Voiko raskaus olla näin rankka, mietti laulaja Nina Mya, oikealta sukunimeltään Höynälä, odottaessaan esikoistaan vuonna 2013. Nina oksenteli ja voi valtavan huonosti. Lopulta selvisi, että kyse oli hyperemeesistä eli vakavasta raskauspahoinvoinnista.

Hämmentävää kyllä Ninan vointi ei parantunut synnytyksen jälkeen, päinvastoin. Paino nousi, iho kuivui ja hiuksia lähti tavallista enemmän. Väsymys ja aivosumu eivät helpottaneet nukkumalla.

– Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen olin jo todella huonossa kunnossa, Nina kertoo.

Lääkärit panivat vaivat väsyttävän vauva-­arjen piikkiin ja tarjosivat masennuslääkkeitä, joista Nina kieltäytyi.

– Tunsin oloni onnelliseksi. Minulla oli paljon hienoja asioita elämässäni: olin pienen vauvan äiti, juuri valmistunut ja saanut opetustöitä.

Nina söi terveellisesti ja palkkasi jopa personal trainerin, jotta saisi itsensä kuntoon. Olo ei silti parantunut.

– Laulajana tunnen kehoni hyvin. Tiesin, että kyse oli pakko olla sairaudesta. Onneksi kuuntelin kehoani.

Nina etsi tietoa ja päätyi lukemaan kilpirauhassairauksista. Oireet kuulostivat tutuilta.

Hashimoton tauti eli krooninen kilpirauhastulehdus on autoimmuunisairaus, jossa elimistö hyökkää kilpi­rauhasta vastaan. Tulehdus johtaa usein kilpirauhasen vajaatoimintaan ja onkin sen yleisin aiheuttaja.

Vuosi esikoisen syntymän jälkeen, kesällä 2015 Nina löysi yksityislääkärin, joka oli hoitanut monia kilpirauhas­potilaita. Lääkäri teetti Ninalla kattavat verikokeet ja vahvisti tämän epäilyt: diagnoosi oli Hashimoton tauti ja siitä johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta.

–Aloin itkeä helpotuksesta. Olin taistellut julkisen terveydenhoidon kanssa saadakseni apua, mutta minua ei kuunneltu enkä saanut kilpirauhassairauden toteamiseen riittävän kattavia tutkimuksia, Nina sanoo.

Hashimoton taudin syytä ei tiedetä, mutta geneettisillä tekijöillä ja hormoneilla voi olla näppinsä pelissä.

– Vaikka minulla on saattanut olla tautiin geneettinen taipumus, lääkärini mukaan kehoni reagoi raskauden aiheuttamaan lisästressiin sairastumalla.

Nina tiesi, että hänen kehonsa oli ollut pitkään kovilla.

– Nuori elimistö jaksaa piinaamista jopa vuosia, mutta jossain vaiheessa sekin varmasti uupuu. Uskon, että minulle kävi juuri näin.

Riittämättömyyden tunne vaivasi nuorta Ninaa, joka aloitti ammattilaulajan uran jo 19-vuotiaana.

– Loin itselleni kovat paineet ulkonäöstäni. Olen aina ollut kurvikas. Tunsin, että minun pitäisi olla laihempi ja sporttisempi, vaikka painoindeksini oli aivan normaali.

Fitnesskulttuuri oli 2000-luvun alussa vielä melko uutta, ja Nina otti siitä omatoimisesti vaikutteita.

– Rääkkäsin itseäni urheilulla, tiukalla ruoka­valiolla ja liialla työllä monta vuotta enkä varmasti rasitukseen nähden syönyt riittävän monipuolisesti.

Kuten syömishäiriöissä usein, vääristynyt suhde ruokaan ei näkynyt ulospäin eikä Nina ymmärtänyt syövänsä liian tiukasti.

– Olin tajuamattani ortorektikko. Kun repsahdin ruoka­valiossani, dieettasin ja urheilin taas lisää.

Parikymppinen Nina kärsi myös sietämättömistä kuukautiskivuista. Kivut alkoivat 22-vuotiaana, kun hän jätti ehkäisypillerit pois pahojen migreenikohtausten takia. Pitkien selvittelyjen jälkeen kuukautiskivut kuitattiin hormonaalisina häiriöinä.

– Yksityisellä lääkärit epäilivät endometrioosia. Hoidot olisivat kuitenkin tulleet minulle opiskelijana kalliiksi, ja siksi he suosittelivat menemään omalle terveysasemalle.

Nina sai lähetteet ultraäänitutkimuksiin ja verikokeisiin, joista ei selvinnyt mitään. Ninasta tuntui, että häntä pidettiin luulosairaana.

– Muistan, kuinka lääkäri naureskeli, että sinulla ei voi olla sairautta, kun ultrassa ei näy mitään. Mutta endometrioosi ei välttämättä näy ultraäänitutkimuksessa.

Nina myöntää, että julkisen terveydenhuollon toiminta on ollut hänelle pettymys. Hän ei saanut sieltä edes diagnoosia kilpirauhassairauteensa.

– Tuntuu, että julkisella puolella hoidetaan todella vakavat tai sitten nopeasti antibiooteilla lääkittävät sairaudet. Tällaisten pitkäaikaisten, ei-henkeä-uhkaavien sairauksien hoito putoaa johonkin mustaan aukkoon.

