On syksy 2019, ja Ranskassa asuva kirjailija Milja Kaunisto on käymässä vanhempiensa kotona Ylöjärvellä. Isä Pasi Kaunisto on esiintynyt edellisiltana konsertissa molempien tytärtensä kanssa.
Konsertin lopulla Milja ja Pasi lauloivat Pasin levyttämää Isä ja lapsi -kappaleen. Molemmat itkivät vuolaasti, koska lauluun tiivistyy paljon yhteisiä muistoja.
Isosiskoaan, viulisti Verna Kaunisto-Feodorowia, Milja ei voi katsoa koskettavien laulujen aikana lainkaan, koska tietää sisaren olevan samanlainen itkupilli kuin hän itsekin.
”Erään toisen kerran isän kanssa laulaessani ymmärsin, että yhteiset hetket ovat rajallisia. Tuntui kuin pilari olisi noussut kurkkuuni, ja laulu katkesi. Näin kyyneliä myös yleisössä. Tiesin, että minun ei tarvinnut hävetä tunteitani, ja laulu kulki taas.”
Kaunistojen perheessä tunteiden ilmaisua ei ole suitsittu. Miljan äiti, taiteilija Irmeli Kaunisto, on tyttärensä mukaan ”mega-ekspressiivinen”, eli hän on taitava ilmaisemaan tunteitaan. Myös isässä on taiteilijan herkkyyttä.
”Äitini haki aina syyn siihen, miksi isä tai lapset olivat huonolla tuulella. Myös omassa perheessäni puhutaan tunteet halki. Mitään ei kannata jättää hampaankoloon”, Milja Kaunisto sanoo.
Pasi Kaunisto saapuu keittiöön ja alkaa puuhata kahvinkeittoa. Hän kattaa pöytään pullia, joita ihailijat ovat hänelle leiponeet. Sitten isä ja tytär taas keskustelevat, äänekkäästi ja toisiaan täydentäen.
Milja syntyi vuonna 1976 Ylöjärvellä, mutta perhe muutti Tampereen Pispalaan, kun Milja oli kuusivuotias. Pasin mukaan tytär oli rauhallinen lapsi, joka viihtyi itsekseen.
Milja muistaa lapsuutensa olleen vapaa ja ihana. Isän ja tyttären välit olivat sopuisat, vaikka Pasin mukaan Miljan siisteydessä oli parantamisen varaa.
”Ensimmäinen kunnon riitamme johtui siitä, että teini-ikäinen Milja ei pyynnöistä huolimatta siivonnut huonettaan.”
Isä vei Miljan tavarat pusseissa roskikseen, mistä tytär ne nouti itkua vääntäen.
Kiireiset vuosikymmenet
Perheen kolme lasta syntyivät 1970-luvulla, joka oli Pasin uran kiireisin vuosikymmen. Hän oli keikoilla suurimman osan viikosta ja piti harvoin lomaa.
”Tahti oli aivan älytön. Sain siitä huolimatta pidettyä pääni kasassa, sillä olen luonteeltani tasainen hämäläinen”, Pasi kertoo.
Miljan mukaan isää ei kiivaimpina keikkavuosina paljon kotona näkynyt, mutta aina kun isä tuli kotiin, hän vietti aikaa perheensä parissa.
”Isä ei vetäytynyt polttelemaan sikaria kaveriporukassaan vaan oli meidän lasten kanssa.”
Pasin juuret ovat Ylöjärven maaseudulla. Hänen isänsä Sulo Kaunisto oli kirvesmies, joka teki Pasin mukaan töitä rakennuksilla ”kuin puolihullu”.
Sulo kuoli kuusikymppisenä työn aiheuttamiin vaivoihin.
”Isäni oli sodan käynyt mies, joka taisi purkaa traumojaan töihin”, Pasi sanoo.
Pasin äiti, Aune Kaunisto, oli Miljan kertoman mukaan oikea matriarkka.
