Päässäni on noin kolme hiusta, ja monen muun ohuttukkaisen ­lailla olen aina haaveillut tuuheasta hius­kruunusta. Paksu ja ­kiiltävä ­tukka yhdistetään nuoruuteen, ja kuten kaikkea muutakin nuoruuteen liittyvää, sitäkin palvotaan. Ohut tukka ei tietääkseni ole ikinä ollut muodissa. Epäreilua!

Teini-iässä epärealistinen hius­idolini oli laulaja Shakira, tukkajumalatar. Ennen bileitä kähersin lirulettiäni, mutta jo puolen tunnin kuluttua se oli oma littana itsensä.

Kypsemmällä iällä olen tajunnut, ettei hentoinen tukkani tule koskaan saavuttamaan shakiramaista volyymiä. Unelmani ei silti lässähtänyt, sillä selvitin, miten minä ja muut hentohiuksiset voivat saada tukasta kuohkeimman mahdollisen version.

Aluksi kannattaa hyväksyä se fakta, ettei ole syntynyt Shakiraksi.

”Perintötekijät vaikuttavat hiusten määrään, laatuun, kasvuun ja väriin enemmän kuin ravinto, hiusten hoito tai muut ulkoiset tekijät”, ihotautilääkäri Anna Hjerppe Eiran sairaalasta toteaa.

Lannistava totuus: jos sinulla on luonnostaan hentoinen hiuslaatu tai vain vähän tukkaa, mikään ihmepilleri tai lehtikaali ei muuta sitä leijonanharjaksi. (Mutta jatka toki lukemista, minulla on vielä pari kuohkeaa ässää hihassani.)

Jos haluat tietää, miltä tukkasi näyttää ­tulevaisuudessa, katso sukulaisiasi. Minkälainen hiuslaatu on vanhemmillasi ja isovanhemmillasi? Tarkkaile myös isäsi ja vaarisi tukkaa, sillä miesten kaljuuntuminen voi periytyä. Valitettavasti. Naisilla se ei ole yhtä näkyvää ja merkitsee useimmiten vain sitä, että tukka harvenee jonkin verran ohimoilta ja päälaelta.

Jos sukusi on siunattu hyvillä hiusgeeneillä ja oma harjasi harvenee, syy voi piillä elintavoissa tai sairaudessa.

Varoituksen sana: Hiusasioihin paneutuminen saattaa johtaa epäterveelliseen päänahan tuijotteluun. Aloin nähdä irronneita hiuksiani joka puolella. Sukuni ei ole tunnettu tuuheasta tukastaan, ja vilkaisu nuoruusvuosieni kuviin johti paniikkiin: apua, tukkani oli parikymppisenä paksumpi! Nytkö vaarin kaljuuntumisgeeni alkaa vaikuttaa?

Ei huolta, rauhoittelee Anna Hjerppe. Pieni oheneminen on normaalia. Tukka on paksuimmillaan nuorena aikuisena, ja vanhemmiten hiukset alkavat hiljalleen harveta ja uusi hius kasvaa ohuempana. Tämä tapahtuu kaikille, me ohuttukkaiset vain huomaamme muutoksen selkeämmin.

Hiustuppo kylppärin lattiakaivossa ei ole huolen aihe. Päivässä irtoaa 100–150 hiusta. Jos epäilet, että tukkaa lähtee luonnottoman paljon, tee ihotautilääkäreiden käyttämä tukistuskoe: Ota pieni tukko hiuksia peukalon ja etusormen väliin ja tukista lievästi. Tee koe parista kohdasta. Jos hiuksia irtoaa yli viisi, hiusten­lähtö voi olla poikkeavaa ja syytä kannattaa selvitellä lääkärin kanssa.

”Yleisimpiä syitä ovat kilpirauhasen toimintahäiriöt ja geeneistä johtuva hiustenlähtö”, Hjerppe kertoo.

Myös raju laihtuminen, synnyttäminen, vaikea infektiotauti ja stressaava elämäntilanne voivat saada hiuksia tippumaan päästä. Kun keho palaa kovan koettelemuksen jälkeen normaalitilaan, tukka kasvaa myös takaisin.

Ainoa niin miesten kuin naisten hiustenlähtöön todistetusti tehoava lääke on apteekeista saatava minoksidiili­liuos. Se on usein Rogaine-merkkistä. Se hillitsee hiustenlähtöä tehokkaasti muttei yleensä onnistu kasvattamaan jo menetettyä hiusta takaisin. Lääke ei myöskään tehoa tavalliseen ikääntymisestä johtuvaan hiusten ohenemiseen.