Ninan sairaudet eivät ole harvinaisia: endometrioosia sairastaa Suomessa arviolta 200 000 naista ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsii yli 300 000 suomalaista.

– Lääkärit eivät kiinnostuneet kertomistani oireista vaan katsoivat vain verikokeiden viitearvoja. Yleislääkäreillä ei välttämättä ole riittävän syvällistä osaamista kaikissa taudeissa. Silti heiltä ei saa helposti lähetettä erikoissairaanhoitoon, jossa potilasta voitaisiin auttaa.

Kilpirauhassairauttaan Nina hoidattaa yhä yksityisessä terveydenhuollossa. Hänellä on käytössään lääkäri­kunnan mielipiteitä jakava biologinen kilpirauhaslääkitys, joka sisältää tyroksiinin lisäksi T3-hormonia. Se on pitänyt sairauden aisoissa jo seitsemän vuotta.

Nina toivoisi, että perusterveydenhuollossa olisi paremmin aikaa ja mahdollisuuksia kuunnella potilasta.

– Nykyään netissä on paljon asiallista tietoa jokaisen saatavilla. Sitä paitsi jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten.

Vanha ikävä seuralainen muistutteli Ninaa jälleen olemassaolostaan pari vuotta sitten. Hän alkoi kärsiä mystisestä lämpöilystä ja kovista alavatsan, selän ja oikean lonkan alueen säryistä. Ne eivät väistyneet liikkuessakaan ja häiritsivät pahasti unta.

Vaivojen syyksi paljastui syvä endometrioosipesäke, joka leikattiin vuosi sitten Naistenklinikalla. Leikkauksessa diagnoosi vihdoin vahvistettiin. Ninalla on syvä endometrioosi, joka saattaa olla erityisen hankala diagnosoida.

– Liikutun vieläkin sitä, että monen vuoden jälkeen minut vihdoin otettiin todesta ja minua haluttiin auttaa.

Endometrioosi on nyt melko hyvin hallinnassa keltarauhashormonilla, joka pitää kuukautiset poissa. Jatkuvan lääkityksen ideana on karkeasti sanottuna tuottaa vaihdevuosien kaltainen tila lääkkeellisesti.

– Oireet olivat alussa hankalia, mutta nyt ne ovat hieman helpottaneet. Joudun kuitenkin hitaan aineenvaihdunnan vuoksi olemaan tarkkana ruokavalioni kanssa.

Alavatsalla viipyilevät välillä kuukautismaiset kivut, vaikka kuukautisvuotoja ei tulekaan.

Sairaudet ovat pakottaneet Ninaa käymään läpi omaa minäkuvaansa, elämäänsä ja jopa ammatti-­identiteettiänsä. Nina ajattelee, että muutos lähti siitä, kun hän nosti oman hyvinvointinsa etusijalle.

– Aiemmin olin enemmän muiden saatavilla, rääkkäsin kehoani ja kamppailin työnarkomanian kanssa enkä pitänyt huolta unesta.

Ihan helppo muutos ei ole ollut, Nina sanoo.

– Olen joutunut tekemään töitä tunnustaakseni itselleni, että oma hyvinvointini on tärkeintä. Silloin olen parempi äiti, laulaja, yhtyeenjohtaja ja opettaja.

Kolme vuotta sitten Nina erosi. Kokemus oli äärimmäisen stressaava ja Nina alkoi kärsiä unettomuudesta. Hän aloitti psykoterapian. Se toi avun aviokriisin lisäksi kehosuhteen ja sairauksien työstämiseen.

– Vahvuuteni ovat nykyään itseni hyväksyminen, armollisuus ja positivisuus, Nina sanoo.

– Voin nyt suhteellisen hyvin lääkitysten ja terveellisten elintapojeni ansiosta. Huomaan, että sairauksieni takia tarvitsen paljon lepoa. Uupumustila tulee väsymyksenä ja kipuina kehooni ja vaikuttaa suoraan laulukuntooni.

Terveestä kehosuhteesta puhumisesta on tullut Ninalle suoranainen elämäntehtävä.

– Uskallan nykyään olla rehellisesti ja aidosti oma itseni. Kymmenen kiloa sinne tänne ei enää merkitse mitään. Tiedän kokemuksestani, että laihuus ei ole synonyymi terveydelle.

Nina kamppailee yhä toisinaan sen kanssa, että pystyisi pitämään tasapainon levon ja suorittamisen välillä. Siinä jooga ja luonto auttavat.

– Kun huomaan suhtautuvani itseeni kielteisesti, taustalla on yleensä huonosti nukuttu yö tai stressi. Jos keho tai mieli on kovilla, ensimmäiseksi täytyy panna unirytmi ja ruokavalio kuntoon.

Tulevaisuuden suhteen laulaja on toiveikas. Valoa tuovat pian ilmestyvä jazzalbumi ja tulevat livekeikat.

– Olen ylpeä siitä, että olen kyennyt kääntämään kokemani voitokseni. Se, etten koe häpeää sairauksistani tai kehostani, on kaikista suurin ja kaunein palkinto.