KOLMISENKYMMENTÄ VUOTTA sitten törmäsin Pariisin Cluny-museossa gobeliineihin, jotka kantavat nimeä Nainen ja yksisarvinen. Se lienee ensimmäinen kerta, kun tekstiilitaide todella puhutteli minua.
Silloin mukaan ei tosin lasketa lapsuudenkodin seinällä roikkuneita, mielikuvitustani kiihottaneita seinävaatteita. Aiheina noissa DDR:ssä tai Belgiassa valmistetuissa gobeliineissa olivat hirvet metsälammella tai jonnekin itämaille sijoittuva neidonryöstö kuunsirppeineen ja minareetteineen.
Lapsuudenystäväni äiti kutoi kangaspuilla lakeusaiheisia tauluja, jotka muistan hyvin. 1970-luvun Suomessa lähes joka kodin seinällä saattoi vielä nähdä ryijyn, poppanan tai raanun. Ainakin kotikylässäni.
Clunyn museon Nainen ja yksisarvinen oli kuitenkin jotain muuta. Teokseen kuuluu yhteensä kuusi gobeliiniä, joista jokaisessa näemme naishahmon ja yksisarvisen. Niiden aiheina on viisi aistia: tunto, näkö, haju, kuulo ja maku. Teoksista suurin A mon seul desir on lähes 4 x 5 -metrinen.
Kookkain teos on arvoituksellisin. Siinä naishahmo seisoo teltan edessä ja asettaa kaulakoruaan palvelijan pitelemään rasiaan. Teltan liepeitä kannattelevat yksisarvinen ja leijona. Työn on arveltu esittävän neitsyyttä, rakkautta tai aistien vallasta luopumista, jonkinlaista ymmärrystä tai oivallusta, kuudetta aistia.
Teoksen lumovoima perustuu kuitenkin sen toteutustapaan.
Gobeliinit edustavat niin sanottua millefleur- eli tuhat kukkaa -tyyliä. Kankaalle on kudottu yksittäisiä, usein selkeästi tunnistettavia kukkia ja kasveja niin, että ne kattavat koko taustan. Myöhäiskeskiajalle ja renessanssille tyypillinen tyyli kukoisti etenkin Ranskassa ja Flanderissa, jossa myös Nainen ja yksisarvinen on kudottu.
Clunyn museon gobeliinit sytyttivät kiinnostukseni tekstiilitaiteeseen. Ilmestyskirja-seinävaatteet Angierin kaupungissa ovat vielä näkemättä, samoin pistokirjontana pellavakankaalle toteutettu 73-metrinen Baeyeux'n seinävaate.
VIIME KEVÄÄNÄ Designmuseossa Helsingissä avattiin Kustaa Saksin näyttely Rajamailla. Näyttelyn Odottava maailma on yksi merkityksellisimmistä koskaan näkemistäni teoksista. Saksi on toteuttanut työn yhdessä taiteilijakaksikko IC-98:n kanssa.
Odottava maailma esittää Norjan Huippuvuorilla sijaitsevaa Tuomiopäivän holvia, johon on säilötty yli miljoonan kasvin siemenet. Kolmessa holvissa 120-metrisen tunnelin päässä, ikiroudan keskellä lepää ihmiskunnan hauras tulevaisuus. Lähes kaikkien tunnettujen viljelykasvien siemenet uinuvat foliopusseissa hiekkakiven sisällä siltä varalta, että kaikki maailman muut siemenpankit tuhoutuvat.
Kustaa Saksin työssä näkee kasveja, jotka menestyvät tulevaisuuden huomattavasti lämpimämmässä ilmastossa. Millefleur-tyyliin toteutetussa kudelmassa tunnistaa monia tuttuja kasveja: väinönputken, maitohorsman, raparperin, puolukan ja punaherukan. Jokainen kasvi Saksin työssä on tunnistettava. Kasvien tiheys on lumoava niitty, jota voisi katsella loputtomiin.
ON KOSKETTAVAA, että teokseen on kudottu aitojen kasvien siemeniä. Taideteos on olemassa, mutta sen sisällä jokin odottaa vielä syntymäänsä.
Muissakin Kustaa Saksin töissä elää samankaltainen sadunomainen värikylläisyys. Se näkyy niin aurallista migreeniä käsittelevässä First symptoms -sarjassa kuin unen ja valveen rajatilaa käsittelevässä Hypnopompic-sarjassakin.
Lokakuun puoleenväliin asti avoinna oleva näyttely on kiteytymä siitä, miten taide on parhaimmillaan silloin, kun se ammentaa perinteestä, mutta on täysin modernia.
Sama filosofia toimii tietokoneohjatuissa jacquard-kangaspuissa, joilla Kustaa Saksin teokset on valmistettu. Joseph Marie Jacquard kehitti kangaspuut kotikaupunkinsa Lyonin silkinkutojien tarpeisiin 1800-luvun alkupuolella. Kangaspuut toimivat reikäkortilla ja edustivat ensimmäisiä ohjelmoitavia laitteita.
Uuden ja vanhan rajalla syntyy alati elonlankojemme kudos.
Kolumni on julkaistun Eevassa 8/2023.
