Hanna Sumarin tytär Katri Mutikainen joutui kouluikäisenä vuosia kestäneen väkivallan kohteeksi – se jätti kivuliaan jäljen molempiin
Kun Katri Mutikainen aloitti koulun, alkoi myös helvetillinen piina. ”Noiden vuosien aikana sydämeni särkyi monta kertaa”, hänen äitinsä Hanna Sumari sanoo.
Reipas päivänsäde. Iloinen, touhukas ja herkkä tyttö, joka valmisti vanhemmilleen viiden ruokalajin illallisen jo alle kouluikäisenä. Sellaisena toimittaja ja juontaja Hanna Sumari, 66, muistaa tyttärensä Katri Mutikaisen, 29, tämän varhaislapsuudessa.
Digimarkkinointipäällikkönä työskentelevä Katri on Hannan ja tämän puolison Jarin kuopus. Uusperheeseen kuuluvat myös Hannan tyttäret Kirsikka, 38, ja Carolina, 35.
Kodin ulkopuolella Katrin turvallinen lapsuus päättyi kouluvuosina. Silloin alkoi vuosia kestänyt helvetillinen piina. Sen syynä oli koulukiusaaminen, mutta Katri ei halua käyttää sitä termiä, koska se on hänestä vähättelevä.
”Kyse oli vuosia kestäneestä henkisestä ja lopulta myös fyysisestä väkivallasta”, hän kertoo vanhempiensa luona Espoossa.
Katrin kouluvuodet ovat jättäneet kivuliaat jäljet Hannaankin.
”Noiden vuosien aikana sydämeni särkyi monta kertaa. Tunsin oloni täysin kädettömäksi”, Hanna sanoo.
”Pahinta oli jatkuva häpeän tunne – se, että kaikki tiesivät, miten minua kohdellaan. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa. Se on ihmisen sisintä hitaasti tappava ajatus.”Katri Mutikainen
Jatkuvaa huutelua, haukkumista, henkistä alistamista ja lopulta myös tappouhkauksia, puhelinhäiriköintiä ja fyysistä väkivaltaa.
Kaikkea tätä Katriin kohdistui kouluvuosina. Syynä oli Katrin ulkonäkö, ääni, puheliaisuus tai avoimuus.
”Joillekin olin kai kuin punainen vaate olemalla oma itseni”, Katri kertoo.
Hän muistaa kertoneensa kohtelustaan opettajille lukemattomia kertoja. Piinaajia toruttiin ja heidät pistettiin pyytämään tekojaan anteeksi, mutta toimenpiteillä ei ollut vaikutusta. Pian sama jatkui taas.
Kotona Katri jutteli kokemuksistaan vanhemmilleen, osan tapahtumista hän piti omana tietonaan.
”Pahinta oli jatkuva häpeän tunne – se, että kaikki tiesivät, miten minua kohdellaan. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa. Se on ihmisen sisintä hitaasti tappava ajatus”, Katri kertoo.
Hanna ja hänen puolisonsa selvittelivät tyttärensä kertomia kaltoinkohtelutilanteita niin opettajien, rehtorin kuin toisten vanhempienkin kanssa.
”Jokaisen anteeksipyynnön jälkeen palasimme lähtötilanteeseen”, Hanna sanoo.
Häntä pöyristyttää edelleen, ettei kukaan saanut tilannetta aisoihin – eivät edes piinaajien vanhemmat, joille hän soitti.
”Lopputuloksena leviteltiin käsiä ja sanottiin, ettei tilanteelle mahda mitään. Olen edelleen sitä mieltä, että Katrin kohtelulle olisi saatu stoppi, jos asiaan olisi todella paneuduttu.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 9/2024. Haastattelussa Katri ja Hanna kertovat, millaiset jäljet Katriin kohdistunut väkivalta on heihin jättänyt ja miten Katri on selviytynyt. He puhuvat myös vaikeasta keskustelusta, jonka he kävivät Katrin aloitettua terapian.
