Avaan suositun sosiaalisen median inspiraatiokuvapalvelun ja saan heti ohjeita siihen, miten pukeutua tänään: Työnnä paita housujesi sisään näin, älä näin. Seuraava kuva: Näin yhdistelet leggingsit oikein. Kolmas: 50 kuvaparia, jotka näyttävät, minkä kanssa pukea tennarit, minkä kanssa nilkkurit.

Pukeutuminen, taas yksi asia, jossa voi epäonnistua.

Rakastan muotia. Luen mielelläni pukeutumisvinkkejä ja selaan trendikatsauksia. Tykkään katsoa kuvia tyylikkäistä pariisilaisista kaduilla. Mutta siitä en pidä, miten paljon pukeutumisessa neuvotaan muita. On vaikea olla törmäämättä ohjeistuksiin siitä, millaiset farkut ovat nyt in ja montako nappia villatakista täytyy kiinnittää. Joku kertoo jatkuvasti, miten luoda täydellinen tyyli, ja mikä on oikein, mikä väärin.

Kirjoitan työkseni muodista, enkä mistään hinnasta suostu enää sanomaan muille, miten heidän kuuluisi pukeutua.

Mitä pukeutumissäännöistä sitten seuraa? Ei yhtään mitään, kuulen jonkun itsevarman sanovan. Voihan ohjeistuksista olla vain välittämättä!

On helppo nauraa somen paineille, mutta vielä vaikeampi on vastustaa niitä. Jatkuva toitotus siitä, millainen bleiserin pituus ja malli on nyt oikea ja minkä kanssa valkoiset tennarit kannattaa nyt pukea, ei ole vain kevyttä viihdettä. Se on tiukkaa bisnestä, joka lisäksi aiheuttaa vertailua, epävarmuutta, väheksyntää ja mielenterveysongelmia. Se saa ostamaan lisää, haluamaan enemmän, täyttämään vaatekaappia ja tuhoamaan maapalloa. Muutamia asioita mainitakseni.

Vaikka olisi superteflonilla kyllästetty viilipytty ja pystyisi hiihtelemään ohi pukeutumispaineiden, ohjeistamisella on toinenkin huono puoli: ne vievät mennessään asuleikit.

Mitä ideaa muodin rakastamisessa nimittäin on, jos ei voi kokeilla, leikkiä ja hassutella? Silloin jäisi esimerkiksi menemättä töihin alushameessa (okei myönnän: luulin oikeasti, ettei kirppislöytöni ole alushame vaan ihan tavallinen hame, ja vaikka ilmeisesti siis onkin alusvaate, aion käyttää sitä jatkossakin maihareideni kanssa). On eri asia inspiroida muita kuin antaa olettaa, että yhdellä tavalla pukeutumalla loistat, toisella epäonnistut ja olet nolo.

Jos joku muu kertoo kaiken minulle vaatteiden yhdistelemisestä, mikä on minun roolini asuleikeissä?

On sitä paitsi vastuullista sekä itseään että muita kohtaan unohtaa säännöt. Silloin ei luo paineita itselleen eikä muille – eikä heitä kierrätykseen sitä ihanaa pehmeää tunikaa, joka oli muotia vuonna 2009.

Pukeutuminen ei ole kaksiulotteisia asentokuvia. Se olet sinä siinä, hymyinesi, halaamassa ystävää, pehmeä neuleesi lapsesi poskea vasten, päivällisellä läheisten keskellä housuissa, joissa jaksaa istua koko illan. Mitä väliä niissä tilanteissa on, mitä mieltä somevaikuttaja on siitä, millä tavoin paitasi on housun sisään tungettu?