Joka päivä Jarkko Eve hiljentyy 21 minuutiksi omien ajatustensa äärelle: ”Tavoitan siinä jotain jumalallista”
Jarkko Eve valmistuu lyhytterapeutiksi ja suhtautuu jokaiseen päivään yhtä suurella uteliaisuudella. Elämän vaikeimmissa kohdissa hän on saanut lohtua kyvystä heittäytyä hetkeen.
Muusikko Jarkko Eve viettää päivän mittaista elämää. Se tarkoittaa, että joka aamu on hänelle uusi mahdollisuus kokea se kaikki, minkä takia hän on tälle pallolle syntynyt. Kun maallisen matkan ajattelee ohikiitävänä kuin sudenkorennon lento, siitä antautuu ottamaan joka hetken irti.
Päivän mittainen elämä on läsnäolossa pysyttelemistä. Filosofia on tuonut paljon hyvää Jarkon arkeen. Hän jaksaa innostua ja olla utelias. Rauha on löytynyt.
”Tavoitan usein saman tunteen kuin lapsuudenkesinä, jolloin kesäpäivät tuntuivat jatkuvan ikuisesti, eikä ollut kiire minnekään.”
Jarkon arjessa on tapahtunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana monta mullistusta, jotka ovat vaikuttaneet hänen ajatuksiinsa.
”Kyseessä on varmasti myös iän mukanaan tuomaa kokemusta. Kuusikymppisenä tuntuu, että aikaa ei ole tuhlattavaksi.”
Musiikkia harrastanut Jarkko liittyi vuonna 1983 Dingo-yhtyeen basistiksi. Seuraavana vuonna yhtye nousi raketinomaisesti tähtitaivaalle. Parikymppisen muusikon elämä täyttyi keikkamatkoista, takahuoneista ja kirkuvista faneista, joiden käsiin oli sidottu sifonkihuiveja.
Musiikki on edelleen tärkeä osa Jarkon arkea. Tänä vuonna hän julkaisee uutta musiikkia. Jarkolla on myös uusi aluevaltaus: hän viimeistelee nelivuotisia lyhyt- terapeutin opintojaan.
Eläkepäivistä Jarkko ei haaveile.
”Työni sekä muusikkona että ihmisten valmentajana ovat minulle intohimo ja elämäntapa.”
Jarkko on kiitollinen siitä, että hän on saanut tehdä 40 vuotta töitä tuulisella musiikkialalla. Hän kokee olevansa artistina nyt parhaimmillaan.
”Levy-yhtiö on ehkä toista mieltä. Sain sieltä jo palautetta, että mitä me tehdään kanssasi, kun olet noin vanha”, Jarkko sanoo pilkettä silmäkulmassaan.
”Haluan kannustaa itseäni samalla tavalla kuin kannustan muita.”Jarkko Eve
Terapeutin työssä Jarkko uskoo elämänkokemuksesta olevan pelkästään hyötyä.
”Eihän kukaan sano psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Ben Furmanille, että olisit muuten hyvä, mutta olet liian iäkäs.”
Tie terapeutiksi on pitänyt sisällään mielenkiintoisia sivupolkuja.
Kaikki lähti liikkeelle vuonna 2011, jolloin viidenkymmenen vuoden rajapyykkiä lähestyvä Jarkko alkoi syvällisesti pohtia, kuka hän on ja mitä hän vielä elämältä haluaa.
”Olin varma, että minulla on jokin muukin intohimo kuin musiikki. En vain vielä tiennyt, mikä se on.”
Itseään etsivä mies uppoutui self help -kirjallisuuden maailmaan. Hän ahmi tietoa psykologiasta, filosofiasta ja itsensä kehittämisestä. Samoihin aikoihin Jarkko raitistui ja muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän tutustui alkoholismin hoitoon käytettävään Minnesota-ohjelmaan ja työskenteli alkoholistien parissa.
”Jätin alkoholin, koska halusin lisää energiaa. En halunnut, että minulla kuluu enää aikaa edellisen viikonlopun aiheuttaman kankkusen parantelussa.”
Tilalle tulivat jooga, urheilu ja tasapainoisemmat ihmissuhteet.
Samoihin aikoihin Jarkon avioliitto kariutui. Pariskunnan lapset jäivät asumaan äidin luo. Jarkko suuntasi Yhdysvaltoihin, jossa hän asui Teksasissa, Washingtonin osavaltiossa ja Floridassa.
”Pitkälti Amerikan-vuodet olivat itsetutkiskelua ja hiljaiseloa.”
Kuudenkymmenen vuoden taipaleeseen mahtuu muutamia vaikeita kohtia, jotka ovat koulineet Jarkkoa kaikkein eniten. Yksi niistä on isättömänä kasvaminen, toinen avioero yhteisten lasten äidistä.
