Ahkerasti lukeva kirjailija Helmi Kekkonen saa harvoin lahjaksi kirjoja, sillä läheiset uskovat hänen jo lukeneen kaiken. Poikkeus on ystävältä ja kustannustoimittajalta joululahjaksi saatu tietokirja. Siinä syvennytään tapaukseen kolmesta kadonneesta ruotsalaismiehestä, jotka lähtivät tavoittelemaan Pohjoisnapaa 1800-luvun lopussa.

”Minua ovat aina kiinnostaneet ääriolosuhteet ja se, mitä ne tekevät ihmiselle. Myös kirjan asetelma on itsessään kiehtova: täysin uhkarohkea ja järjetön yritys lähteä kuumailmapallolla pohjoisnavalle.”

Kekkonen kuvailee teosta poik­keuksellisella tavalla tehdyksi tietokirjaksi, joka avasi hänelle lukijana ja kirjoittajana uuden maailman.

”Kirjassa uskalletaan kuljettaa omaa tarinaa tiedon rinnalla. Etsiessään totuutta sille, mitä löytöretkeilijöille tapahtui, kirjailija pohtii, mitä hän oikeas­taan etsii itsensä sisältä.”

Kun Kekkonen yritti viime vuonna päästä sisään äänikirjojen maailmaan, hän valitsi Lily Allenin teoksen kuunneltavaksi vaikuttavan nimen perusteella. Kirja alkaa sanoilla: ”Olen äiti, olin vaimo.” Ne saivat kylmät väreet virtaamaan Kekkosen kehon lävitse.

”Kirjassa kuuluu, kuinka Lily Allen naurahtaa tai hän liikuttuu ja hänen äänensä sortuu. Hän elää ihanasti omaa tekstiään. Tuntuu kuin istuisi baarissa ystävän kanssa, joka kertoo elämäntarinaansa.”

Kekkosesta on kiehtovaa, että vaikka Allen on tunnettu poptähti, hänen ajatuksensa tyttöydestä, naiseudesta ja äitiydestä ovat tunnistettavia.

Allen sanoo teoksessaan, että mitä enemmän erilaisten naisten tarinat pääsevät esille, sitä paremmaksi maailma muuttuu.

”Olen siitä täysin samaa mieltä. Naiseuteen liittyy paljon sellaisia sävyjä, joista ei uskalleta puhua tai joita ei haluta kuulla.”

Kriittisen ajattelun ikonina pidetty Joan Didion on Kekkosen suosikkikirjailija. Siksi Kekkonen kirjoitti Saara Turusen toimittamaan Suurteoksia-kirjaan Didionin teoksesta Maagisen ajattelun aika. Teoksessa Didion käsittelee surua ja kuolemaa puolisonsa menehtymisen kautta.

”On kiinnostavaa, miten tummista aiheista, kuten kuolemasta tai surusta, voi kirjoittaa niin, ettei se muutu ahdistavaksi ja vyöry lukijan päälle. Didionin kerronta on hienoa ja nautinnollista. Hän pystyy tarkastelemaan mitä vain, koska kerrotun ympärillä on tilaa.”

Kekkonen löysi kirjan äärelle, kun hänen ystävänsä kirjailija Koko Hubara otti sen puheeksi. Kekkonen oli pyrkinyt tietämättään Didionin tekstin kaltaista kerrontaa kohti.

”Teos avasi minulle ajatuksen, että tekstissä voi pysytellä lähellä ihmistä ja kirjoittaa tiiviisti. Pidän siitä, että tekstiä hiotaan ja kirkastetaan mahdollisimman pitkälle.”

Juttu on julkaistu Trendissä 09/21.