Viimeistään nyt on selvää, että naistenpäivästä on tullut samanlainen kulutuskeskeinen minijuhla kuin ystävänpäivä: niin sanotusti hyvä tilaisuus promota mitä tahansa kukkakimpuista tv-kanaviin. Sähköpostilaatikkooni pompahtaneiden kutsujen perusteella näyttää selvältä, että me naiset tykkäämme juoda kuohuviiniä (mieluusti vaaleanpunaista ja mieluusti jo aamiaisella) ja syödä leivoksia.

Kehityksestä on seurannut, että osa naistenpäivän tapahtumista on korneja ja niiden yhteys naisiin vähintäänkin keinotekoinen.

Alusvaatejuhlat, suurnaisia esittelevät museonäyttelyt ja erilaiset naisiin liittyvien kirjojen ja raporttien julkaisut juuri 8. maaliskuuta ymmärrän. Ainakaan kutsun perusteella minulle ei kuitenkaan kirkastunut, miten tapahtumatelevision ja Suomi 125 -hankkeen yhteistyön julkistaminen on juuri ”naistenpäivän mediatapahtuma”.

Ylivoimainen suosikkini tämän vuoden kekkereistä on kuitenkin jääkiekon miesten MM-kisaorganisaation aamiaistilaisuus.

Kutsussa kerrotaan, että organisaatio haluaa naistenpäivän kunniaksi nostaa ”esiin naisia, joille elämä on yhtä jääkiekkoa”. Tilaisuudessa tarinansa kertoo seitsemän naista. Heistä kolmen elämä on sillä tavalla yhtä jääkiekkoa, että jääkiekko on heidän puolisonsa ammatti. Loput ovat tavalla tai toisella järjestämässä kisoja, joiden päähenkilöitä ovat miehet.

Niin. Mikäpä kuvaisi naisten asemaa urheilussa paremmin kuin tämä kattaus?

Onkohan koskaan maailmassa järjestetty tilaisuutta, jossa miehiä kunnioitettaisiin heidän vaimojensa tekemän työn takia? Puolisoni ainakin odottaa yhä kutsua tilaisuuteen, jossa hän voisi kertoa elämästään päätoimittajan miehenä. Hänellä olisi siitä paljon sanottavaa, eikä kuulemma pelkästään hyvää.

Jos nyt naistenpäivän kunniaksi haluaa nauttia aamiaista tai leivoksen tai pinkkiä kuohuviiniä, siitä vaan. Samalla pitäisi kuitenkin puhua siitä, mistä päivässä oikeasti on kyse: naisten oikeuksien ja naisten osallistumismahdollisuuksien edistämisestä.

Puhutaan vaikka lähisuhdeväkivallasta, palkkojen epätasa-arvosta tai kotitöiden jakautumisesta. Puhutaan vaikka seksuaalisesta häirinnästä tai siitä, etteivät tytöt Afganistanissa pääse kouluun tai ihmiskaupasta, jonka uhreista enemmistö on naisia.

Siinä on tietysti se ikävä puoli, että leivokseen voi tulla ikävä sivumaku.