Kun gynekologi Leena Väisälä, 63, erosi, hän tajusi, että seksi on hauskempaa kuin nuorena: ”Seksi on hyvä tapa tutustua”
Vuoden Eeva 2025, gynekologi Leena Väisälä on murtanut vaihdevuosimyyttejä. Nyt kuusikymppisenä hän nauttii seksistä ja toivoo samaa muillekin.
Gynekologi Leena Väisälä, 63, elää itse kuten opettaa. Vaihdevuosissa tarvitaan etenkin lihaskuntoliikuntaa, ja siksi hänen kotonaan Helsingin kantakaupungissa on kokonainen huone, jossa hikoillaan monta kertaa viikossa. Siellä on crosstrainer-laite, teline kyykkyjä ja penkkipunnerrusta varten ja toinen leuanvetoon ja riippumiseen.
Salilla kolisevat kunnon painot, sillä Leena harrastaa voimanostoa. Leena nostaa painoja kaksi kertaa viikossa kotona ja kerran viikossa valmentajan johdolla neljän naisen ryhmässä.
”Painojen kalisuttelusta tulee voimakas olo ja hyvä fiilis. Liikunta on myös aggressioenergian purkua ja siten välttämätöntä korvieni välille. Olen vähän säyseämpi, kun liikun.”
Eniten Leena tekee silti töitä, sillä hän pitää ammatistaan valtavasti. Työtunteja kertyy: Leena ottaa vastaan potilaita yksityisillä lääkäriasemilla, pitää luentoja ja koulutuksia, kirjoittaa blogia, tekee sisältöjä Instagramiin @gyne_leena-tililleen ja nauhoittaa Naisten vuoro -podcastia gynekologi Emilia Huvisen ja laillistetun ravitsemusterapeutin Hanna Partasen kanssa.
Työ on niin tärkeä osa Leenan identiteettiä, ettei hän kiirehdi eläkkeelle.
”Tämä on siitä jännä lääkärin työ, että hoidan harvoin sairauksia. Sen sijaan autan raskauden ehkäisyssä, raskauksissa, synnytyksissä ja vaihdevuosioireissa. Naiset saattavat voida hemmetin huonosti, elleivät saa oireisiinsa apua.”
”Olen aina tiennyt olevani yhtä arvokas kuin miehet ja saanut siitä voimaa tehdä asioita omalla tyylilläni.”
Uravalinta sinetöityi lukioikäisenä. Matematiikan professorin ja matematiikan opettajan tytär oli kotonaan numeroiden kanssa, mutta halusi tehdä jotain käytännönläheistä. Hän pääsi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ja päätti aika pian erikoistua gynekologiksi.
Kotoa Leena sai feministisen naisen mallin. Äitinsä esimerkin ansiosta hän huomasi jo nuorena, missä naisia syrjitään.
”Sairaalat olivat tosi hierarkkisia ja gynekologiksi erikoistuminen aikamoinen mankeli. Olin usein aputyttönä suurille tohtoreille. Olen silti aina tiennyt olevani yhtä arvokas kuin miehet ja saanut siitä voimaa tehdä asioita omalla tyylilläni.”
Valmistuttuaan Leena on työskennellyt muun muassa Seinäjoen keskussairaalassa, Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla ja lääkeyhtiö Bayerin asiantuntijalääkärinä. Parikymmentä vuotta sitten hän kouluttautui kliiniseksi seksologiksi.
Työuran lomassa Leena on pyörittänyt perhe-elämää. Lastensa isän kanssa hän meni yksiin 21-vuotiaana.
”Olen onnistunut kasvattamaan kolme lasta, vaikken ole mikään hyvän äidin prototyyppi. Puolustan kyllä lapsiani kuin tiikeriemo, mutten ole aina tajunnut, miten heidän kanssaan pitää olla. Nuorempana olin äkkiväärä ja reagoin nopeasti. Pikkuhiljaa särmät ovat hioutuneet.”
Työnsä vuoksi Leena asui usein erossa perheestään. Koti oli Pohjanmaalla, mutta Leena erikoistui Oulussa ja työskenteli Helsingissä.
”Avioliittooni kuului paljon erossa oloa. Se oli hyväkin asia, sillä se varmasti ylläpiti parisuhdetta.”
Liitto päättyi eroon runsaat kymmenen vuotta sitten. Ennen lopullista päätöstä Leena ja ex-puoliso puhuivat tuhansia tunteja, mutta kolmessa vuosikymmenessä avioliitto oli muuttunut kaverisuhteeksi.
Pari erosi niin hyvissä väleissä, että ex-mies otti Leenasta kuvat nettideittipalveluun.
”Meillä oli hyvä perhe ja kaikki toimi, mutta lasten lähdettyä emme ehkä olleet se paras kaksikko. Viisikymppisenä useimmilla on vielä paljon elämää jäljellä. Sitä ei kannata kärvistellä huonossa suhteessa.”
”Viisikymppiselle naiselle on tarjolla tosi paljon nuorempia, innokkaita ja mukavia miehiä, jotka ovat kiinnostuneita myös naisen nautinnosta.”
Eron jälkeen tuttava sanoi, ettei eronneen viisikymppisen ole helppo löytää uutta kumppania. Ajatus hirvitti Leenaa, sillä hän ei ole yksineläjätyyppiä.
