Valokuva Kekkosesta aiheutti kohun – siitä syystä toivon tasavallan presidentti Alexander Stubbille kolmea asiaa
Valokuvat ovat jo kauan muokanneet käsityksiä vallanpitäjistä, kirjoittaa Hannu-Pekka Björkman kolumnissaan.
Valokuvaaja Kalle Kultala tuli tunnetuksi poliittisten henkilöiden, mutta erityisesti presidentti Urho Kekkosen kuvaajana. Vuonna 1980 ilmestyneen Kohtalona Kekkonen -kirjansa viimeisillä sivuilla Kultala julkaisi kuvia seuraavista mahdollisista presidenteistä.
”Valokuvaajana olen ryhtynyt salaa harjoittelemaan presidenttikeskusteluissa vilahtaneitten ehdokkaitten piirteiden kuvaamista: Mauno Koivisto, Paavo Väyrynen, Kalevi Sorsa, Ahti Karjalainen”, hän kertoi kirjassaan.
Muilla kuvatuilla on yllään tumma puku, mutta Mauno Koivistolla ruutupaita ja päässä lippalakki. Hänen taustallaan on hiekkakasa ja jonkin rakennuksen sokkeli.
Nuoruudessani presidentit olivat olemassa minulle vain lehtien sivuilla ja itsenäisyyspäivän televisioinneissa.
Vain vuosi Kultalan kirjan ilmestymisen jälkeen Urho Kekkonen sairastui ja Mauno Koivisto siirtyi pääministerin tehtävästä virkaa tekeväksi tasavallan presidentiksi. Seuraavana vuonna hänet valittiin virallisesti vaaleilla tehtävään.
Manu-ilmiö valtasi Suomen 12 vuodeksi. Siinä ajassa koettiin taloudellinen nousu ja maata repivä lama. Elin tuolloin nuoruuttani, ja presidentit olivat olemassa minulle vain lehtien sivuilla ja itsenäisyyspäivän televisioinneissa.
Paitsi sen kerran, kun Mauno Koivisto yllätti ja hakeutui Pori Jazziin kuuntelemaan idoliani, blues-kitaristi Stevie Ray Vaughania. Muistan valokuvan, jossa he istuvat jokilaivassa rennosti rupatellen.
Aikuisiälläni olen saanut kunnian tavata sekä Tarja Halosen että Sauli Niinistön.
Urho Kekkoselle tilauksesta valmistettuja sikareja kiersi paperinen sinettivyö ja siihen painettu presidentin muotokuva. Niitä Kekkonen ojensi muikunpyytäjille Kommerniemen edustalla Savonlinnassa elokuussa 1961, kun teki vaalityötään kansan keskuudessa.
Kalle Kultalan valokuvat tilanteesta kertovat paljon. Kekkonen istuu laivan partaalla käsiään rennosti polviinsa nojaten. Sikareja ojennetaan ja otetaan vastaan, lopuksi kätellään. Viimeisessä kuvassa presidentti Kekkonen lojuu korituolissa aurinkolasit päässään, jalka laivan reelingillä.
Muikkusaalis oli laitettu jo etukäteen nuotan perälle, mutta sitä Kekkonen ei tiennyt ellei sitten kokeneena kalamiehenä arvannut.
Eikä sikareiden ojentelu loppunut Saimaalle.
Vuonna 1965 presidenttipari tarjosi metsästysretken päätteeksi illallisen Neuvostoliiton johtohenkilöille Suomen suurlähetystössä Moskovassa. Kekkonen huomasi, että kahvipöydästä puuttuivat sikarit. Silloin ääni koveni ja pian sikarilaatikko ilmestyi pöytään. Presidentti Kekkonen heitti pötkäleet yli olan -tyylillä halukkaille.
Osa väisti, toiset saivat kopin. Kultalan valokuvassa Leonid Brežnevin pään yllä leijuu lentävä sikari.
Kekkonen lähetti toimitukseen myllykirjeen, jossa vaadittiin valokuvaajalle rangaistusta.
Samana vuonna Kekkonen teki valtiovierailun Tunisiaan. Sieltä maailmalle levisivät kuuluisiksi tulleet kuvat, joissa presidentti kiipesi taatelipalmuun.
Samalta matkalta Kultala otti Kekkosesta myös tanssikuvia, joista nousi skandaali. Kuvat julkaistiin Suomen Kuvalehdessä otsikolla Tanssi yli Tunisian.
Parinkymmenen tanssivalokuvan joukosta oli lehteen valittu valokuvaaja Kultalan kauhuksi otos, jossa tunisilainen kansantanssijatar näyttää ojentavan kättään kohti presidentti Kekkosen intiimejä osia.
Selitykset eivät auttaneet. Lehdet loppuivat Bulevardin lehdenmyyjiltä.
Kekkonen lähetti toimitukseen myllykirjeen, jossa vaadittiin valokuvaajalle rangaistusta ja todettiin, että kyseessä oli trikkikuva. Kuvanmuokkauksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan kuvakulma aiheutti paheellisen vaikutelman.
Kekkonen luki ja kirjoitti. Hän siteerasi kirjailijoita puheissaan ja kehotti kansanedustajiakin lukemaan tiettyjä teoksia. Usein noissa teoksissa kuului kansan syvien rivien ääni, jonka tuntemista on toivottu myös hiljattain pidettyjen presidentinvaalien ehdokkailta.
Nyt uusi presidentti on valittu. Toivokaamme Alexander Stubbille voimaa, viisautta ja huumorintajua. Niitä kaikkia presidentin hommassa tarvitaan.
Kolumni on julkaistu Eevassa 3/24.