”Mummo teki jumalaisen hyvää ruokaa koko kylälle ja lauloi Olavi Virran kappaleita ruokaa laittaessaan. Samalla tavalla minäkin järjestän yhteisaterioita naapurustossani.”
Pasin mukaan tytär on aivan mummonsa näköinen vaaleine piirteineen.
”Aune oli myös kamala suustaan, aivan niin kuin minäkin olen kova kiroilemaan”, Milja kertoo.
Puolisonsa Irmelin Pasi tunsi jo lapsuudesta. He asuivat naapureina ja kävivät samaa kansakoulua. Teininä he alkoivat seurustella.
Irmeli lähti opiskelemaan Tanskaan vuonna 1969. Matkan aikana Pasin ura lähti lentoon, kun Koskaan et muuttua saa -kappaleesta oli tullut hitti.
Kun Irmeli palasi kotiin, Helsingin laivasatamassa ei ollut vastassa ylöjärveläinen maalaispoika vaan poptähti, joka oli hankkinut ensimmäisen autonsa.
”Ensin otimme huoneen Kaisaniemen NMKY:stä, ostimme pullon viiniä ja aloimme lempiä. Sitten vasta kerroimme kuulumiset”, Pasi muistelee.
Milja nyökyttelee, että isän ja äidin välinen suhde näyttäytyi lapsillekin läheisenä.
Irmelin isä Pentti Pinomäki työskenteli konemestarina laivalla.
”Hän oli sanonut tyttärelleen: ’Meinaaksää tollasen pelimannin ottaa’”, Pasi kertoo ja naurahtaa.
Hely Pinomäki, Irmelin äiti, oli puolestaan varoitellut vävypoikaansa, että tämän ei pitäisi ihmetellä, jos Irmeli joskus pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee reissuun.
Suvun matkustusvietti tarttui myös Miljaan ja hänen sisaruksiinsa. Milja ja Verna asuvat vakituisesti Ranskassa, ja perheen kuopus, Elias Kaunisto, työskentelee vaarinsa tavoin merillä, kapteenina.
”Kun on lapsesta saakka matkustellut, ajattelee, että maailma on leikkikenttä”, Milja sanoo.
Maalaistalo Ranskassa
Kaunistot ostivat Ranskasta Loire-joen suistosta vanhan maalaistalon 1980-luvulla. Ranskan historia ja kulttuuri kiehtoivat vanhempia, ja Pasi kaipasi hengähdystä työstään.
Kesälomat Ranskassa jättivät koko perheeseen, etenkin Miljaan, lähtemättömän vaikutuksen.
”Kävin ilmaisutaidon lukiota Tampereella, ja olin tietysti omasta mielestäni suuri taiteilija. Halusin ehdottomasti asua Ranskassa.”
Kuusitoistavuotiaana Milja sai luvan jatkaa koulunkäyntiä ranskalaisessa sisäoppilaitoksessa. Muutamaa vuotta vanhempi Verna oli jo muuttanut Pariisiin opiskelemaan viulunsoittoa.
Siskokset kohtasivat viikonloppuisin perheen maaseutuasunnolla, kuin teini-ikäiset Onneli ja Anneli. He kasvattivat satoa omassa puutarhassaan ja polkivat pyörällä lähikylään ostamaan leipää. Naapurissa kohosi vanha linna.
Pasia tytärten varhainen lähtö maailmalle suretti.
”Se tuntui kamalalta. Tiesin, että itselläni ei ollut siinä iässä järkeä päässä, mutta päätin luottaa tyttäriin. Jos vastustaa nuoren suunnitelmia, silloin hän lähtee varmasti.”
Miljalla ei ole lukiovuosistaan huonoja muistoja.
”En ole koskaan katunut mitään. Niin kuin Edith Piaf lauloi, ’je ne regrette rien’.”