”Erotessa itsetuntoni laski ja yksin jääminen pelotti. En uskonut löytäväni enää ketään, sillä minulle ei kuulemma kelpaa kukaan ja olen muutenkin vähän hankala tapaus. Mutta jos ei mitään yritä, ei mitään saakaan.”
Pelko osoittautui turhaksi. Vientiä riitti, ja Leena teki viisikymppisenä oman seksuaalisen vallankumouksensa.
”Minulla oli kaikennäköistä säpinää. Seksuaalinen itsetuntoni nousi. Viisikymppiselle naiselle on tarjolla tosi paljon nuorempia, innokkaita ja mukavia miehiä, jotka ovat kiinnostuneita myös naisen nautinnosta.”
Leena pitää seksistä eikä epäröi sanoa sitä. Ei hän muuten olisi kouluttautunut seksologiksikaan. Hän kertoo tehneensä jo nuorena seksin suhteen, mitä huvitti.
”En ole koskaan pelännyt, että maineeni menisi. Eron jälkeen seksin harrastaminen oli vielä hirveän paljon hauskempaa kuin nuorena. Suosittelen samaa kaikille, jotka tykkäävät seksistä”, hän sanoo.
”Toki siinä pitää olla sinut seksuaalisuutensa kanssa, eikä se ole aina ihan helppoa. Mutta keski-ikäisenä oppii parhaiten, kun ei ole enää niin hirveän itsekriittinen.”
Leenan suhteet ovat aina alkaneet seksillä.
”Seksi on tavallaan hyvä tapa tutustua, koska ihminen on siinä paljaimmillaan. Siinä näkee, miten toinen ottaa huomioon ja onko hän innostunut seksistä. Suhteen kannalta on aika tylsää, jos itse on ja toinen ei.”
Kun erosta tuli virallinen, Leena alkoi etsiä parisuhdetta tositarkoituksella ja tapasi varsin pian nykyisen avopuolisonsa. Pari on ollut yhdessä lähes kymmenen vuotta.
”Halusin aikuisen parisuhteen, jossa asutaan erillään, matkustellaan yhdessä ja harrastetaan intohimoista seksiä. Sitten menimme ihan tavalliseen suhteeseen ja muutimme saman katon alle muutaman vuoden päästä.”
Leena iloitsee hyvästä kumppanista ja parisuhteesta, jossa molemmat ovat sen verran itsenäisiä, ettei kaikkea ole pakko tehdä yhdessä.
”Tämä suhde on lahja. Minusta on ihana tehdä asioita ihmisen kanssa, jonka seurassa voin rentoutua täysin. Opiskelemme mieheni kanssa espanjaa, matkustamme ja mökkeilemme. Meillä on tosi kivaa kaksin.”
”Kateus on häiritsevää, ja tunnistan sitä eniten itseni ikäisissä. Nuoremmat naiset taas katsovat sillä silmällä, että tekevät joskus itse perässä.”
Leenan unelmista suurin osa on jo täyttynyt. Mutta vielä hän haluaa ainakin kirjoittaa kirjan yli viisikymppisten naisten seksuaalisuudesta. Välillä hän on haaveillut myös omasta televisio-ohjelmasta.
”Se voi toteutua vaikka seitsemänkymppisenä, sitten kun rohkeus vielä vähän kasvaa. Aina voi olla rohkeampi.”
Vaikka Leena on tehnyt asioita rohkeasti, hän ei ole immuuni arvostelulle. Luennon jälkeen joskus tulevat akateemisen pisteliäät kommentit jäävät kaihertamaan. Usein taustalla tuntuu olevan ajatus: kuka tuo tyyppi oikein luulee olevansa?
”Kyse ei siis ole siitä, etten miettisi, mitä muut minusta ajattelevat. Mietin kyllä, mutta teen asioita silti”, hän sanoo.
Nainen voi kukoistaa missä iässä vain haluaa, Leena sanoo. Hänestä ikääntymiseen liitetään turhaan rajoittavia ajatuksia.
”Naiset miettivät, voiko enää esimerkiksi käyttää bikinejä. Yli kuusikymppiset ovat monesta jo ihan passé! Se ei ole totuus. Ihminen voi voida hyvin kaiken ikäisenä.”
Yhtä asiaa Leena toivoisi sydämestään kaikille naisille.
”Jokaisen olisi hyvä oppia tykkäämään omasta kropastaan jollain keinolla. Suhde omaan kehoon vaikuttaa hirveästi seksuaaliseen nautintoon. On iso ongelma, jos ei pidä siitä, mitä näkee kokovartalopeilistä.”
Moni nainen on Leenasta sisäistänyt haitallisen ajatuksen, ettei omasta kropasta saa pitää. Leenan mielestä se ei ole ihme, koska naiset on perinteisesti nähty katseen kohteena.
”Jotenkin pitäisi kuoriutua objektista subjektiksi, viis veisata epäoleellisesta ja nähdä hyvät puolet kehossaan. Niitä on kaikilla. Keho on voinut luoda uutta elämää, tehdä kovasti työtä tai vaikka rakastaa paljon. Sitä kannattaa arvostaa.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 4/2025.
