Jasmin Hamidin isä sairastui kuusikymppisenä muistisairauteen – outo tilanne ristiäisissä kertoi sairauden etenemisestä
Jasmin Hamid ajatteli ensin, että isän muistisairauden merkit olivat vanhuuden höperöitymistä.
”Ei ole liian aikaista puhua isän kuolemasta”, Jasmin Hamid, 41, sanoo rauhallisesti.
Hautajaisista on kaksi ja puoli viikkoa. Jasmin istuu tyynenä keittiössään Helsingin Kalasatamassa. Keittiöstä aukeaa näkymä urbaanille sisäpihalle, toisesta päädystä merelle.
”Minulla on ollut aikaa sopeutua vääjäämättömään”, hän jatkaa.
”Sairauden lisäksi isällä oli huono omatunto aiheuttamastaan vaivasta. Se oli sydäntäsärkevää.”
Isä sai lääkäriltä muistisairausdiagnoosin kahdeksan vuotta sitten. Hän oli hakenut apua itse. Se on poikkeuksellista, sillä yleensä läheiset joutuvat patistelemaan ikäihmisiä muistitutkimuksiin.
Isä ei halunnut enää ajaa autoa, sillä hän tunsi, ettei kaikki ollut kunnossa eikä reaktionopeus riittänyt. Perhe ei aluksi osannut ottaa isän epäilyjä tosissaan, vaikka tämä etsi sanoja.
”Pidimme isän käytöstä vanhuuden höperöitymisenä ja vähän hihittelimme sille välillä siskon kanssa. Nyt se harmittaa.”
Edessä piti olla aktiiviset eläkepäivät. Isällä oli ollut suunnitelmia niitä varten. Vanhemmat nauttivat matkustelemisesta ja kulttuurista. Oli nähty kiinalaiset terrakottasotilaat, Egypti, Euroopan suuret pääkaupungit. Sitten isä sai diagnoosin. Hän oli silloin 68-vuotias. Isä oli diagnoosista pahoillaan ja pyyteli perheeltä anteeksi.
”Sairauden lisäksi hänellä oli huono omatunto aiheuttamastaan vaivasta. Se oli sydäntäsärkevää.”
Isän sairaus eteni pikkuhiljaa. Viisi vuotta sitten nuorimman lapsensa nimiäisissä Jasmin huomasi, että isä seisoi lapsen vaunukopan vieressä ja totesi, että mukava nähdä. Hän puhui tyhjälle kopalle.
”Se tuntui uskomattomalta. Sanoin miehelleni, että nyt on tosi kyseessä.”
Luit lyhennelmän Jasmin Hamidin haastattelusta, joka on julkaistu Eevassa 6/2025. Jutussa Jasmin kertoo, miten hän huolehti isästä, kun tämän sairaus eteni. Hän puhuu syyllisyyden tunteista, joita hän joutui käsittelemään muistisairaan omaisena. Jasmin eli isän sairastumisen ajan sandwich-vaihetta eli vaihetta, jolloin hoidetaan yhtä aikaa omia lapsia ja vanhempaa.
