”Isä ei milloinkaan hylkäisi minua”, näyttelijä Inka Kallén voi luottaa isänsä Veli-Pekka Kiviharjun tukeen
Näyttelijä Inka Kallén ja hänen isänsä Veli-Pekka Kiviharju ovat läheinen parivaljakko. Lapsuudenkodistaan Inka peri vihreät ja henkiset arvot, joita vastaan hänen ei ole juuri tarvinnut kapinoida.
Pittoreskin puutalon verannalla Tuusulassa on tarjolla vesimelonia ja mintulla maustettua lähdevettä. Omenapuut hehkuvat täydessä kukassa. Näyttelijä Inka Kallén rapsuttaa Ciara-koiraansa, joka hakeutuu sisälle varjoon.
Pihan poikki astelee kylään Inkan isä, Veli-Pekka Kiviharju. Terveellisten elämäntapojen puolestapuhujana ja muun muassa paastokurssien vetäjänä tutuksi tullut kahdeksankymppinen näyttää siltä kuin hän olisi juuri palannut Suomeen etelänlomalta. Tosiasiassa rusketus on peräisin tuusulalaiselta tenniskentältä, jolla Veli-Pekka käy lähes päivittäin pelaamassa ja opettamassa.
Nyt ollaan molemmille tutuissa maisemissa. Veli-Pekan koti, joka on samalla Inkan lapsuudenkoti, sijaitsee reilun puolen kilometrin päässä Inkan puutalosta.
Tuorepuristettua porkkanamehua, ruskovillasta valmistettu haalari, ituja kasvamassa keittiön pöydällä ja flunssan iskiessä valkosipulinkynnestä valmistettu kääre korvaan. Nämä muistikuvat palaavat Inkan mieleen, kun hän ajattelee lapsuuttaan nelihenkisen perheen esikoisena.
Veli-Pekka veti paastokursseja, teki arkkitehdin töitä, toimitti Sateenkaari-lehteään, istui vihreiden edustajana Tuusulan kunnanvaltuustossa sekä -hallituksessa ja opetti tennistä.
Veli-Pekan puoliso ja Inkan äiti, Inkeri, oli erikoissairaanhoitaja, joka oli opiskellut homeopaatiksi, lymfahierojaksi ja elävän ravinnon kouluttajaksi. Inka eli perheessä, jossa syötiin pitkälti elävää ravintoa ja jossa sairaudet hoidettiin antibioottien sijaan luontaislääkkeillä ja homeopatialla.
Perheen lapset kävivät Montessori-leikkikoulua, jota Veli-Pekka ja Inkeri olivat perustamassa Tuusulaan. Inka ja hänen veljensä Paulus harrastivat monipuolisesti liikuntaa ja musiikkia. Perheessä luotettiin yhdessäolon ja keskustelun voimaan.
”Minulla oli ihana lapsuus. Sain olla juuri se, kuka olen. Minua ei yritetty laittaa mihinkään muottiin”, Inka sanoo.
Vihreät arvot, luonnonmukaisuus ja henkisyys olivat perheessä tärkeitä. Ehdottomia ei kuitenkaan oltu minkään asian suhteen.
”Lapset toivoivat aina, että minä menisin kauppaan, sillä minä toin kotiin myös herkkuja. Inkeri olisi ostanut pelkkää hapankaalia”, Veli-Pekka vitsailee.
”Vanheneminenja sen mukana tulevat kehon muutokset ovat minulle vaikeita.”Veli-Pekka Kiviharju
Veli-Pekan lapsuudessa ei ollut ituja, eikä homeopatiaa. Hän kasvoi seitsemän sisaruksensa kanssa Torniossa, josta suurperhe muutti vuonna 1958 Tuusulaan. Lapsuutta varjostivat sota ja äidin sairaus. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneen äidin käytös oli toisinaan arvaamatonta.
”Minulla oli silti hyvä lapsuus. Jos joutuisin valitsemaan elämästäni onnellisimman ajan, se olisi joko lapsuuteni tai se vaihe, jolloin omat lapseni olivat pieniä.”
Kansakoulujen tarkastajan ja hammaslääkärin perheessä syötiin terveellisesti, mutta muuten ravintoon tai hyvinvointiin liittyvät asiat eivät olleet erityisesti esillä.
Veli-Pekka muistaa elävästi hetken, jolloin hän kiinnostui ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hän oli 27-vuotias, kun hänen käteensä osui sattumalta kaverin kirjahyllystä Are Waerlandin kirja nimeltä Terveyden avain. Kirja muutti nuoren miehen maailmankuvan. Hän ryhtyi kasvissyöjäksi ja kiinnostui paastoamisesta.
