Kampaaja, mediapersoona Iida Ketola kertoo minäkuvastaan, itsetunnostaan ja suhteestaan ulkonäköönsä Ihana juuri näin -juttusarjassa. Sarjassa haastatellaan ihmisiä, jotka tekevät somesta aidompaa.

”Yksi elämäni käännekohdista tapahtui muutama vuosi sitten, kun olin yksin lomalla Lapissa. Vierailin reissullani paikassa, missä pääsin ruokkimaan lampaita. Olen aina rakastanut niitä ja ajatellut, että jonain päivänä minulla on omia.

Aurinko oli juuri nousemassa, kun kävelin lampaiden luo ja ne juoksivat vastaani. Tiesin, että haluan tällaisen elämän. Tahdon nähdä, kun aurinko nousee ja elää eläinten keskellä.

Ajattelin silloin, että jos elämäni päättyisi sillä hetkellä, kuolisin toteuttamatta haavettani. Asuin tuohon aikaan Helsingin Kalliossa ja tunsin vahvasti, että elän itselleni vääränlaista elämää. Minun oli tehtävä muutos.

Toteutin haaveeni pari vuotta myöhemmin ja ostin yksin talon maalta. Heti muuttopäivänä sinne tuotiin kolme lammasta. Nyt pihapiirissäni asuu lampaiden lisäksi kanoja, kaneja, kissa ja minun ja entisen mieheni yhteinen koira. Elän sitä elämää, josta ennen unelmoin. Se on minulle iso ja tärkeä asia.

Itsetuntoani on vahvistanut, kun uskaltauduin isoon muutokseen ja kun olen huomannut, että pärjään yksin eläinteni ja ison taloni kanssa keskellä ei mitään.

Uskon nykyisin tekemiseen. Ennen saatoin hukata paljon energiaa siihen, kun mietin, että tuokin asia pitäisi hoitaa. Sitten ymmärsin, että samalla energialla voin hoitaa asian vaikka kolmeen kertaan. En ole enää lainkaan sitten kun -ihminen. Kun haluan jotain, teen sen.

Instagram-selfieiden ottaminen on minusta voimauttavaa. Otan kuvan itsestäni yleensä silloin, kun minulla on hyvä olo kehossani ja haluan tallentaa sen. Kuvaushetki on tärkein. Muiden kommentteja kropastani en kaipaa.

Jaan somessa myös ajatuksiani ja otan kantaa. Tunnen, ettei maailma ole valmis ja haluan tuoda oman näkemykseni esiin.

Minulla on nykyisin terve suhtautuminen kehooni. Haluan, että se toimii ja näyttää siltä, millaiselta tuntuu: pystyvältä, kestävältä ja urheilulliselta. Teen paljon asioita kehoni eteen, enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Treenaan kolme viisi kertaa viikossa salilla, juoksen, joogaan ja lisäksi lenkitän koiraani.

Ravitseva ruoka on tärkeää, jotta jaksan ja pystyn. Aamiaiseni on usein puuro, johon lisään marjoja ja omien kanojeni munia. Syön kahdesta kolmeen lämmintä ateriaa päivässä. Valkoisen sokerin pyrin jättämään herkutteluhetkiin.

Suhtautumiseni kehooni ei ole ollut aina mutkaton. Kun langanlaihat mallit olivat muodissa, en kokenut sopivani kuvastoon. Siksi laihdutin ja minulla oli ongelmia syömisen kanssa.

Tunsin helpotusta, kun lihaksikas ja urheilullinen naisvartalo tuli muotiin ja kehoni sopi vihdoin jotenkin vallitsevaan kauneusihanteeseen. Aikoinaan tuntui, että naisen hyväkuntoisuuden mittari oli laihuus. Nykyisin naista pidetään hyväkuntoisena, kun hän on oikeasti hyvässä kunnossa.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 8–9/2023.