”Avioeroni oli ruma ja kaoottinen.”
Avioliiton päättyminen keskellä omia murrosvuosia oli Jarkolle tiukka paikka.
”Elämäni olisi voinut lähteä luisumaan synkkään suuntaan. Onneksi niin ei käynyt, ja nykyään minulla on hyvät välit aikuistuneiden lasteni kanssa.”
Jarkko uskoo, että olemme täällä kuin koulussa. Jokaiselle annetaan omat oppiläksyt.
”Käymme samaa koulua mutta vähän eri kursseja. Kukaan ei päätä opintojaan kohtaamatta haasteita. Suurimmat niistä liittyvät yleensä ihmissuhteisiin, aivan kuten minullekin on käynyt.”
”Jostain syystä olen aina luottanut siihen, että elämä kantaa.”Jarkko Eve
Elämän kovimmat paikat ovat panneet Jarkon pohtimaan omia virheitään. Hän haluaa tiedostaa ja oppia niistä, muttei jäädä niihin kiinni.
Jarkko on osannut olla armollinen – myös itselleen.
”Mokan jälkeen sanon peilikuvalleni, että nyt meni pieleen, ja jatkan, että olet hyväsydäminen ihminen, jolla on mahdollisuus oppia. Haluan kannustaa itseäni samalla tavalla kuin kannustan muita.”
Vaikeuksienkin keskellä Jarkko on aina nähnyt toivoa. Vaikka kohtalo olisi hetkeksi heittänyt joen töyräälle istumaan, hän on noussut ylös ja jatkanut matkaansa.
”Jostain syystä olen aina luottanut siihen, että elämä kantaa. Selviytyminen on varmaan kirjoitettu geeneihini.”
Jarkko uskoo, että elämä haluaa ottaa avosylin vastaan silloin, kun ihmisellä on tahtotila mennä eteenpäin. Kun hänellä on ollut päämäärä, hänelle on alkanut järjestyä mahdollisuuksia.
Hän on kokenut lukuisia kertoa johdatusta. Se tuntuu siltä kuin hän saisi joltain itseään korkeammalta taholta eteensä tienviittoja.
Hän näkee johdatuksen usein visuaalisina kuvina mielessään. 12-vuotiaana poikana hän ihmetteli, miksi rakasti niin valtavasti Amerikasta lahjaksi saamiaan leveitä henkseleitä.
”Viisikymppisenä, kun sain Yhdysvaltojen kansalaisuuden, muistin kirkkaasti lempihenkselini.”
Visualisoimisen lahjaa Jarkko käyttää myös tietoisesti.
”Minulla on näky siitä, että 63-vuotiaana ajan Milanossa valkoista skootteria magea nahkatakki päälläni ja olen tekemisissä muodin kanssa. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin mielikuvani liittyy, mutta olen varma siitä, että se toteutuu.”
Maailma kutsui Jarkkoa jo nuorena. 22-vuotiaana hän pakkasi reppunsa ja matkusti Intiaan. 1980-luvulla ei ollut kaukomaille valmiita pakettimatkoja, vaan Jarkko lähti itsekseen kohti tuntematonta.
Myöhemmin Jarkko vietti Intiassa monia talvia tutkiskellen temppeleitä, värikästä elämänmenoa ja omaa mielenmaisemaansa. Siellä hän myös tutustui joogan ja meditaation maailmaan.
”Tuolloin oivalsin ensimmäistä kertaa hetkessä elämisen taidon tärkeyden.”
Mielen hiljentäminen jäi Jarkolle tavaksi. Nykyään hän tekee päivittäin 21 minuuttia kestävän harjoituksen.
”Istuudun häiriöttömään tilaan ja laitan kellon herättämään. Otan hyvän asennon, jota tarvittaessa tuen meditaatiotyynyillä. Laskeudun itseni äärelle.”
Jarkolla on motivaatio harjoittaa mieltä säännöllisesti, sillä se tekee hänelle hyvää. Kun ajatusten kakofonia tyyntyy, mieli on kirkkaampi koko loppupäivän.
Mielen pysäyttämisen avulla Jarkko on herkempi omille energioilleen.
”Mietin paljon sitä, minkälaisella energialla menen ihmisten pariin, on kyse sitten työtilaisuudesta tai kaupassa käymisestä. Pyrin tuomaan tilaan myötätuntoisuutta ja positiivisuutta. Haluan olla ihmisille lisäarvo, en ympäristöjätettä.”
Jarkollakin on huonoja päiviä, jolloin pinna kiristyy. Silloin hän pysyttelee mahdollisimman paljon omissa oloissaan.
”Kutsun sitä latautumiseksi. Annan itselleni kaiken huomion, jota tarvitsen päästäkseni takaisin tasapainoon. Vasta sen jälkeen pystyn taas olemaan avuksi toisille.”