Veli-Pekka oivalsi, että sillä, mitä ihminen laittaa suuhunsa, on ratkaiseva merkitys elämänlaatuun.
”Aluksi minusta tuli lähes erakko. Kasvissyöjänä erkaannuin kavereistani, jotka vetivät kaljaa ja makkaraa. Paastoa harrastava absolutisti ei sopinut joukkoon.”
Veli-Pekan vinkit hyvään elämään
- Pureskele hyvin. Pureskele jokainen suupalasi vähintään 30 kertaa. Näin aistit ruoan maun ja kylläisyyden tunteen, etkä tule syöneeksi liikaa.
- Huolehdi suolen toiminnasta. Kuitupitoinen ruokavalio ja säännöllinen päivittäinen elämänrytmi takaavat säännöllisen suolen toiminnan.
- Pidä saatavilla lempimusiikkisi, -elokuvasi, -kirjasi ja -ystäväsi. Heikkoina hetkinä palauta niiden avulla ilosi ja voimasi.
- Älä anna periksi mukavuudenhalulle. Kunto on kuin vierellä pyöräilevä ystävä. Jollet pidä varaasi, se jättää. Mitä vanhempi olet, sitä vaikeampaa on sen kiinniotto.
Inka vaalii omassa elämässään monin tavoin kodin perintöä. Hän on kasvissyöjä, kiinnostunut ravinnosta ja opiskellut joogaopettajaksi. Jos joku vaiva tai kolotus hyvin harvoin iskee, hän luottaa luonnonmukaisiin hoitokeinoihin, kuten homeopatiaan.
Inka on kiitollinen opeista, jotka hän kotoaan sai.
”Koen olevani sen työn tulosta, jota molemmat vanhempani ovat hyvinvoinnin saralla tehneet. Olen elänyt todella terveenä.”
Inka arvostaa myös lapsuudenkotinsa avarakatseista ilmapiiriä. Perheessä pidettiin luonnollisena sitä, että henkimaailma on olemassa.
”Minulle ei tuputettu mitään tiettyä maailmankatsomusta, mutta sain mahdollisuuden keskustella myös henkisyyteen liittyvistä asioista. Aikuisena olen ymmärtänyt, että sain elämääni todella hyvät eväät. Vaikka olenkin etsinyt omaa polkuani, minulla ei ole koskaan ollut suurta tarvetta kapinoida vanhempieni arvoja tai valintoja vastaan.”
Isän ja tyttären suhteesta paistaa lämpö. Kun toinen puhuu, toinen kuuntelee keskittyneesti. Kaikesta ei olla samaa mieltä, ja joskus sanaillaan tiukasti, mutta kunnioitus toista kohtaa on syvää.
Pesäeron Inka joutui tekemään isästään ja perheestään parikymppisenä, jotta hän saattoi tutustua itseensä. Vaikka ulkoiset puitteet olivat kunnossa, Inka ei ollut onnellinen. Hänellä oli ontto ja paha olo.
Inkan äiti ehdotti, että tytär ottaisi yhteyttä tuttuun terapeuttiin, Airaan.
”Aira ei ole varsinainen terapeutti, mutta kuuntelee ammatikseen ihmisiä. Aloin käydä hänen luonaan keskustelemassakerran viikossa.”
Inka puhui Airan luona itsestään ulos pelot, häpeät ja ristiriidat. He kävivät yhdessä läpi Inkan lapsuudenperheen dynamiikkaa. Inka havahtui uskomuksiinsa, jotka tuottivat hänelle pahaa oloa.
”Tulin kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen, ja sisäinen turvallisuuden tunteeni alkoi vahvistua.”
Ammattikuuntelijan luona Inka ymmärsi, että hänen oli tarpeellista kyseenalaistaa joitakin isältään oppimiaan tapoja. Hän oli omaksunut isältään mallin siitä, että omaa vihan tunnettaan ei saa kohdistaa toiseen ihmiseen.
”Tiedostamattani tunsin syyllisyyttä aina, kun olin vihainen. Olin kuvitellut, että olen viisaampi ja kypsempi ihminen, jos en suutu. Vähitellen aloin ymmärtää, että tunteiden purkaminen on inhimillistä ja hyväksyttävää.”
Inkan itseensä tutustumisen prosessi jatkuu läpi elämän. Edelleen silloin tällöin hän soittaa Airalle, jos hän kaipaa kuuntelevaa korvaa ja näkökulmaa johonkin ristiriitaan.
