Uuden elämänvaiheen aloittanut Hanna Brotherus: ”Vapaus on samaan aikaan huimaa ja pelottavaa”
”En ole yksinäinen, mutta on ollut tärkeää kohdata ajatus, että olen nyt yksin. Itsetutkiskelulle on annettava aikansa”, tanssitaiteilija Hanna Brotherus kertoo tuoreessa Eeva-lehdessä.
Aamu ei ole vielä valjennut, kun sisäinen kello herättää kirjailija ja tanssitaiteilija Hanna Brotheruksen, 55. Hän nousee sängystä, ojentautuu lattialle ja aloittaa joogaharjoituksen. Kello on viisi.
Aamurutiini on Hannalle tärkeä. Hän tuntee, että se maadoittaa häntä. Itselle otettu hetki auttaa muistamaan, ettei ihminen voi juuri kontrolloida ympärillään olevaa. Sen sijaan omiin tunteisiin ja valintoihin voi vaikuttaa. Paras tapa tähän on Hannan mielestä kuunnella kehoa liikuttamalla sitä.
”Järjestän harjoitukselle aikaa, vaikka päivän ensimmäinen meno olisi kuinka aikaisin. Rakastan rauhallisia aamuja”, Hanna sanoo ja ottaa hörpyn matcha-lattesta helsinkiläisessä kahvilassa.
Takana on talvi ja suuri muutos. Hannan ja muusikko Mikko Kuustosen avioliitto päättyi eroon kymmenen yhteisen vuoden jälkeen.
”Talven olin pimeydessä enkä kieltänyt tai väistänyt tunteitani. Nyt näen ja tunnen valon lisääntyvän ympärilläni.”
Askeettinen ja simppeli arki tuntuu Hannasta tällä hetkellä erityisen tärkeältä. Hän ei kaipaa tai halua ympärilleen lisää materiaa. Tanssiminen, pitkät kävelylenkit ja joogatunnit saavat liian vilkkaana virtaavat ajatukset hidastumaan.
”Liikkeen avulla löydän rauhan ja hyvän olon. Se taas palauttaa ajatuksen siitä, ettei minulla ole mitään hätää.”
Samanlaisen turvallisen mielentilan äärelle hän pääsee avannossa tai kävelemällä paljain jaloin lumihangessa.
”Tunnen, että kylmään jää turha mössö. Ajatusten harhailu ja levottomuus lakkaavat.”
Käsiteltäviä ajatuksia on paljon. 55-vuotiaan Hannan neljä lasta pärjäävät omillaan ja hän on aloittanut itsellisen elämän.
”En ole yksinäinen, mutta on ollut tärkeää kohdata ajatus, että olen nyt yksin. Itsetutkiskelulle on annettava aikansa."
Nyt itsellinen elämä tuntuu Hannasta jännittävältä ja vapauttavalta. Hän elää tällä hetkellä väliaikaisessa asunnossa mutta haaveilee pienestä ja kauniista omasta kodista.
”Talven olin pimeydessä enkä kieltänyt tai väistänyt tunteitani. Nyt näen ja tunnen valon lisääntyvän ympärilläni. Vapaus on samaan aikaan huimaa ja pelottavaa – se on kuin kylmän kohtaaminen. Ensin se sattuu mutta tuntuu lopulta ihanalta.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eeva-lehdessä 4/2024. Haastattelussa Hanna kertoo uudesta elämänvaiheestaan ja siitä, miksi hän pohtinut viime aikoina erityisen syvällisesti äiti-tytärsuhdetta ja sukupolvien välistä ketjua. Hanna puhuu siitä, miksi hänen ja hänen tyttärensä yhteys katkesi viime vuonna usean kuukauden ajaksi ja miten se palautui.
