”HUOMASIN OLEVANI KATEELLINEN lääkäreille ja lääkäriopiskelijoille. Olen sairaanhoitaja ja unelmoinut lääkärin ammatista lukioikäisestä saakka. Nuorena epäonnistumisen pelko lannisti niin, että en koskaan edes yrittänyt hakea lääketieteelliseen sisälle. Sen sijaan opiskelin kätilöksi.

Viimeisimmällä hoitovapaalla tajusin, että olisi edes yritettävä hakea lääkikseen opiskelemaan, muuten ajatus ei jättäisi rauhaan, vaan vain pahenisi vuosi vuodelta.

En halunnut olla se katkeroitunut hoitaja, joka purkaa pahaa oloa kollegoilleen ja harmittelee, ettei ole tehnyt unelmansa eteen mitään.

Hankin pääsykoekirjat kesällä 2020, ja sovimme puolison kanssa, että ulkovaraston kunnostukseen käytetyt rahat laitettaisiin valmennuskurssiin.

ALOITIN PÄÄSYKOKEISIIN treenaamisen nollapohjalta ja käytin ensimmäisenä hakuvuonna 913 tuntia niihin valmistautumiseen. Tiesin, että lääketieteelliseen ei mennä sisään vuoden lukemisella.

Toisella kerralla tilanne näytti paremmalta. Olin sisäistänyt oppimani ja valmennuskurssilla harjoituskokeet olivat menneet hyvin.

Pääsykokeessa kuitenkin luin tehtävänantoja väärin, tein kokeen vieraalla tietokoneella, tehtäviä jäi puolitiehen ja aika loppui kesken. Kun palautin kokeen, tiesin, että en pääsisi tänäkään vuonna sisälle. Olin ihan murskana.

Itkin pääsykokeen jälkeiset päivät. Samaan aikaan sekä ahdisti että lohdutti tieto siitä, että tämä ei ollut ainut mahdollisuuteni. Seuraava tilaisuus tulisi vasta vuoden päästä, ja kaikki alkaisi taas alusta.

Samalla pääsykokeissa reputtaminen puhalsi poikki haastavan elämätilanteen. Kevät oli ollut rankka: lapset sairastelivat, kuopus nukkui huonosti, piiskasin itseni lukemaan järkyttäviä määriä enkä huolehtinut hyvinvoinnistani. Olin poikki ja uupumisen partaalla. Se varmasti näkyi pääsykoetuloksissa.

KERRON SOMETILILLÄNI 19 000 seuraajalleni avoimesti pääsykokeisiin valmistautumisesta. Saan tavallisesti kannustavaa palautetta, mutta minua on kritisoitu siitä, että nelikymppisenä hakijana vien opiskelupaikan parikymppiseltä, jolla olisi huomattavasti pidempi työura edessä.

Myös se harmittaa joitakin, että haluan kouluttautua toisen kerran yhteiskunnan verovaroilla. Olen kuitenkin tehnyt 15 vuotta työuraa sairaanhoitajana ja maksanut veroja.

Olen oppinut suodattamaan ikävän palautteen. Ehkä se johtuu iästä, ettei kritiikki jaksa harmittaa pitkään. Anonyymin huutelu ei vaikuta hakemiseeni mitenkään tai estä hakemasta lääkikseen. Valitsen elämässäni sen, että löydän työn, jossa viihdyn ja teen pitkän työuran kuin että teen töitä ja katkeroidun toisella alalla ja ajan itseni loppuun.

Olen onnellisessa asemassa, sillä puoliso kannustaa jatkamaan yrittämistä ja on taloudellisena tukena.

KOLMESSA VUODESSA olen päässyt pitkälle: ennen oli paljon tehtäviä, joita en ymmärtänyt, nyt ne tulevat selkärangasta ja osaan opettaa asioita muille. Pääsykoetuloksillani olisin päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä.

Viime syksynä vastaanotin paikan biologian laitoksella ja valmistun ainakin biologian opettajaksi, jos en ennen sitä pääse opiskelemaan lääkäriksi.

Olisi helpompaa hakea opiskelemaan ulkomaille lääkäriksi – jotkut tuttavani ovat tehneetkin niin, mutta ajatus kaatuu mahdottomuuteen jo siksi, että en halua repiä lapsia juuriltaan ja tutuista arkikuvioista.

Haluan uskoa, että Suomessa voi päästä lääkikseen pääsykokeen kautta. Haen niin pitkään, että pääsen. Emmeköhän joku päivä pääse kunnostamaan sen varastorakennuksen.”

Juttu on julkaistu Trendissä 5/23. Janina kertoi Instagram-tilillään kesäkuussa 2023 saaneensa opiskelupaikan lääketieteellisestä.