Hanna Weseliuksen lapsuus oli hankala, mutta hän oppi lukemaan 3-vuotiaana: ”Lukeminen on pitänyt minut elossa”
Palkittu kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori Hanna Weselius kuvailee itseään tarkaksi lukijaksi. Hän panee merkille jokaisen merkin. Tässä jutussa hän kertoo elämänsä tärkeistä kirjoista.
Tämä kirja oli minulle lapsena tärkeä:
Kaari Utrion Eevan tyttäret
”Minulla oli hankala lapsuus ja nuoruus, ja voi sanoa, että olen kirjojen pelastama ihminen. Opittuani kolmivuotiaana lukemaan luin koko ajan. Siksi on vaikea nostaa lapsuudesta yhtä tärkeää kirjaa. Kaikki kirjat olivat minulle tärkeitä, lukeminen oli tärkeintä. Lukeminen on pitänyt minut elossa.
Olin 12-vuotias, kun Kaari Utrion Eevan tyttäret – Naisen, lapsen ja perheen historia ilmestyi. Se teki minuun valtavan vaikutuksen. Sitä ennen olin lukenut vain miesten historiaa ja yhtäkkiä tajusin, että myös kaikki tämä on tapahtunut.
Kirjasta minulle avautui aivan uusi maailma, ja luin sen monta kertaa.”
Näihin kirjoihin palaan yhä uudestaan:
Virginia Woolfin Mrs. Dalloway, Anton Tšehovin Novelli-kokoelmat
”Kun luin Virginia Woolfin kirjan ensimmäisen kerran, se oli heti minulle hirveän tärkeä. Mrs. Dalloway vaikutti myös esikoisromaaniini Alma!, kirjoitin siihen samaa rytmiä.
Tšehovin novellit, joita on useampi kokoelma, toimivat vuodesta toiseen. Niiden ihmiskuvaus ja tilannekuvaus on niin tarkkaa ja hienovaraista, ettei niihin kyllästy. Ihailen sitä, kuinka Tšehov on nähnyt, ajatellut ja kirjoittanut. Henkilöhahmot ovat kaikki täysin tunnistettavia, vaikka ne on kirjoitettu 1800-luvulla.
Hienoja ovat esimerkiksi novellit Aro, Nainen ja sylikoira sekä Onnettomuus. Viimeksi mainitusta mieleeni on jäänyt Lubajantsev-nimisen henkilön lausuma: ”Paljon on tässä maailmassa mielipiteitä, ja valtaosa niistä on ihmisten, jotka eivät ole olleet hädässä”.”
Tämä inspiroi minua kirjoittajana:
Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta
”Palaan kirjassa aina kohtaan, jossa päähenkilö herra Stevens seisoo vesisateessa bussipysäkillä ja hänen sydämensä särkyy. Se kerrotaan juuri noin. Että nyt se sydän särkyy, ja sitten jatketaan. Siitä puuttuu kaikki dramatiikka. Se on jumalattoman hienosti kirjoitettu. Joku toinen olisi ensin pitkästi pohjustanut ja sitten paisutellut.
Ihailen kirjallisuutta, josta on riisuttu kaikki draama. Sellaiseen ilmaisuun pyrin itsekin.
Pitkän päivän iltaan liittyy myös aika uskomaton tarina. Kazuo Ishiguro on nimittäin kertonut olleensa aikeissa jättää kyseisen kohdan kirjasta pois. Hän muutti mielensä kuultuaan radiosta Tom Waitsin laulun Ruby's Arms, jossa on juuri samanlainen kohta. Se sattuu olemaan yksi ikiaikaisia lempilaulujani.
Eli me olemme Ishiguron kanssa kuunnelleet samaa laulua ja siitä samaa kohtaa, ja sitten olen löytänyt kirjasta sattumalta saman kohdan, johon palaan aina uudelleen. Kirjallisuuden ihania pieniä ihmeitä.”
”Jätin Haaskion kesken varmasti 20 kertaa ja luin kirjaa seitsemän vuotta.”