Hyvä päänahka, parempi hius, voisi sananlasku kuulua. Erilaiset ihottumat tai päänahan sairaudet saattavat estää tukkaasi kasvamasta täyteen potentiaalinsa.

”Normaali hiuspohja ei punoita eikä hilseile pahasti. Käänny lääkärin puoleen, jos päänahka on kipeä tai arpeutunut tai siinä on näppylöitä”, Hjerppe sanoo.

Tavallisimpia päänahan iho­sairauksia ovat ­psoriasis, tali-­ihottuma ja atooppinen ihottuma. Nämä tunnistaa runsaasta hilseilystä. Vaivat kannattaa hoitaa, sillä tulehtuneessa kohdassa hius ei välttämättä kasva täydellä voimalla. Lääkäri määrää ongelmiin tiheää pesuväliä, erikoissampoita, kortisoniliuosta tai antibiootteja.

Myös päänahan kuorinnasta voi olla apua, vaikkei tätä ole todistettu. Kuorinta poistaa muotoilutuotteiden jämiä ja voi saada hiuspohjan voimaan paremmin. Jos hilsettä on paljon, lääkäri voi määrätä kemiallisia kuorivia valmisteita.

Vaikka sinulla on isääsi ja äitiäsi kiittäminen (tai syyttäminen) tukastasi, myös sillä on väliä, mitä syöt.

Alhaiset rauta- ja B12-vitamiiniarvot voivat aiheuttaa hiustenlähtöä, kertoo Hjerppe. Vegaanit joutuvat tarttumaan B12-pilleripurkkiin muutenkin, mutta muiden ei kannata kiskoa vitamiineja kaksin käsin. Liian suuri määrä A-vitamiinia aiheuttaa hiustenlähtöä, joten tarkista lisäravinnepurkkisi. A-vitamiinin liikasaanti johtuu Hjerppen mukaan yleensä siitä, että on syönyt montaa vitamiini­valmistetta, joissa kaikissa on A-vitamiinia.

”Tukan hyvinvoinnille on tärkeintä syödä värikkäästi. Syö monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyväviljaa, hapanmaitotuotteita, proteiinia ja hyviä rasvoja.”

Aloitan nyt aamuni kananmunilla ja lataan lounaslautaselleni tummanvihreitä vihanneksia, avokadoa sekä kalaa tai tofua. Käsilaukussani on jatkossa aina pähkinöitä.

Ravintolisien vaikutusta hiusten kuntoon ei ole juurikaan tutkittu. Monet hiusravinteet sisältävät biotiinia, josta on todistettavasti hyötyä vain, jos kärsii erittäin harvinaisesta biotiinivajeesta. Moni kokee silti, että biotiinin syönti saa tukan kasvamaan nopeammin, eikä pillereistä ole Hjerppen mukaan muuta haittaa kuin korkea hinta.

On aika ottaa järeät aseet esiin. Pinaatin popsiminen on terveellistä, muttei taio tukasta kuohkeaa.

Tuuheus pitää feikata, ja siihen tarvitaan oikeat tuotteet. Kohotus alkaa sampoosta.

”Mitä vähemmän hoitava sampoo, sen tuuheuttavampi lopputulos”, kampaaja Meeri Mäntylä kertoo.

Kosteuttavissa ja hoitavissa sampoissa on usein paljon silikoneja, jotka silottavat tukkaa, eli saavat ohuen tukan nuolemaan päätä. Ohuttukkaisen valinta on tuuheuttava sampoo, joissa on säästelty silottavissa aineksissa.

Mäntylän mukaan hyväkuntoinen käsittelemätön tukka ei välttämättä edes tarvitse hoitoainetta. Muut valitsevat kosteuttavan hoitoaineen, joka estää hiusten katkeilun. Jos sinusta tuntuu siltä, että hoitoaine latistaa tukkasi liru­letiksi, käytät ainetta todennäköisesti liikaa ja huuhtelet hiukset huolimattomasti. Olkapäille ulottuviin hiuksiin riittää teelusikallinen hoitoainetta.

Suihkuta pesun jälkeen koko tukkaan – myös hiusjuuriin – tekstuuria ja rakennetta tuovaa muotoilutuotetta, kuten sokeri- tai suolasuihketta. Ne muodostavat hiuksen pintaan kerroksen, mikä saa tukan tuntumaan paksummalta.