Aikuisena, 2000-luvun alussa, Milja muutti Ranskaan pysyvästi puolisonsa, muusikko Petteri Parviaisen kanssa. Nyt heidän ja kahden tyttären, Lydian, 11, ja Alfhildin, 7, koti on keskiaikaisessa Villecomtalin kylässä.
Irmeli-äiti viettää pitkiä aikoja samassa kylässä maalaamassa.
”Vaimoni on erakkoluonne. Sen vuoksi hän on kanssani pärjännytkin kaikki nämä vuodet, kun olin keikkaillessani niin paljon poissa kotoa”, Pasi sanoo.
Milja on tässä suhteessa tullut äitiinsä.
”Mieheni on neljä päivää viikossa kiertueella, ja olen tottunut siihen. Ei minulla ole tarvetta sosiaalisiin kontakteihin, vaikka olen tällainen pärpätin. Jos on rikas sisäinen elämä, viihtyy yksinkin.”
Myös Pasi Kaunisto viettää paljon aikaa Ranskassa perheensä luona. Hän nauttii elostaan isoisänä.
”Olen aika hyvä pappa, ja vietän nyt enemmän aikaa lastenlasteni kuin aikanaan omien lasteni kanssa”, Pasi sanoo.
”Ei mennyttä auta haikailla, kun meistäkin tuli ihan kunnon ihmisiä”, Milja lisää.
Isän jalanjäljissä
Milja Kaunisto seurasi aluksi isäänsä muusikon uralle. Pikkutyttönä hän istui studiolla Juha Vainion polvella ja joi kolaa, ja Toivo Kärki tarjosi lapselle Vihreitä kuulia.
Milja esiintyi isänsä levyllä ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana.
”Lääkärin pojasta tulee lääkäri ja muusikon tyttärestä muusikko. Seurasin isääni, koska en tiennyt muusta.”
Teini-ikäisestä asti Milja säesti isäänsä keikoilla, sävelsi ja sanoitti musiikkia ja lauloi.
Pasi Kauniston ura iskelmälaulajana on kestänyt jo yli viisikymmentä vuotta.
”On uljasta, että saan vielä tässä iässä tehdä työtä. Ei tämä kuitenkaan aina ole hääppöinen ammatti ollut, koska tämä on niin raskasta. Vanhat meriitit eivät riitä, ja yleisö on voitettava puolelleen joka ikinen kerta”, Pasi pohtii.
Milja oli nähnyt isänsä työmäärän ja omistautumisen ja tiesi, että muusikon ura vaatii puurtamista. Hänelle olisi tarjottu isänsä isoja saappaita iskelmäpuolella, mutta hänen omalle soul-tyylilleen ei arvioitu olevan menekkiä.
Tuolloin Milja asui jo Ranskassa ja oli saanut ensimmäisen lapsensa. Hänestä tuntui, ettei hän jaksanut enää yrittää väkisin muusikkona.
Miljan itseluottamus ei kokenut kolausta, vaikka ala poltti hänet loppuun. Hän oli aina pitänyt kirjoittamisesta ja päätti kokeilla sitä huvin vuoksi. Milja hämmästyi, kun hänen ensimmäinen romaaninsa Synnintekijä (2013) kelpasi heti kustantajalle. Tänä syksynä julkaistiin Milja Kauniston seitsemäs romaani Tulenpunainen kabaree.
”Muutos muusikosta kirjailijaksi oli myönteinen kriisi. Kirjoittaminen sopii minulle paremmin kuin muusikon työ.”
Isä oli iloinen, että tytär löysi paikkansa kirjojen piiristä.
”Pidän historiallisista romaaneista, ja Miljan kirjat veivät minut mukanaan.”
Pasi kertoo päässeensä eroon siitä, että huolehtisi Miljan elämän ja uran käänteistä.
”Se ei auttaisi mitään. Milja on sentyyppinen, että hän pärjää.”
”Kyllä minä aina selviän”, tytär täydentää.
