joten hamstrasin niitä useammat varastoon. No, hän ei lopettanutkaan, ja tällä hetkellä minulla on niitä jo ainakin kaksikymmentä paria.
Tykkään maustaa asujani hullunkurisilla asusteilla. Yksi suosikeistani on Milanosta ostamani Furlan siililaukku. Hulvattomat asusteet sopivat etenkin bisnestapahtumiin. Moni aloittaa keskustelun niiden pohjalta helpommin.”
Jenni Kynnös
31, on helsinkiläinen, joka on tuttu Leijonan luola -Suomi ohjelmasta. Sarjayrittäjä ja enkelisijoittaja muun muassa yrityksissä kosmetiikkabrändi Smuuti Skin, kauneushoitolaketju Blue Lagoon ja sukkahousubrändi LUVBY.
Miten tyylisi on muuttunut?
”Lapsena tyylini oli suoraan sanottuna hulvaton. Tein itse pipoja, joissa oli sarvet. Tein myös karkkikorvakoruja oikeista karkeista. Se oli hyvä idea niin kauan, kunnes karkit sulivat päälleni.
Tein myös itse vaatteita. Suuren Käsityölehden ohjeilla kavensin XL-vaatteiden ohjeista minulle sopivia. Ne eivät tietenkään sopineet päälleni yhtään, vaan vaatteista tuli kamalia.
Olin pienempänä hieman outolintu. Harrastin cheerleadingia, ja lajissa oli tarkka pukeutumistyyli. Pukeuduin silti aina palloleggingseihin, vaikka ne eivät kuuluneet cheerleadingin tyyliin.
Teininä kävin läpi pissisvaiheen, sillä se oli hyvin vahvasti sen ajan tyyliä. En ollut ihan pahimmasta päästä, mutta pukeuduin pikkumekkoihin, stilettikorkoihin ja seeprakuosiin.
Minusta on tärkeää, että minun on aina annettu pukeutua juuri niin kuin itse haluan.”
Pukeudut paljon pinkkiin, miksi?
”Pinkki on aina ollut lempivärini, ja se kuvaa persoonaani. Värin kirkkaus symboloi minulle vahvasti naisellisuutta ja iloa. Pinkissä pidän siitä, että sen sisältä löytyy kaikille oma sävy. Itse pukeudun usein tummempaan pinkkiin kuten fuksiaan, mutta esimerkiksi blondeille sopii usein parhaiten vaalea pinkki.
Aina kun näen jotain pinkkiä, ostan sen itselleni. Siksi vaatekaappini on ihan kauhea. Yritän miettiä asukokonaisuuksia itselleni, mutta kaikki ovat pinkkejä, joten yhdistely on hieman haastavaa. En kuitenkaan voi yhdistää koko asuun ainoastaan pinkkejä vaatekappaleita. Pinkki hame ja paita menevät kuitenkin vielä hyvin yhteen.
Parasta oli, kun Barbie-elokuva ilmestyi ja ihmiset hullaantuivat pinkistä. Se oli minulle parasta aikaa.”
”Jotkut saavat paljon iloa siitä, että tekevät löytöjä kirpputoreilta. Minulle se tuntuu vaivalloiselta.”
Miten pukeutumiseesi suhtaudutaan bisnesmaailmassa?
”Ihmiset ainakin tunnistavat minut helposti. Isälläni on tapana kysyä: ’Menetkö oikeasti noissa vaatteissa asiakastapaamiseen?’
Minulle on tärkeää, että jokainen pukeutuu persoonansa mukaan. Edustan samalla räväkällä pukeutumisellani myös firmaani. Siksi minulle on tärkeä pukeutua juuri kuten haluan. En ole vakava ihminen, joten en myöskään murehdi, otetaanko minua bisnesmaailmassa vakavasti pukeutumiseni takia.
