Jotkut näyttävät purjehtivan rankoistakin elämänkokemuksista vakaina ja lähestulkoon vahingoittumina. Itsellä pakka saattaa hajota jo siitä, kun jokin pieni asia muistuttaa kauan sitten tapahtuneesta kaltoinkohtelusta tai muusta vaikeasta kokemuksesta.

Temperamentti ja persoona vaikuttavat siihen, miten vastoinkäymiset ottaa vastaan. Osittain nämä ovat perinnöllisiä piirteitä. Myös kasvu­ympäristöllä, elämänkokemuksilla ja resilienssillä eli henkisellä joustavuudella on näppinsä pelissä siinä, miten haavoittuva ihminen on.

Eroasiantuntija, seksuaali- ja skeematerapeutti Marika Rosenborg käsittelee tietokirjassaan Luopumisen kauneus (Otava) sitä, miten vaikeat ja vääjäämättömät asiat voi oppia hyväksymään.

”Ihmisen ei tarvitse olla kaltoinkohdeltu, että hänestä tulee herkkä: se voi olla myös temperamenttipiirre. Jos on persoonaltaan herkkä, myös traumatisoituu herkästi”, Rosenborg sanoo.

Jos jokin tapahtuma omassa menneisyydessä vaivaa, on hyviä keinoja, joiden avulla voi opetella päästämään kokemuksesta irti ja parantaa elämänlaatuaan.

Aluksi on tärkeä tunnistaa, kuinka vakavasti oma vaikea muisto tai kokemus vaikuttaa nykyiseen elämään.

Kaikki ikävät kokemukset eivät aiheuta traumoja, Rosenborg sanoo. Lievempää, negatiivisen kokemuksen jättämää varjoa kutsutaan tunnetaakaksi.

”Trauman ja tunnetaakan välinen viiva on veteen piirretty. Se palautuu omaan kokemukseen eli siihen, miten kuormittava tilanne on. Estääkö trauma elämästä tarpeeksi hyvää elämää?”

Tunnetaakka on siis ikävä kokemus, jota ei ole käsitelty kaikin osin kunnolla. Se ei kuitenkaan estä elämästä itselle mielekästä elämää, kuten hoitamattoman trauman kanssa voi tapahtua.

Varsinaiset traumatkin voivat näkyä arjessa eri tavoin – tai olla näkymättä. Kun trauma aktivoituu eli palaa voimallisesti mieleen, se saattaa ilmetä joko ala- tai ylivireisyytenä. Alavireinen vetäytyy ja suojautuu maailmalta eikä ole yhteydessä muihin. Yliviritteisyys taas voi näkyä kaoottisuutena kuten paniikkikohtauksina.

Kumpikaan ääripää ei välttämättä näy ulospäin.

”Suurin osa kärsimyksestä jää naamion taakse. Tämä synnyttää helposti harhan siitä, että muiden elämä on helpompaa kuin omamme.”

Traumaperäisestä häiriöstä on kyse silloin, kun ahdistava kokemus palaa jatkuvasti mieleen takaumina tai kehotuntemuksina. Esimerkiksi tulipalon uhrin keho saattaa reagoida takan savuun, vaikka vaaraa ei olisi.

Apua menneisyyden käsittelemiseen kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.

”Jos miettii, pitääkö hakea apua, silloin on haettava apua. Se on hyvä nyrkkisääntö”, Rosenborg linjaa.

Oman kunnan terveyskeskus ja mielenterveystoimisto ovat ensisijaisia paikkoja avun hakemiseen. Yksityiselle voi päästä nopeastikin ja saada hoitoon Kelan tukea. Lisäksi monet järjestöt ja säätiöt tarjoavat matalan kynnyksen kriisiapua. Tietoja auttavista tahoista löytyy kuntien sivuilta ja esimerkiksi auttavista kriisipuhelimista.

Nykyisin etenkin julkisella puolella hoitojonot ovat pitkiä eikä kaikilla ole varaa hakeutua yksityiselle.

Tunnetaakkoja voi ja kannattaa työstää myös itse. Kokeilemalla voit löytää juuri itsellesi sopivan tavan prosessoida tapahtunutta.

”On paljon mahdollisuuksia ja myös velvollisuus auttaa itseä. Jokainen on vastuussa hyvinvoinnistaan.”

