Kolme vuotta sitten Janina Fry muutti Tukholmaan puolisonsa työn vuoksi. Tänä syksynä perhe palasi Suomeen. Paluu oli perheen yhteinen tahto, mutta moni asia tuntuu uudelta ja vähän oudolta.
Espoolaisen rannan kallioilla merituuli puhaltaa ja pyyhkii stressin pois. Näille rannoille Janina Fry kaipasi, kun asui kolme vuotta Tukholmassa Ruotsissa.
Nyt, keskellä paluumuuttokaaosta merenrannan rauhoittava vaikutus tulee Janinalle enemmän kuin tarpeeseen.
”Vaikka oli makea juttu muuttaa toiseen maahan, päätöksellä oli hintansa. Koko syksy on ollut pitkälti sitä, että olen yrittänyt rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoani. Nyt parasta on se, kun heitän iltaisin jalat ylös seinää vasten. Se rauhoittaa, ja tapa on lisännyt syvän unen määrää.”
Kun kaksilapsinen perhe muutti kolme vuotta sitten Ruotsiin, he jättivät takaoven paluulle auki. Uusi omakotitalo oli juuri valmistunut Espooseen. Perhe ehti asua siinä vain kolme kuukautta ennen kuin päätti muuttaa Tukholmaan. Janinan musiikkialalla työskentelevän puolison Mark Fryn työ vaatii runsaasti matkustamista Pohjoismaissa, joten valinta tuntui järkevältä.
Muuttoa helpotti se, että Janina voi tehdä työtään myös naapurimaassa. Muoti- ja kauneusalan pr-töillä uran luonut Janina jatkoi somevaikuttajana.
Muutto takaisin Suomeen oli silti helpotus. Janinan yleisö on pääasiassa suomalainen. Päätös syntyi kuitenkin yksimielisesti, ja siihen oli monia syitä.
Perheen tukikohta on jälleen Espoo. Fryt luopuivat omakotitalosta Tukholmassa ja hankkivat tilalle kaupunkikämpän kaupungin keskustassa. Mark matkustaa edelleen paljon ja tekee toimistopäiviä Tukholmassa.
Janina käy Tukholmassa työasioissa noin kerran kuussa, ja välillä koko perhe tulee mukaan moikkaamaan Ruotsin-tuttujaan. Suurkaupungin sykettä heidän tulee välillä ikävä. Fryt pyrkivätkin saamaan parhaat palat kummastakin maailmasta.
”Kun käymme Tukholmassa, nuorimmainen voi käydä koripallotreeneissä sikäläisten joukkuekavereidensa kanssa. He ovat jo sanoneet leikillä, että hänet piti korvata kolmella jätkällä, kun poika siirtyi takaisin suomalaiseen joukkueeseen.”
Kolmea ulkomailla vietettyä vuotta Janina ei jättäisi missään nimessä pois. Kokemuksen suurin lahja oli perspektiivi.
”Nautin siitä, että sain käyttää äidinkieltäni päivittäin.”
Janinan kuitenkin yllätti se, miten vähän ruotsalaiset tietävät Suomesta ja suomalaisuudesta. Moni ei käsittänyt, miten Janina voi olla suomalainen, mutta puhua äidinkielenään ruotsia. Lapset lukivat ensimmäisen kouluvuotensa Tukholmassa ruotsia kakkoskielenään.
Vuodet Ruotsissa saivat Janinan vastaanottavaiseen tilaan.
”Tuli sellainen olo, että kuka minä olen sanomaan muille, miten olla ja elää. Itse vedin vaikutteita sisääni kuin sieni koko Tukholmassa asumisen ajan! Saa nähdä, onko seuraavaksi vuorossa sitten uloshengitys.”
Janinan päällimmäinen homma on nyt saada kodin muuttokaaos taltutetuksi ja perhe-elämä uomiinsa. Hän pyrkii varmistamaan, että lapset pääsevät taas hyvin kiinni suomalaiseen, läksyjentäyteiseen koulujärjestelmään ja mieluisiin harrastuksiinsa.
”Olen saanut blaablaablaa-terapiasta tarpeekseni. Siten en saa jätettyä asioita taakseni. Haluaisin kokeilla jotain kehollista.”
Janinan harrastukset ovat vielä vaiheessa. Tässä tilanteessa helpointa on vetää lenkkitossut jalkaan.
Aamuisin Janina kävelee maltankoiransa Dustyn kanssa lempiuimarannalleen ja käy uimassa. Kesällä rintauintia kertyi puolisen tuntia kerrallaan, mutta syksyllä vartti riittää. Samalla kun hän nauttii joka päivä eri tavalla avautuvasta aamusta merimaisemissa, tulee liikuttua jo ennen aamukahvia.