”Mitä rehellisemmin tutustun itseeni, sitä enemmän raivaan esteitä sisimmässäni olevan rakkauden tieltä. Uskon, että olen elämässä opettelemassa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Pystyn nykyään olemaan armollisempi itseäni kohtaan.”
Tärkein oppi Airan luona käymisestä Inkalle oli se, että kukaan toinen ei voi aiheuttaa ihmiselle pahoinvointia. Huono olo johtuu lopulta aina omista ajatuksista ja siitä, ettei hyväksy itseään.
”Teen edelleen ajatuksissani valintaa päivittäin sen suhteen, että otan itse täysin vastuun omasta hyvinvoinnistani ja tunteistani. Paljon helpompaa olisi lähteä syyttämään muita.”
Veli-Pekka on eri mieltä Inkan kanssa siitä, onko ihmisellä oikeus näyttää vihaansa ja purkaa pahaa oloaan toiseen ihmiseen. Pieni mielipide-ero on vain piristänyt isän ja tyttären keskusteluita.
”Olen ylpeä Inkan määrätietoisesta itsensä kehittämisestä. Vaikka olen kulkenut tietäni nelisenkymmentä vuotta kauemmin kuin Inka, hän on monissa asioissa edennyt paljon pidemmälle kuin minä.”
”Olin kuvitellut, että olen viisaampi ja kypsempi ihminen, jos en suutu.”Inka Kallén
Veli-Pekka tunnistaa itsessäänarmottomuuden, josta Inka on opetellut päästämään irti. 54 parin viikon mittaista tuoremehupaastoa pitänyt ja lähes150 paastokurssia elämänsä aikana vetänyt mies vannoo terveellisen ruokavalion lisäksi kurinalaisen kuntoilun nimeen. Hänestä liialle mukavuudenhalulle ei tule antautua.
”Inka on keskittynyt enemmän mielen hallintaan ja hyvinvointiin. Minä painotan enemmän fyysistä puolta. Vanheneminen ja sen mukana tulevat kehon muutokset ovat minulle vaikeita.”
Inka on ehdottanut, että myös Veli-Pekka hakisi ammattiapua pahaan oloonsa. Veli-Pekka ei koe sille tarvetta. Hän keskustelisi Inkan kanssa mielellään vielä useammin, mutta tytär ei ole aina käytettävissä.
Inka ei pysty toimimaan liian usein isänsä kuuntelijana, sillä keskustelut saattavat nostaa hänessä voimakkaita tunnereaktioita pintaan.
”Isäni kanssa olen harjoitellut rehellisyyttä: sanon suoraan, jos en jaksa kuunnella häntä tai jos tarvitsen omaa aikaa. Silloin, kun kuuntelen, haluan olla täysillä läsnä. Olemme peilejä toisillemme.”
Veli-Pekka ei kaipaa omien sanojensa mukaan terapeuttia vaan keskustelukumppania.
”Kun olen oivaltanut jonkun uuden jutun esimerkiksi henkisyydestä, haluan jakaa sen jonkun kanssa. Minulla on muutamia läheisiä ystäviä, joiden kanssa voin keskustella kaikesta.”
Henkisyys ja uskonasiat ovat aina kiinnostaneet molempia. Veli-Pekka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen.
”Kaveri on 2 000 vuotta sitten laukonut sellaisia ikivihreitä viisauksia, että ne ovat ajankohtaisia edelleen”, Veli-Pekka sanoo.
Hän vieroksuu julistamista, käännyttämistä ja tiukkoja dogmeja. Hänen äitinsä ja neljä sisarustaan kääntyivät aikuisena Jehovan todistajiksi. Myös Veli-Pekkaa yritettiin houkutella uskonnolliseen liikkeeseen.
”Sanoin heille tomerasti, että me uskomme samaan Jumalaan, mutta minulla on oma tieni.”
Henkisen taipaleensa alkuvaiheissa Veli-Pekka tutustui alan valtavaan kirjoon käymällä vuosien ajan erilaisilla messuilla.
”En ole koskaan hurahtanut mihinkään ismiin. Ymmärsin jo kauan sitten, että viisaus on sisälläni.”
Myös Inka ajattelee, että viisaus ja jumaluus piilevät ihmisen sisällä.
”Sitä ei voi järjellä selittää, mutta sen tunnistaa rauhan ja luottamuksen tunteesta. Minulle Jumala on rakkaus, joka on meidän jokaisen sisimmässä oleva totuus.”
”Kuulun kirkkoon, mutta uskoni ei mene suoraan minkään uskonnon alle. Voin yhtä hyvin käyttää Jumalasta termiä rakkaus, totuus, intuitio tai vaikkapa sisäinen viisaus. En usko synnin käsitteeseen.”