”Haluan olla jatkuvasti avoin sille, mitä sydämeni sanoo.”Jarkko Eve
Jumala-sana sopii Jarkon suuhun. Yhtä hyvin hän voi puhua luojasta tai lähteestä.
”Meissä ihmisissä on egotietoisuus – eli sepittämämme tarina itsestämme – ja korkeampi minuus, jolla voi tavoittaa jotain pyhää. Korkeammalla minuudella voimme pysähtyä lähteen äärelle lepäämään. Silloin tavoitamme jotain jumalallista itsessämme. Minä pääsen lähteen luo parhaiten 21 minuutin hiljentymisharjoituksellani.”
Jarkko ei ole kiinnittynyt mihinkään tiettyyn uskontoon.
”Maailma ja me ihmiset muutumme koko ajan. Se, mihin uskon tänään, ei välttämättä ole minulle totta huomenna. Haluan olla jatkuvasti avoin sille, mitä sydämeni sanoo.”
Jarkko pitää sielua kuolemattomana. Kuoleman jälkeen meitä palvellut ruumis muuttuu tomuksi, mutta sielu jatkaa matkaansa toisella värähtelytaajuudella.
”Ilman muuta ajattelen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.”
Sielunsopimukseen on kirjattu kaikki se, mitä tässä kierroksessa on tarkoitus käydä läpi. Jarkko pitää elämää huikeana matkana, joka tarjoaa takuulla mahtavia kokemuksia vielä viimeiselle neljännekselle.
”Lapsille olen sanonut, että elän satavuotiaaksi. Vaikka eläisin 80-vuotiaaksi, silti minulla olisi 20 vuotta edessä. Uskon, että saan kokea vielä kirjan mahtavimman luvun, happy endin.”
Tänään Jarkolla on ollut hyvä päivä. Se alkoi kahvila-aamiaisella Helsingin Munkkiniemessä. Iltapäivään mennessä hän on ehtinyt tuntea kiitollisuutta, iloa, innostusta ja rakkautta.
Arkeen kuuluvat aikuiset lapset ja läheisistä muodostunut sielunperhe. Jarkko on tyytyväinen siitä, että hän on uskaltanut seurata sydäntään. Hän on pitänyt yrittämistä aina tärkeänä – epäonnistumisen kustannuksellakin.
”En ole vältellyt virheitä. Kaikesta voi oppia ja selvitä.”
Keväällä terapiaopintonsa valmiiksi saava Jarkko tahtoo hyödyntää elämänkokemustaan ihmisten tukemisessa.
”Olen ollut aina empaattinen, mutta vasta viime vuosien aikana olen löytänyt itsestäni auttajan ja parantajan roolit. Minun on pitänyt saada kohdata ensin itseni, jotta voin alkaa palvella muita.”
Ajatus terapiaopinnoista alkoi kasvaa hiljalleen Jarkon mielessä Yhdysvalloissa. Muutettuaan Suomeen vuonna 2020 hän aloitti lyhytterapeutin koulutuksen. Opiskelu on ollut Jarkolle antoisaa lukemisineen, oppitunteineen ja kotitehtävineen.
”Lähdin nuorena suoraan töihin, enkä ole aiemmin suorittanut tutkintoja. Tuntuu merkitykselliseltä saada virallinen pätevyys.”
Oman elämän inventaariota Jarkko suosittelee lämpimästi jokaiselle – mitä nuorempana sitä parempi.
Inventaarioon kuuluu oman historian tunnistaminen. Aikuistumisen kynnyksellä meillä on usein vahva lapsuudenperheestä perinnöksi saatu malli siitä, miten tulisi elää.
”Jossain vaiheessa saatamme huomata, että enhän minä haluakaan samoja asioita kuin äitini tai isäni. Olisi tärkeää löytää oma minuus opittujen tapojen, tottumusten ja mielipiteiden alta.”
Historian tunnistaminen ei kuitenkaan tarkoita siihen kiinni jäämistä, päinvastoin. Jarkko muistuttaa, että on oma päätös, kuinka paljon annamme menneisyyden kokemustemme määritellä meitä.
Elämä on kuin Himalajalle kiipeämistä.
”Vuoren huipulle edetäkseen on jätettävä alempiin leireihin tavaraa. Kaikkea ei tarvitse kantaa mukanaan koko matkaa.”
Jarkko Eve
on muusikko ja lauluntekijä. Hän tuli tunnetuksi Dingon basistina 1980-luvulla. Dingon jälkeen Jarkko aloitti soolouransa. Hän on levyttänyt muun muassa Remu Aaltosen, Dave Lindholmin ja Pelle Miljoonan kanssa. Loppuvuonna hän julkaisee uutta musiikkia.
Helsingissä asuva Jarkko harrastaa uintia, juoksemista ja kuntosalitreeniä.