Lisäksi Janina on käynyt tyttärensä Sophian siivellä muutamalla tutustumiskerralla eri kuntosaleilla, mutta vielä hän ei ole lyönyt lukkoon uutta arjen liikuntarutiinia.
”Näin iän myötä lihaskunto heikkenee, joten teen päivittäin hätäiseen kyykkyjä, jotta ainakin jalat pysyisivät vahvoina. Haluan sitoutua lajiin, jota kävisin tekemässä treenaajan kanssa vähintään kaksi kertaa viikossa. Vielä en ole kuitenkaan halunnut ostaa vuosijäsenyyttä, kun en tiedä, olisiko se kuntosalia vai sittenkin pilatesta.”
Nyt kun elämä on sitä, että kaikki neuleet eivät ole vieläkään löytyneet ja parhaat talvisaappaat julistettiin jo lopullisesti kadonneiksi, terveellisistä elämäntavoista kiinni pitämiseen ei ole yhtä paljon kaistaa kuin tavallisesti.
”Minulle tulee heti huono omatunto, jos lautasella ei ole vähintään kolmea väriä. Kun työskentelen kotona, lounaani jää nyt turhan helposti pelkkään ruisleipään, avokadoon ja kananmunaan.”
Perimenopaussivaihe. Siten Janina kuvaa eloaan, siis hieman heitteleväksi ja ajoittain unihäiriöiseksi. Näin vuodenajan kylmentyessä kuivasilmäisyys on uusi vaiva. Onneksi Omega 7 -silmäsuihkeet ja -kapselit auttavat.
Kuivasilmäisyyttä ja muita ikääntymisen merkkejä Janina pitää luonnollisina.
”Tässä iässä monet tuttuni ovat jo leikanneet luomensa, minä en vielä. Minunkin silmäni painuvat koko ajan pienemmiksi. Hippi minussa ajattelee, että rypyt ovat vain elettyä elämää ja tulkoon mitä tulee, se on sitten tarkoitettu”, hän sanoo.
”Paitsi ne silmäluomet. Niitä välillä mietin.”
Janinan mielestä jokainen saa tehdä keholleen ja kasvoilleen mitä haluaa, ja taitavasti tehtynä lopputulos voi olla onnistunut. Operaatioissa on kuitenkin komplikaatioriskinsä. Aina voi käydä myös niin, ettei lopputulos olekaan toivottu. Janina pelkää, että siinä tapauksessa hän syyttäisi itseään.
”Perinteisen kaunottaren kohdalla voi olla helppoa katsoa, että nuo tuosta nostetaan vain ylemmäs, mutta omat kasvoni ovat eläväiset ja epäsymmetriset. En usko, että pääni kestäisi, jos lopputulos olisi jotain ihan outoa.”
Janina luottaa leikkausten sijaan kasvohoitoihin ja laitehoitoihin, kuten radiofrekvenssihoitoon. Lisäksi hän tekee omatoimista gua sha -hierontaa ja kasvojumppaa.
Ihonhoidossa Janina luottaa yksinkertaiseen ja luonnolliseen rutiiniin. Kosteutus on tärkeintä, jotta iho pysyy terveenä, mutta sen eteen ei tarvitse lotrata pullotolkulla. Päivittäisen ihonhoidon kulmakiviä ovat luonnolliset tuotteet.
Janina lähti vastikään osakkaaksi suomalaiseen kosmetiikkafirmaan CaTe Nordic Beautyyn. Porvoossa kehitetty luonnonkosmetiikkasarja koostuu muutamasta tuotteesta, joiden raaka-aineet on mietitty tarkasti.
Janina löysi tuotteet, kun firma pyysi häntä tekemään kanssaan kaupallista yhteistyötä. Sellaisia Janina on tehnyt eri brändien kanssa monta kertaa ennenkin, mutta kun tuotteet tällä kertaa loppuivat, Janina huomasi, että jokin hehku jäi ihosta puuttumaan.
Osakkuudesta hän on innoissaan, koska on aina tehnyt urallaan kauneusalan töitä.
”Siinä minulle on työmaata: miten saada ihmiset löytämään sarja kosmetiikkaviidakon keskeltä.”
”En ole enää ihan sama ihminen kuin lähtiessä.”
Uusia työkuvioita ja merkityksellisiä ystäviä. Ruotsista löytyi kolmen vuoden aikana molempia, aluksi miehen työn kautta, sitten omien töiden parista eli somevaikuttajien ja pr-ihmisten joukosta. Kun Janina kävi vuodesta toiseen samoissa tilaisuuksissa, alkoi moikkaustuttuja kertyä myös uudessa maassa.
Miehensä työn takia Janina osallistuu vuosittain esimerkiksi Ruotsin suurimpaan musiikkialan tapahtumaan Polar Music Prize -gaalaan.