Kunnon volyymiä ei saavuteta ilman pientä uurastusta kylppärissä. Tartu siis fööniin.

”Föönaa tukka pää alaspäin ja harjaa lapioharjalla. Jos olet laiska föönaaja, anna tukan kuivua itsestään ­lähes kuivaksi ja föönaa se vasta sitten. Kohottavan tehon saa vain, jos tukka puhalletaan täysin kuivaksi”, Mäntylä neuvoo.

Föönattu tukka pysyy kauemmin puhtaana ja tuuheana, sillä se on kohotettu mahdollisimman kauas rasvoittavasta päänahasta. Ohut tukka rasvoittuu paksua nopeammin, mutta hyviä uutisia: Mäntylän mukaan ohutta tukkaa voi pestä niin usein kuin tekee mieli.

Puhalluksen lopuksi Mäntylä suihkii koko tukkaan kuivasampoota.

”Tuuheutusefekti on valtava! Suihkuttelen pituuksiin, enkä edes tähtää päänahkaan. Kikka ennaltaehkäisee myös rasvoittumista.”

Ohut, käsitelty tukka katkeilee helposti, mikä tietenkin tekee siitä vielä ohuemman näköisen. Katkeilun estäminen on harvahapsisten prioriteettilistan kärkisijoilla.

Apua saa rakennevaurioita korjaavista hoitotuotteista. Valitse suihke tai hiusnaamio, jossa on hiuksia vahvistavia proteiineja. Bonuksena saat ryhtiä tukkaan.

”Pelkällä kosteuttavalla öljyllä ryyditetty hoitoaine tekee tukasta liukkaan, kun taas korjaava proteiinituote tekee siitä jämäkämmän”, Mäntylä kertoo.

Hentoisia, käsiteltyjä latvoja voi lisäksi suojella hoitovoiteilla tai -öljyillä, mutta muista Mäntylän sääntö: ei jätettäviä hoitoaineita korvien yläpuolelle ja hiusöljyä vain latvojen viimeiseen viiteen senttiin. Näin tukka ei lässähdä.

Jos luottokampauksesi on tiukka poninhäntä, vaihda tyyliä välillä. Jatkuva hiusrajaan kohdistuva veto saattaa johtaa katkeiluun ja tönköksi lakattu tukka napsahtaa helposti poikki, kun sitä harjaa. Myös hiuslenkki kuluttaa tukkaa, joten heitä viimeistään nyt kaikki metalliosia sisältävät hiuslenkit roskiin. Muoti on nyt meidän ohuttukkaisten puolella: trendikkäät hainhammassoljet ja hiusdonitsit ovat hellävaraisia tukalle. Muhkealla hiusdonitsilla taiot myös kuohkean näköisen nutturan.

Kun vaalensin ruskean tukkani platinablondiksi, sain kaupan päälle rutkasti volyymiä. Hiusten värjääminen ja etenkin vaalennus avaavat hiusta ja tekevät siitä karheamman.

Pitkäaikainen vaalentaminen saattaa vaurioittaa tukkaa ja katkoa sitä. Täysblondausta hellävaraisempi ratkaisu on vaaleat raidat, jotka tuovat hiuksiin tekstuuria.

”Monisävyinen tukka näyttää myös tuuheammalta kuin yksivärinen”, Mäntylä vinkkaa.

Oma tukkani on malliesimerkki klassisesta ohuesta tukasta: ohimoillani on paljon heiveröistä vauvahiusta, joka ei vain vaikuta kasvavan. Tällaiselle tapaukselle sopii otsatukka: tasainen, sivulle vedetty tai verhomainen eli ylipitkä ABBA-otsis. Näin hentoiset etuhiukset saadaan piiloon ja koko tukka näyttää paksummalta.

Lyhyelle tukalle Mäntylä suosittelee kerrostettua leikkausta, joka saa tukan kohoamaan ja näyttämään tuuheammalta. Pitkässä tukassa tasainen latva näyttää paksummalta.

Heille, joilla on niin ohut tukka, että päälaki näkyy läpi, Mäntylä vinkkaa tyvivärisuihkeet. Niillä voi hämätä ja suihkia päänahkaa oman tukan sävyiseksi.

