Kun Jenni Kokander saattohoiti isoäitiään, eräs kirja auttoi häntä: ”Se on vapauttanut kuoleman pelosta”

Näyttelijänä paremmin tunnetun Jenni Kokanderin kolmas teos, rikosromaani Äidit palaavat aina, ilmestyi helmikuussa. Se on psykologinen jännitysromaani äideistä ja lapsista, ja sen päähenkilönä on aiemmista kirjoista tuttu kriminaalipsykologi Kaisa Halla. Näin Jenni vastasi Eevan kirjaklubin 20 kysymykseen.

Mikä kirja kaikkien pitäisi lukea? Veljeni Leijonamieli. Minua se on vapauttanut kuoleman pelosta. Olin kesällä saattohoitamassa isoäitiäni. Tunsin voimakkaasti, että hän jatkaa matkaa ja minä jään. Sitten joskus näemme joen varrella ja kirsikkapuut kukkivat.

Minkä taidon haluaisit osata? Olla parempi uimari.

Mitä pelkäät? Pesuaineita. Huuhtelen esimerkiksi aina juomalasit, kun otan ne pesukoneesta.

Mihin tuhlaat? Palapeleihin. Ostan niitä kirpputoreilta. Puolisoni, maailman ihanin mies, laskee palaset ennen kuin aloitan, jotta en pety, jos sieltä puuttuu yksi. Hän rentoutuu sillä tavoin.

Mikä on lempiäänesi? Nukkujan rauhallinen hengitys.

Millaisessa tilanteessa valehtelet? Kun yritän tehdä jotain helpommaksi toiselle.

Kuka on muuttanut elämäsi? Joka päivä joku! Teen vapaaehtoistyötä asunnottomien kanssa, ja siellä istutaan ja jutellaan paljon. Sillä tavalla kuulee tarinoita maailmoista, joihin itsellä ei olisi mitään asiaa.

Mitä sanaa tai lausetta käytät liikaa? Mainio. Upea. Mahtavaa.

Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi? Huolehtimisen ja yliajattelemisen. Olen vähän joka alan asiantuntija ja mietin usein, että pitikö minun nyt tuohonkin ottaa kantaa.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi? Sitä, että lapsistani on tullut niin vapaita, hauskoja ja ihmeellisiä.

Mikä on arvokkain omaisuutesi? Mummoni äidin almanakka hänen synnyinvuodeltaan. Siinä on muistiinpanoja, ensimmäiset asiat jotka hänestä on kirjoitettu ylös.

Jos saisit olla joku muu yhden päivän ajan, kenet valitsisit? Kissani Sulo. Haluaisin nähdä, miten se näkee minut. Sulo on minulle suuri hahmo, ja olisihan se sitten hirveä pettymys kyllä, jos olisinkin sen mielestä ihan rupusakkia.

Mistä toivot, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeen? Siitä, että olen osannut olla toisena, nostaa muita.

Mikä on paras tekemäsi päätös? En ole hyvä päättämään. Ehkä se, että lopetin tupakoinnin. Tosin sekään ei ollut varsinainen päätös, koska vaihdoin tupakat sikareihin ja ne vain sitten jotenkin jäivät pois.

Mikä on hyödyllisin rutiinisi? Siivoan aina jälkeni heti.

Mikä on lempipaikkasi maailmassa? Yksi ranta Kreetalla. Siellä on meri ja kylä, jossa ihmiset laittavat hyvää ruokaa ja katsovat hymyilevin silmin eivätkä tiedä minusta mitään.

Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi jos voisit? Kaikki menee hyvin.

Mitä olet oppinut rakkaudesta? Että se sattuu.

Minkä suhteen muutit viimeksi mieltäsi? Tänään päätin olla syömättä lounaaksi kukkakaalieinestä ja teinkin itselleni korealaisen pannukakun. Se oli oikea päätös.

Mikä herättää sinussa toivoa? Hyvien ihmisten katseet. Näen ihan hirveästi sellaisia ihmisiä.

Tällä palstalla Eevan kirjaklubin vieraat vastaavat kysymyksiin, joihin on vain oikeita vastauksia. Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 5/24.