Lama koetteli
Myös Pasin usko siihen, että asiat järjestyvät, on vanhemmiten vahvistunut.
”Minulla oli rahaa, talot ja autot, mutta olin silti pitkään epävarma. Olen vihdoinkin saanut rauhan. Se on kypsymistä, että luottaa siipiinsä. Alkaa olla viimeisiä aikoja: eihän tässä, jukolauta, kohta seitsemänkymppisenä pidä itseään epäillä.”
Pasi ei tiedä tarkalleen, mistä epävarmuus syntyi.
”Ehkä se on sukuvika. Isäni aina jännitti, mitä elämässä tapahtuu. Työläistaustaiset vanhempani eivät myöskään aina ymmärtäneet ammatinvalintaani.”
Milja on tässä suhteessa isänsä vastakohta.
”En ole koskaan ollut epävarma itsestäni.”
Tytär kertoo aina saaneensa vanhemmiltaan kehuja ja kannustusta. Hänet on viety piano- ja tanssitunneille, lähetetty vaihto-oppilaaksi ja sisäoppilaitokseen ulkomaille. On tarjottu hyvää ruokaa ja viiniä.
”Olen etuoikeutettu, koska olen kasvanut tällaisessa perheessä. Olen myös nähnyt kahden taiteilijan tyttärenä, että ammatti kantaa.”
1990-luvun lama koetteli suomalaisia kovalla kädellä. Pasi Kaunisto teki konkurssin vuonna 1995. Pasin mukaan verottajan jääräpäisyys oli yksi konkurssiin johtaneista syistä. Pasi ehdotti maksusuunnitelmaa, mutta viranomaiset kieltäytyivät siitä.
Kaunistot menettivät kuukaudessa kaiken omaisuutensa. Pariskunnan oli mietittävä, mistä saisi rahaa ruokaan.
”Jotkut ystäviksi itseään kutsuneet katosivat kuin tuhka tuuleen. Konkurssia seurannut masennus oli viedä loputkin voimat. En ole kuitenkaan ollut katkera enää aikoihin: onneksi kukaan muu ei joutunut vuokseni vaikeuksiin.”
Milja oli tuolloin vielä Ranskassa valmistautumassa ylioppilaskokeisiin.
”Kaikki romahti kerralla. Olin suunnitellut opiskelemista, mutta palasin kotiin. Tiesin, että vanhemmillani ei ollut antaa rahaa ja menin koulusta suoraan laulamaan keikoille. Olen siitä asti elättänyt itseni taiteen tekemisellä.”
Kun rahaa ei enää ollut, Milja alkoi nähdä elämänkokemuksensa rajat. Hyväosaisen yrittäjäperheen lapsena hän ei ollut tuntenut ainoatakaan köyhää perhettä eikä tiennyt, miten eri tavoin ihmiset elävät.
Nykyisin pienituloisen perheen arki on hänelle tuttua.
”Elämme kirjailijan ja muusikon epäsäännöllisillä tuloilla. Meidän pitää miettiä, mistä raavimme elannon kokoon ja mistä luovumme.”
Milja kiittää vanhempiaan, etteivät nämä lannistuneet.
”Jos niin olisi käynyt, olisi tarinamme aivan toinen.”
Hengelliset levyt
Popin ja iskelmän lisäksi Pasi Kaunisto on tehnyt kaksi hengellistä levyä ja esiintynyt sadoissa kirkkokonserteissa. Usko on voima, joka on tuonut luottamuksen siihen, että elämä kantaa.
”En julista uskoani, mutta pystyn kertomaan siitä luontevasti. Jokaisen sielussa on jumala, vaikka itse ei siitä välittäisikään.”
Milja ei ole uskonnollinen, mutta pitää itseään hengellisenä ihmisenä. Kotikylän kirkossa hän säestää silloin tällöin kanttorina katolisia messuja ja ”kuuntelee historian siipien havinaa”.
