Kuvat kertoivat, että kaikki muut olivat luistelemassa tai hiihtoladulla. Ina Westman sen sijaan vietti tämän vuoden ensimmäiset päivät sängyssä influenssan kourissa. Kova tauti oli iskenyt rokotuksesta huolimatta.

Liikunnallisesta Inasta oli sietämätöntä maata päiväkausia. Punaposkisten ulkoilijoiden kuvat sosiaalisessa mediassa aiheuttivat ulkopuolisuuden tunteen.

Vieläkin pahempaa oli pelko. Influenssa ei Inaa säikäyttänyt, mutta tilanne herätti ikäviä kaikuja kuluneesta syksystä, joka sekin oli mennyt rankkojen oireiden kourissa. Inalla oli ollut kuumeilua, kovaa päänsärkyä, voimattomuutta, huimausta ja näköongelmia. Unta olisi riittänyt loputtomiin.

Elokuussa alkaneet oireet olivat sen verran epämääräisiä, etteivät lääkärit keksineet, mikä Inaa vaivasi. Vasta vuodenvaihteessa, juuri ennen influenssaa, hän tunsi olevansa entisellään. Silloin mysteerisairaudella oli jo nimi.

Heinäkuun helteet saapuivat viime kesänä lopulta myös Inan perheen mökkipaikkakunnalle. Viimeisillä lomaviikoilla Ina ja hänen miehensä joivat kahvia mökin terassilla ja suunnittelivat alku­iltapäivän halkosavottaa.

Taitaa tosiaan olla kaikkien aikojen myyrävuosi, Ina ajatteli. Myyriä vilisti siellä täällä. Yksi iso ja silmin nähden rohkea yksilö ravasi terassin alta metsään ja takaisin.

”Halkojen tekeminen oli hikistä mutta pakollista, tarvitsimme puita saunaan. Minä ryhdyin kantamaan klapikoneeseen puita vuoden liiterissä seisseistä pölleistä. Oli niin hirveä helle, ettei tullut mieleenkään käyttää maskia”, Ina muistelee.

Metsämyyrien levittämän puumalaviruksen aiheuttama myyräkuume oli huolettanut Inaa pitkin kesää.

”Puhuin lapsille, että myyrät levittävät myyräkuumetautia ja käsiä pitäisi pestä. Mökillähän se helposti jää.”

Myöhemmin Inalle selvisi, että myyräkuume tarttuu hengitysteitse, ei koskemalla myyriin tai niiden jätöksiin.

Halonhakkuupäivän jälkeen loma oli pian ohi. Työt alkoivat, ja perhe palasi kaupunkiin.

Inalla oli töitä takana viikko, kun oireet tulivat ryminällä. Kova pääkipu tuntui niskassa asti. Tutuntyyppisen jomotuksen sijaan pääkipu oli kuin polttavaa laavaa, joka kuritti aivoja. Samaan syssyyn uupumus levisi koko kehoon. Inan raajat tuntuivat painavan kymmeniä kiloja.

”Töissä huomasin, etten pysty lukemaan, en sähköpostia, kirjoja, en mitään puhelimen ruudulta. Näköni oli muuttunut epätarkaksi. Menin työterveyslääkärille, joka laittoi näön heikkenemisen pääsäryn piikkiin.”

Ina jäi sairauslomalle ensin viikoksi, sitten toiseksi ja kolmanneksi. Olo oli hirveä, eikä kustantamon viestintä­päälliköstä, joka ei pysty lukemaan riviäkään, ole valitettavasti töissä juuri hyötyä. Myöhemmin Ina ymmärsi, että hänellä täytyi olla myös kuumeilua. Mutta helteen jatkuessa Ina luuli, että jatkuva jano ja kuumotus kehossa johtuivat säästä.

Kun lapset lähtivät kouluun, Ina nukkui. Iltapäivällä hän ehkä jaksoi siirtyä sohvalle katsomaan tv-sarjaa. Näkö oli yhä heikko, eikä Ina pystynyt lukemaan.

Kun lapset palasivat koulusta, Ina ponnisteli jaksaakseen istua heidän kanssaan keittiössä ottamassa välipalaa ja vaihtamassa kuulumisia.

Ina ja hänen puolisonsa yrittivät pitää arjen perheen alakouluikäisten lasten silmissä mahdollisimman tavanomaisena. Sairastaminen on kuitenkin rankkaa, eikä taakkaa helpota epätietoisuus. Huoli tulevasta tuntui Inasta joskus musertavalta.

”Pelkäsin ehkä itseäni enemmän perheen puolesta. Valvoin öisin ja mietin, miten perhe selviää, jos joudun sairaalaan tai sairastun vielä pahemmin. Pelkäsin syöpää, aivoverenvuotoa ja monia muita vakavia sairauksia, joihin epämääräiset ja aaltoilevat oireet sopivat.”

Toisina päivinä olo tuntui helpottavan. Jos Ina erehtyi silloin pinnistelemään liikaa, käymään vaikka kaupassa, päänsärky palasi kahta kauheampana.

”Ymmärrän tilanteen haastavuuden lääkäreiden kannalta, mutta välillä tuntui, että he yrittivät tsempata minua jaksamaan paremmin. Oikeasti minun olisi pitänyt vain kuunnella vointiani ja levätä.”