Muista kuitenkin, että omat konstit eivät korvaa ammattiavun hakemista. Etenkään traumoja ei ole mahdollista käsitellä ilman asiantuntevaa hoitoa.

Tietoisuus- ja läsnäolotaitojen harjoitteleminen auttaa keskittymään siihen, mihin ylipäänsä voi vaikuttaa.

”Nykyhetkessä olemisen taito tuo turvaa. Emme elä menneisyydessä, tulevaisuutta ei vielä ole. Ainoa hetki, mikä meillä on, on tämä hetki.”

Tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin taitoja voi harjoitella erilaisten opaskirjojen ja -videoiden avulla. Voit myös osallistua läsnä ja virtuaalisesti pidettäviin työpajoihin. Tarjolla on runsaasti myös ilmaisia vaihtoehtoja.

Tietoinen hengittäminen on hyvä ja helppo harjoitus. Istu tuolilla selkä suorassa mutta rennosti. Päästä olkapäät irti jännityksestä. Anna käsien levätä sylissäsi.

Hengitä syvään sisään niin, että vatsa pullistuu. Pidätä hetki hengitystä ja puhalla sitten ilmaa ulos vähän kauemmin kuin mitä hengitit sisään. Ajattele samalla: ”Hengitän sisään rakkautta ja turvaa, hengitän ulos murheita ja ahdistusta.” Jatka niin kauan kuin siltä tuntuu.

Kirjoittaminen on hyvä tapa työstää tunteita varsinkin jos asiasta puhuminen tuntuu liian raskaalta tai riittämättömältä keinolta. Vaikean kokemuksen käsittelemisessä tärkeintä on saada rauha: luoda tapahtuneeseen uusi suhde ja päästää siitä pikkuhiljaa irti.

”Kirjoittaminen voi auttaa hyväksymään ja hyvästelemään arkea varjostavan asian. Voit kirjoittaa ihan omin sanoin, kuvata tunteita ja tapahtumia sekä sanoittaa asioita, joille haluaa sanoa hyvästit.”

Ikävän kokemuksen hyväksyminen ei tarkoita, että tapahtuneesta pitäisi tykätä tai nähdä siinä jotain hyvää.

”Tärkeintä on, että tiedostat tunnetasolla sen, että asiaa ei voi enää muuttaa.”

Silloin muistoon ei tarvitse enää palata jatkuvasti esimerkiksi kyselemällä itseltään, olisinko voinut estää tapahtuneen. Kun asian hyväksyy, sen voi nähdä toisin.

”Siitä voi kenties oppia jotain ja pyrkiä eteenpäin.”

Tärkein keino, jolla voit vähitellen irrottautua vaikeasta kokemuksesta, on päästä puhumaan siitä. Näin tulet nähdyksi ja kohdatuksi asian kanssa.

”Tärkeintä on se, ettet jää yksin. On todella voimallinen kokemus, kun kohtaa ihmisen, joka tietää ja ymmärtää, mitä käyt läpi.”

Etsi siis turvallinen juttukumppani, joko terapeutti, läheinen tai joku vastaavia asioita kokenut.

Vertaistukihenkilön voit löytää oman terveysaseman, mielenterveystoimiston tai sosiaalitoimiston kautta. Vertaisryhmiä on tarjolla myös verkossa.

Jos mahdollista, harkitse myös sitä, että keskustelet asiasta tapahtumaan liittyvien ihmisten kanssa. Rosenborgin mukaan kannattaa tosin varautua siihen, että toisilla voi olla hyvin erilainen käsitys tapahtuneesta kuin itsellä.

”Olennaista ei ole etsiä sitä, kuka muistaa oikein. Tunnekokemukset ovat subjektiivisia ja siten aina tosia.”

Parhaassa tapauksessa keskustelussa voi tulla uutta ymmärrystä puolin ja toisin.

”Omalta osaltaan voi myös pyytää ja antaa anteeksi.”

Anteeksiantaminen on aina palvelus ennen kaikkea ihmiselle itselleen. Se on osoitus siitä, että olet hyväksynyt tapahtuneen ja olet valmis jättämään sen taaksesi.

Julkaistu Kauneus ja Terveys -lehden numerossa 10/2022.

Juttua muokattu 27.12. klo 10: Vaihdettu jutun kuvat.