Tämän kirjan jätin kesken:
Thomas Bernhardin Haaskio
”Haaskiosta tuli myöhemmin yksi kaikkein rakkaimmista kirjoistani. Jätin sen kesken varmasti 20 kertaa ja luin kirjaa seitsemän vuotta. Myöhemmin matkustin jopa Thomas Bernhardin taloon Itävallan Gmundeniin ja luin kirjaa sielläkin. Jätän kirjat herkästi kesken, mutta palaan niihin yleensä uudestaan, kun on niille oikea hetki.”
Tätä suosittelen kaikille:
Jenny Erpenbeckin Mennä meni mennyt
”Kirja kertoo valtavan hienosti ja tarkasti Euroopan pakolaiskriisistä ja maahanmuutosta. Mennä meni mennyt on läpeensä poliittinen, mutta ei päälle liimatusti. Poliittisuus kutoutuu kirjan henkilöihin ja tarinaan. Se on hyvin taitavasti muotoiltu teos, jolla on suuri yhteiskunnallinen sanoma.
Kaikkien pitäisi lukea Jenny Erpenbeckin kirja, koska se auttaa ymmärtämään, mistä maahanmuutossa ja pakolaisuudessa on kyse.”
Tämä kirja on tärkeä minulle juuri nyt:
Roland Barthesin Valoisa huone
”Luen Valoisaa huonetta ranskaksi, koska käännämme sitä parhaillaan kollegani kanssa. Roland Barthesin valokuvaa käsittelevä esseekokoelma on suomennettu 1980-luvulla, mutta nyt kun luen sitä ensimmäistä kertaa alkukielellä, se avautuu uudella tavalla.
Olen ammatiltani myös valokuvaaja, mutta ei tarvitse olla erityisen perehtynyt valokuvaan, jotta kirjan esseistä voi nauttia.”
Tämä sai minut itkemään:
Paul Lynchin Prophet Song
”Dystooppinen teos siirtää koko Euroopan pakolaiskriisin Irlannin ja Englannin väliselle merelle. Kirja kertoo aivan tyrmäävällä tavalla tilanteesta, jossa Irlannin tasavallasta on tullut autoritaarinen ja sieltä joudutaan lähtemään pakoon.
Paul Lynchin teoksessa on voimakas, loitsumainen rytmi, joka vie syvemmälle ja syvemmälle epätoivoon.
Prophet Song on kauhea kirja, jonka toivoisin kaikkien lukevan, mutta jonka lukemista en suosittele kenellekään. On todella harmi, ettei tätä vuoden 2023 Booker-palkittua teosta ole suomennettu.”
”Runous ruokkii mielikuvitustani ja pitää mahdollisuushorisontin auki.”
Tämä kirja hämmästytti:
Timo Miettisen Demokratian aika
”Demokratian aika löi minut ällikällä paitsi runsaalla sisällöllään, myös sen takia, miten hienosti se on kirjoitettu. Kirja esittelee lukijalle demokratian historian toistamalla joitakin asioita pitkin teosta. Ei puuduttavasti, vaan niin, että se lisää lukijan ymmärrystä.
Laaja-alaisuudessaan Demokratian aika on yllättävä poliittisen historian kirja. Kaikki se oppineisuus ja sivistyneisyys, ja kuinka Miettinen käyttää myös kaunokirjallisuutta ja kuvataidetta.
Olin kirjaa lukiessani jotenkin aivan puulla päähän lyöty, että miten joku voi tehdä tämän näin hienosti.”
Tämän haluaisin vielä nostaa esille:
Kotimainen runous
”Runous on minulle virkistävä ikkuna siihen, miten sanat voivat olla. Kun itse kirjoitan proosaa, en voi laittaa sanoja kuten laittaisin, jos olisin runoilija. Runous ruokkii mielikuvitustani ja pitää mahdollisuushorisontin auki.
Viimeksi ostin Sanna Karlströmin uuden teoksen Maanpäällinen osa. ”
Jutun lyhyempi versio on ilmestynyt Eevassa 5/2025.