”Rakastan uskonnollisia rituaaleja. Niiden kautta voi saada kosketuksen pyhyyteen ja tyydyttää tarpeen olla osa jotain suurempaa. Se liikuttaa minua.”
Isällä uskoon tukeutuminen liittyi alkoholiin. Pasi muistelee, miten 1970-luvulla kuului asiaan viedä keikan järjestäjälle pullo, joka ryypättiin yhdessä. 1960-luvulla uransa aloittanut laulaja ehti käyttää alkoholia kolme vuosikymmentä, kunnes 1990-luvulla hän päätti sulkea korkin.
”Juomisen jälkeen minulla oli aina paha olla, podin moraalista krapulaa.”
Päätös raitistua syntyi omasta itsestä. Henkilökohtaisen elämän lisäksi muutos vaikutti myönteisesti työhön. Pasi pitää raitistumisen jälkeisiä levyjään parempina kuin varhaisempia.
”Koska aloitin laulajana jo 16–17-vuotiaana, nuorena muotoutunut roolini kulki pitkään mukana. Kun vanha rooli karisi viimein pois, se sai suurta aikaan. Osaan nyt olla itselleni ja muille rehellinen. Uskon, että yleisökin vaistoaa sen.”
Perheessä isän alkoholinkäyttö aiheutti huolta.
”Olen pelännyt ja kantanut huolta, mitä isälle saattaa käydä. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. Se tuntui ilkeältä, mutta onneksi kävi hyvin”, tytär kertoo.
Miljan oma suhde alkoholiin on mutkaton.
”Äidin kanssa poksautamme joskus pullon samppanjaa. Isä vitsailee meille, ettemme ole kunnon juomareita, kun se jää siihen”, Milja nauraa.
Pasi uskoo, että ketään ei voi pakottaa eikä opettaa lopettamaan ongelmallista käytöstä.
”Jokainen tekee päätökset itse. Kaikella on aikansa.”
Milja korostaa kohtuutta. Hän purkaa stressiään lenkkipolulla mutta ei voi juosta liikaa, koska polvet eivät kestä.
”Ei ole hyvä tehdä ylen määrin töitä, syödä, juoda tai urheilla. Jos kaikki tällä planeetalla sisäistäisivät kohtuuden, kaikki olisi paremmin.”
”Jopa suklaata voi syödä liikaa”, Pasi huokaa.
Yhteiset keskustelut
Isä ja tytär nauttivat yhteisistä keskusteluista. Mikään aihe ei ole tabu Pasin ja Miljan istuessa saman pöydän ääreen: ei seksi, uskonto eikä politiikka. He jakavat myös intohimon historiaan.
”Milja on aina ollut vanha sielu”, hänen isänsä pohtii.
Tytär huomauttaa, että keskustelussa näkyvät sukupolvien erot, mutta se ei heidän perheessään aiheuta kitkaa.
”Meillä on halu ymmärtää toisiamme. Tunnemme toistemme lähtökohdat emmekä koskaan tuomitse toisen ajatuksia.”
Pasi arvostaa Miljassa luovuutta ja rehellisyyttä. Milja taas on saanut kotoa evääksi uskon itseensä. Vaikka isä on paininut huonon itsetunnon kanssa, on hänestä aina lavalle noustessa huokunut itsevarmuus.
”Meitä yhdistää myös huumorintaju. Vaikka elämässä olisi käynyt ikäviä asioita, pystymme katsomaan peiliin ja nauramaan itsellemme. Sinä, isä, olet katsonut elämässäsi usein peiliin”, Milja painottaa.
Pasi Kauniston mielestä on tärkeää muistaa, että kukaan ei pääse helpolla.
”Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista. Se on myös viiniä, laulua ja naisia”, Pasi tokaisee ja saa tyttärensä nauramaan. ●
Haastattelu julkaistu Eevassa 12/2019. Nettiversiota on muokattu.