Myös pidennykset voivat olla paksusta tukasta haaveilevan pelastus. Mago-pidennys on Mäntylän mukaan hellävaraisin – mutta myös kallein. Sat­saus kannattaa, sillä kun pidennykset kiinnitetään puuvillalangalla, tulos on luonnollinen ja oma hius pysyy melko vahingoittumattomana.

Taikasanat, joilla saat tuuhean tukan: amla ja shikakai. Kun teet näistä värittömistä kasvijauheista hoitavan hiusnaamion, saat tukkaan tekstuuria ja kuohkeutta.

Amla jauhetaan intialaisesta karviaismarjasta, ja sitä käytetään erityisesti tuuheuttavana ja rakennekorjaavana naamiona pari kertaa kuukaudessa. Shikakai-jauhe tehdään akaasiapuun kaarnasta, ja se auttaa etenkin hilseilevään päänahkaan. Molemmat tekevät tukan hieman karheak­si, mikä nostattaa ohutta liruhiusta. Jauheet eivät värjää tukkaa, mutta blondeille tiedoksi: shikakai saattaa vaikuttaa vaaleiden hiusten väriin, jos sen jättää tukkaan yli kymmeneksi minuutiksi.

Ohuttukkaisen kannattaa suosia kasveja myös hius­väreissä. Kasvipohjaiset hiusvärit toimivat eri tavalla kuin tavalliset hiusvärit. Ne muodostavat kerroksen hiuksen pintaan, mikä tekee yksittäisestä hiuksesta paksumman. Tavallinen väri avaa hiusta, mikä voi haurastuttaa tukkaa.

”Kasvivärit korjaavat vaurioita hiuksessa. Asiakkaat, joilla on ollut todella huonokuntoinen tukka, ovat saaneet hyviä tuloksia kasviväreillä”, Meeri Mäntylä kertoo.

Huomaa: Jos siirryt kasviväreihin, paluuta ei ole ennen kuin oma värisi on kasvanut takaisin. Kasvivärejä ei voi vaalentaa pois, eikä niiden päälle voi värjätä normiväreillä.

Paras vinkkini ohuttukkaisille on: löydä uusia tukkamuusia. Jossain vaiheessa tajusin, että jos yritän näyttää Shakiralta tai upeatukkaiselta ysärihuippumallilta, petyn aina. Aloin etsiä uusia ohuttukkaisia idoleja.

Nyt uusi tukkamuusani on kirjailijalegenda Joan ­Didion, jolla näyttää olevan melko hentoinen hiuslaatu. Inspiraatiolistalleni pääsevät myös näyttelijä Uma Thurman ja it-tyttö Alexa Chung, joka on haastatteluissa todennut, että hänellä on paksu yksittäinen hius mutta vain vähän tukkaa.

Tukkamuusien löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä moni ohuttukkainen julkkis feikkaa itselleen kuohkeamman kampauksen hiuslisäkkeiden avulla. Viesti on selvä: menestyäkseen tähdellä kuuluu olla paljon tukkaa, jotta hän näyttää nuorelta.

Kaikkien tukka ohenee vanhetessa, eli vinksahtaneiden ihanteiden mukaan olemme silloin nähneet parasta ennen päivämäärämme. Tätä vastaan pitää kapinoida. Naisen kauneus ei ole tukasta kiinni! Ideaalimaailmassa voisi ajaa pään kaljuksi, jos siltä tuntuu, eikä kukaan kauhistelisi menetettyä naiseutta.

Vaikka oheneva tukka harmittaa ja voi kolhia itsetuntoa, asialle voi silti tehdä paljon. Ja aina voi ajatella: tukka on vain tukkaa. Voin peittää sen pipolla, hatulla tai käyttää upeita silkkiturbaaneja.

Ja miksemme palaisi peruukkimuotiin! Voisimme leikitellä peruukeilla samalla tavalla kuin valitsemme aamulla kengät töihin. Yhtenä päivänä tukka olisi punainen, toisena päivänä ruskea kiharapilvi ja kolmantena päivänä antaisimme ylpeinä omien (ohuidenkin) hiustemme loistaa.

Epäilen, että tulen olemaan mummona aika harvahapsinen, ja aion silloin investoida pariin upeaan peruukkiin. Ajatus kutkuttaa – herätessäni saan päättää, haluanko tänään olla blondi vai brunetti. Vai kenties olla ilman peruukkia? Aion kääntää ongelman mahdollisuudeksi, sillä elämä on liian lyhyt hiuksista murehtimiseen.