”Kerran istuimme kuninkaallisen perheen adjutantin kanssa samassa pöydässä, kerran lehdistövastaavan. Oli kiinnostavaa kuulla ihan uudenlaisia tarinoita.”
Suomessa Janinan ystävyyssuhteet ovat kolmelta aikakaudelta. On sukulaisia ja lapsuudenystäviä Porvoosta, aikuisiällä löytyneitä ystäviä ja työn kautta tutuiksi tulleet ihmiset.
”Tuntuu, että Suomessa tunnen kaikki. Se tekee ajatuksen tasolla asiat helpommaksi, kun voi periaatteessa nostaa luurin ja soittaa kenelle tahansa. Uudessa maassa jengi oli ihan, että niin kuka sinä oletkaan?”
Ruotsissa Janinalla oli aikaa tarkastella itseään uudessa valossa. Siellä hän hakeutui ensimmäistä kertaa terapiaan – viisikymppisenä.
Päätöksen taustalla vaikutti lapsuus isän alkoholismin varjostamassa perheessä sekä molempien vanhempien kuoleminen syöpään lyhyen ajan sisällä. Nyt hän etsii tuekseen jo jotain uutta.
”Kirjoitin kirjeet vanhemmille ja muuta. Puhuttu terapia oli varmasti hyvä asia silloin, mutta nyt olen saanut blaablaablaa-terapiasta tarpeekseni. Olen hyvä sanoittamaan tunteitani, mutta en saa jätettyä asioita sillä tavalla taakseni. Haluaisin kokeilla seuraavaksi jotain kehollista.”
Kokonaisvaltainen hyvinvointi on Janinalle tärkeää, ja hän pyrkii tekemään fiksuja valintoja joka päivä: syömään terveellisesti, nukkumaan riittävästi ja liikkumaan säännöllisesti.
Häntä kuitenkin ärsyttää, miten hyvinvoinnista on usein tapana puhua. Aivan kuin kaikkien pitäisi pyrkiä jatkuvasti kehittymään paremmaksi versioksi itsestään. Vaatimus superihmisyydestä tuntuu uuvuttavalta.
”Elämässä tapahtuu niin paljon. On monelle mahdoton ajatus, että joka päivä pitäisi vielä suorittaa jokin temppurata ollakseen hyvä ihminen ja hyväksytty.”
Janinalla on pieni rutiini puhtaasti itseään varten.
”Minulle on muodostunut tärkeäksi asiaksi se, että puen joka päivä kivat vaatteet ja meikkaan, vaikka olisin menossa vain lähikauppaan. Se on mielenterveysteko.”
Janina on kiitollinen ajastaan Ruotsissa ja innoissaan sekä paluusta Suomeen että mahdollisuudesta reissata kahden maan välillä. On ihanaa olla takaisin rakkaissa ympyröissä omassa kotimaassa.
Silti hän huomaa, että tietty yhden maan kupla on pysyvästi puhjennut. Suomeen saapuessa oli tärkeää tavata tuttuja. Samaan tapaan Ruotsiin mentäessä on aina ehtinyt tulla joitakin ihmisiä jo ikävä.
Ulkomailla asuessa elämä ehti mennä hyvän tovin eteenpäin, niin oma kuin ystävienkin. Kaikki ei enää ole samoin kuin lähtiessä.
Välillä Janinasta tuntuu, että Suomeen palattuaan hän on kolmiopalikka, joka ei sovi neliön mentävään koloon.
”En ole enää ihan sama ihminen kuin lähtiessä. Ystävät ovat jo oppineet elämään ilman minua, ja nyt yhtäkkiä tulenkin taas mukaan, että hei missä jengi menee?”
Ruotsissa Janina tottui nopeampaan rytmiin ja näppärään julkiseen liikenteeseen. Oli helppo käydä mielenkiintoisen kaupungin joka kolkassa.
”Suomessa olen eri tavalla riippuvainen autosta, ja hyötyliikunta tahtoo jäädä minimiin. En haluaisi tipahtaa mukavuusloukkuun.”
Samalla Janina oppi kokemuksesta sen, että hyvää elämää voi elää melkein missä vain. Ei tarvita kuin rakkaat ihmiset ja kaikkein tärkeimmät tavarat, niillä pärjää.
Muutto toi mukanaan myös häilyvän tunteen siitä, että yhtä aikaa kuuluu ja ei kuulu jonnekin. Ruotsissa perhe katsoi joka aamu suomalaiset uutiset, nykyään he seuraavat ruotsalaista aamutelevisiota.
Kun kerran on muuttanut perheensä sosiaaliturvatunnuksia myöten toisen maan järjestelmiin, tietää, että elämä voi olla hyvää ja helppoa myös jossakin muualla.
”Aika oli juuri oikea palata.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2024.