Sairauslomaa kirjoitettiin viikon pätkissä, mikä toi paineita paranemisesta. Inasta tuntui epäonnistumiselta olla aina lääkärin luona pyytämässä lisää toipumisaikaa.

Hankalaa oli sekin, että Ina oli usein hereillä öisin. Hänen oli ravattava vessassa tunnin välein, ja välillä kova päänsärky herätti hänet. Heräämisen jälkeen kesti joka kerta aikansa, ennen kuin uni tuli uudelleen.

Yöllä ajatukset kiertävät helposti synkkää kehää. Ina makasi ja mietti, mitä jos hän ei paranekaan.

Sairauden laadun paljasti lopulta muita myöhemmin tullut oire.

Lääkärikaveri soitti Inalle kyselläkseen kuulumisia. Oloonsa turhautuneena Ina kysyi, mikä ihmeen tauti voi tehdä melkein jatkuvan pissahädän.

Onko sinulta otettu myyräkuumetestiä? kaveri kysyi.

Ei, Ina vastasi. Samassa hän koki lähes valaistumisen hetken, muisti mökin ja myyrät.

”Kysyin minua hoitaneelta lääkäriltä, voisivatko oireeni täsmätä myyräkuumeeseen. Minulta oli otettu verikokeita joka viikko mitä erilaisimmista syistä: kilpirauhaskokeita, sokeriarvoja, tulehdusarvoja. Niskasta otettiin röntgenkuva ja magneettikuvausta harkittiin. Lopulta minulta otettiin vain yksi verikoe lisää.”

Vasta-ainetestin positiivinen tulos kertoi, että Inan oireiden takana todella oli myyräkuume.

”Olen kiittänyt kaveriani lukuisia kertoja.”

Myyräkuumeeseen ei ole hoitoa, vaan oireet lievittyvät ja tauti paranee lopulta itsestään. Henkisesti oireiden syyn selviäminen helpotti oloa merkittävästi.

Ensinnäkin Ina sai ensimmäistä kertaa pidemmän, kolmen viikon sairausloman ja myöhemmin lisää.

”Diagnoosista tuli ymmärrys siitä, ettei tauti mene pois viikossa. Pidemmän sairausloman myötä poistui paine olla mahdollisimman nopeasti työkunnossa, kun en kerran vielä ollut.”

Toiseksi Ina sai varmuuden siitä, että toipuu – vaikka se ei kävisi sormia napsauttamalla. Tavallista flunssaa rajumpi sairastaminen tuo myyräkuumeen yhä mieleen.

”Unohdan jo myyräkuumeen iloisesti arjessa, jos olen terveenä. Kun pääsen töihin ja pilatekseen, en sitä mieti. Mutta kun sairastuin influenssaan, ikäviä muistoja alkoi tulla”, Ina sanoo.

”Varmasti mihin tahansa sairastamiseen liittyy se, että turvallisuuden tunne järkkyy ja kaikkivoipaisuuden tunne katoaa. Minulle myyräkuumeessa henkinen puoli oli raskaampi juttu kuin fyysiset oireet.”

Jos tartunta todella tuli liiterissä lojuneista haloista, toipumiseen kului kaikkiaan kolme kuukautta.

Sairauslomalta palattuaan Ina joutui tekemään lyhennettyä työaikaa etänä useita viikkoja. Päänsärky palasi herkästi, jos hän istui liian kauan tietokoneen äärellä.

Vielä loppuvuodesta pää kipeytyi usein liikunnan jälkeen, eivätkä voimat aina riittäneet edes kävelyllä.

Onnellinen Ina on siitä, että mökkiseurueesta vain hän sairastui, eivätkä esimerkiksi iäkkäät appivanhemmat.

Sairastumiselle ei aina voi mitään. Silti jälkeenpäin harmittaa ajatus siitä, että maski olisi voinut estää tartunnan, Ina myöntää. Hän oli luullut olevansa turvassa, sillä hän teki halkotöitä ulkona.

”Minulla oli mielikuva, että maski on olennainen, jos siivoaa liiteriä. Heittelimme pöllejä, ja muistan, kuinka ne pölisivät. Käsienpesu ei ollutkaan se juttu.”

Jollakin lääkärireissulla ennen diagnoosin saamista Ina huokaisi lääkärille, ettei toivoisi mitään muuta kuin mahdollisuutta elää taas ihan tavallista arkea. Kunpa vain pääsisi töihin ja liikkumaan.

”Jo aiemmin minulla oli näkemys, että terveys menee kaiken edelle. Silti perhearjessa tingin ensimmäisenä omista menoistani. Konkretia teoissani on puuttunut.”

Nyt Ina on hankkinut kauan suunnittelemansa kausi­kortin laitepilatekseen. Pitkän makaamisen jälkeen myös säännöllinen hieronta on tuntunut tarpeelliselta.

”Olen pitänyt tiukasti kiinni liikuntakerroistani ja alkanut käydä säännöllisesti myös avannossa. Pitkä sairausloma sai ymmärtämään, että keski-ikäisenä pitää olla aiempaa itsekkäämpi hyvinvointini suhteen.”

Kun Ina sairastui, ystävät kyselivät vointia ja hakivat lapsia leikkimään ja töissä kollegat riensivät apuun.

”Tuli fiilis, että ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka välittävät hyvinvoinnistani. Tajusin myös sen, että vaikka työ on minulle tosi merkityksellinen asia, en ole aidosti korvaamaton muualla kuin perheelleni kotona.”

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 04/2023.