Bisnesmaailman pukeutuminen on aina ollut hyvin pukupainotteinen. Ongelma mielestäni on se, että kun pukeudun mekkoon, se on jopa usein liian juhlava. Esimerkiksi Leijonan luola -tv-ohjelmassa olin usein pinkissä mekossa, ja kontrasti muihin sijoittajiin oli suuri.
Toivoisin, että ihmiset voisivat pukeutua räväkämmin ja hienommin bisnestapahtumiin.”
Yllättävää tyylissäsi?
”Pukeudun joko kuin roskasäkki tai sitten vedän asuni ihan överiksi lisäämällä paljon asusteita. Osaan laittaa itseni työpäivään valmiiksi supernopeasti. Töihin lähtiessäni laitan firman hupparin päälle, Minna Parikan puputennarit jalkaan ja hiukset ponnarille.
Työasuni on todella rento, sillä en kykene työskentelemään hienoissa vaatteissa. Jos minulla on myöhemmin päivällä bisnestapaamisia, vaihdan pinkin mekkoni päälle vasta lähtiessä. Kannan oikeasti tavaroitani toimistolle roskapussissa.
On hauska huomata, kuinka naiset tunnistavat minut yleensä missä tahansa asussa. Miehet tunnistavat minut kadulla ainoastaan silloin, kun minulla on päässäni korkea ponnari.”
Onko tyylisi muuttunut rikastumisen myötä?
”Tyylini on muuttunut, koska vauraustasoni on muuttunut, ja minusta se on täysin ymmärrettävää. Nykyään pystyn ostamaan esimerkiksi minulle räätälöityjä vaatteita. Ostan myös paljon suomalaista designia ja olen sijoittajana Ivalo.comissa.
Olen kuitenkin päättänyt, etten koskaan pukeudu vaatteisiin, joissa luksusmerkkien logot näkyvät. Minusta niiden tarkoitus on vain mainostaa kyseistä brändiä tai esitellä omaa vauraustasoa.”
Oletko vastuullinen vaateostoksissasi?
”Jotkut saavat paljon iloa siitä, että tekevät löytöjä kirpputoreilta. Minulle se sen sijaan tuntuu hieman vaivalloiselta. Kengänkokoni on 34 ja olen lyhyt, joten minun on hankala löytää kirpputorilta sopivia vaatteita. Vastuullisuus tarkoittaa minulle muuta kuin kirppareilla kiertelyä. Mutta uudet kirpparisovellukset ovat mielestäni todella hienoja innovaatioita.
Minulle vastuullisuus on enemmän sitä, että ostan harvoin mutta käytän pitkään. Minulla on esimerkiksi useita mekkoja, jotka olen ostanut 18-vuotiaana. Minusta on ihanaa, että omistan ikonisia vaatteita, joita voi käyttää edelleen.
Vastuullista on myös se, etten seuraa lainkaan trendejä, vaan ostan sitä, mistä itse pidän.
Yritän suosia suomalaisia tuotteita ja designia. Rakastan esimerkiksi Annele-korvakoruja, jotka ovat kestäviä. Minulla on niitä useammat.”
”Minulla on kauheasti juhlamekkoja, mutta ei lähes lainkaan arkivaatteita.”
Miten luulet tyylisi muuttuvan tulevaisuudessa?
”Minulla on harakan katse. Aina kun näen jotain kimmeltävää, minun on pakko saada se. Ehkä toivoisin itselleni tulevaisuuteen enemmän harkintakykyä. Minulla on kauheasti juhlamekkoja, mutta ei lähes lainkaan arkivaatteita. Tuntuu, että teen välillä aika mielenkiintoisia valintoja pukeutumiseni suhteen.
Äitini on aina ollut hyvin tyylikäs ja elegantti, kuten ranskalaiset naiset. Itse kuvailisin omaa tyyliäni enemmän sanalla joulukuusi. Ehkä tulevaisuudessa löydän samanlaista tyylikkyyttä kuin äidilläni.”