Usko tarkoittaa Inkalle ennen kaikkea luottamusta. Hän luottaa siihen, että häntä kannatellaan ja että hän on turvassa.
”Luottamus ei katkea. Vaikka välillä tekisi mieli huutaa Jumalalle, rauhan ja luottamuksen tunne palaa aina. En ole vielä koskaan jäänyt kiinni pettymykseen tai katkeruuteen.”
Inka uskoo, että kaikella on tarkoituksensa. Hän haluaa keskittyä tietoisesti ajatuksillaan runsauteen ja kokee usein johdatusta ja suoranaista siunausta elämässään.
”Lähdin keväällä kuukaudeksi Italiaan, koska minulle tuli vahva intuitio siitä, että minun tulisi tehdä niin. Maksoin lennot luottokorttini viimeisillä euroillani. Minulla ei oikeastaan olisi ollut varaa reissuun, mutta päätin luottaa siihen, että kaikki järjestyy”, Inka kertoo ja jatkaa:
”Juuri ennen kuin nousin lentokoneeseen, huomasin, että tililleni oli tullut iso summa rahaa Kopiosto-korvauksia, joitaen osannut odottaa.”
Inkalle henkisyys tarkoittaa uskallusta kääntyä hakemaan ohjausta omalta sisäiseltä viisaudelta. Veli-Pekalle henkisyys tarkoittaa yhteyttä näkyvän ja näkymättömän välillä. Hän haluaa kehittyä ja oppia uutta elämänsä loppuun asti.
”Kuljen silmät ja korvat avoinna. Yritän suhtautua kaikkeen avoimesti ja suodattaa oppimani sisäisen viisauteni siivilän läpi”, Veli-Pekka sanoo.
Isän puoleen voi aina kääntyä. Inka tietää, ettei isä milloinkaan hylkäisi häntä.
Inka kysyy isältään neuvoa vain harvoin, sillä usein tämän neuvojen jakeleminen ärsyttää Inkaa. Viimeksi hän kääntyi isänsä puoleen, kun hän halusi aloittaa paaston.
”Tajusin, että minullahan on paastoguru aivan lähelläni.”
Inkerin kuolema puolisentoista vuotta sitten oli merkittävä muutos sekä isälle että tyttärelle. Kun Veli-Pekalla tuli 80 vuotta mittariin, Inka käsitteli myös sitä tosiasiaa, että tulee päivä, jolloin isäkään ei enää ole täällä.
Vaikka ajatus isän kuolemasta nostaa pintaan tyhjyyden ja surun tunteita, Inka suhtautuu siihen rauhallisesti.
”Uskon, että yhteys välillämme säilyy, vaikka isä ei ole enää fyysisesti läsnä.”
Myöskään Veli-Pekka ei pelkää kuolemaa.
”Kun kuolla kupsahdan, voin tehdä sen hyvillä mielin. Olen yrittänyt elää niin, etten olisi ollut ilkeä tai kiero kenellekään. Tunnen, että saldoni on plussan puolella.”
Veli-Pekka toivoo, että Inka tietäisi yhden kaikkein tärkeimmän asian: tytär voi kääntyä missä tahansa tilanteessa isänsä puoleen.
”Olen aina tuntenut, että näin on. Isä ei milloinkaan hylkäisi minua”, Inka sanoo.
Inka ei omien sanojensa mukaan muista aina kertoa isällensä, kuinka paljon hän tätä arvostaa ja rakastaa. Kerran hän lähetti aiheesta Veli-Pekalle tekstiviestin. Sen viestin Veli-Pekka on tallentanut puhelimeensa.
”Siinä lukee, että juuri sinun on kuulunutkin olla isäni. Kyllähän se tuntuu hiton hyvältä”, Veli-Pekka sanoo ja katsoo lempeästi tytärtään.
Veli-Pekka Kiviharju
on Tuusulassa asuva elämän moniottelija. Arkkitehdin uran jäätyä taakse hän on keskittynyt muun muassa paastokurssien vetämiseen, politiikkaan, tenniksen valmentamiseen ja oman lehden toimittamiseen. Veli-Pekka harrastaa monipuolista urheilua.
Inka Kallén
on näyttelijä ja joogaopettaja. Inka esittää pääosan elokuvassa Odotus, jonka hän on käsikirjoittanut yhdessä ohjaaja Aku Louhimiehen kanssa. Tuusulassa asuva Inka harrastaa joogaa, tennistä, hiihtoa ja pyöräilyä.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2021.
