Gloria Steinem, 90, joutui huolehtimaan lapsena mielenterveysongelmista kärsivästä äidistään – se avasi hänen silmänsä, miten huonosti naisia kohdellaan terveydenhuollossa
Journalisti Gloria Steinem on muuttanut maailmaa feministisillä kirjoituksillaan. 1970-luvulla hänestä tuli merkittävä mielipidevaikuttaja. Samassa roolissa hän on edelleen 90-vuotiaana.
Sinkkuelämää-komediasarjan saagaa jatkavan And just like that -televisiosarjan toisella tuotantokaudella sen päähenkilö, kirjailija Carrie Bradshaw kohtaa idolinsa. Sarah Jessica Parkerin näyttelemä Carrie on kutsuttu tilaisuuteen, jonka pääpuhuja on Gloria Steinem. Carrie ehtii pyytää jopa yhteiskuvan ihailemansa kirjailijan kanssa.
Gloria Steinemin, 90, esiintyminen sarjassa kannusti taas palaamaan hänen kirjoitustensa pariin. Lukuisten teosten ja lehtiartikkeleiden kirjoittajana tunnettu Gloria oli avainroolissa perustamassa feminististä Ms.-aikakauslehteä 1972.
Lehden ei alkuun uskottu olevan kaupallinen menestys, mutta vain muutamassa viikossa ensimmäinen numero myytiin loppuun Yhdysvalloissa. Yhtenä syynä tähän oli Glorian neulanterävä kynä, joka oli tehnyt hänestä maineikkaan journalistin jo vuosikymmentä aiemmin.
Gloria Steinem
Syntyi 25.3.1934 Toledossa. Ansioitui kirjailijana ja journalistina, joka on nostanut esiin naisten elämään liittyviä haasteita. Saanut lukuisia journalismiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä tunnustuksia ja palkintoja. Asuu New Yorkissa Manhattanilla.
Gloria syntyi maaliskuussa 1934 Toledossa Ohion osavaltiossa Keskilännessä juutalaiselle Leo Steinemille ja tämän skotlantilaistaustaiselle vaimolle Ruthille. Perheessä oli jo yksi vanhempi tytär, Susanne.
Steinemeilla ei eletty seesteistä lapsiperhearkea, sillä Leoa vaivasi loputon kiertelykuume. Hän työskenteli antiikkikauppiaana markkinoilla, ja perhe matkusteli matkailuvaunu- tai pakettiautorämällä etsimässä uutta tavaraa myytäväksi.
Ainoa poikkeus olivat kesät, jolloin vanhemmat pyörittivät leirikeskusta. Silloin yövyttiin samassa mökissä usea kuukausi.
”En muista kiertelyn häirinneen minua pienenä, sillä uppouduin tien päällä esimerkiksi Louisa M. Alcottin tyttökirjoihin. Raskaampaa se oli siskolleni, joka lähestyi varhaismurrosikää”, Gloria muisteli omaelämäkerrallisessa teoksessaan Outrageous Acts and Everyday Rebellions.
Taivaanrannanmaalari Leo realisoi perheen vähäisen omaisuuden ja lähti, kun hän esimerkiksi kuuli, että Ecuadorista saisi korukiviä halvalla. Takaisin hän palasi vieläkin pennittömämpänä.
”Toisaalta olen perinyt isältäni matkustamisen vietin. Jo varhain kiersin esimerkiksi Intiaa”, Gloria kertoi isältään saamastaan verenperinnöstä 2015 ilmestyneessä omaelämäkerrassa My Life on the Road.
Äidiltään hän puolestaan peri kirjoittamisen taidon, sillä ennen avioliittoaan Ruth oli työskennellyt kotikaupunkinsa Toledon sanomalehdessä. Siellä häntä oli pidetty lupaavana kirjoittajana.
Avioliitto Leon kanssa riuhtaisi Ruthin säännöllisestä elämästä. Pariskunta halusi olla vapaita poroporvarillisuudesta, ja tyttäret kasvatettiin teosofisia periaatteita noudattaen.
Unelma vapaudesta särkyi vuosien vieriessä. Ruth alkoi kärsiä yhä pahemmista mielenterveysongelmista, ja Glorian muistojen mukaan äiti vajosi syvään pimeyteen.
Varsinkin tytöt murehtivat yhä useammin, mihin levoton Ruth oli vaeltanut illan synketessä. Kaiken tämän myötä avioliitto alkoi natista liitoksissaan ja päätyi eroon Glorian ollessa kymmenvuotias.
Ruth muutti tyttäriensä kanssa lyhyeksi ajaksi itärannikolle mutta palasi kotikaupunkiinsa Toledoon asumaan suvulleen kuuluneeseen maalaistaloon. Tässä vaiheessa Susanne oli kypsynyt jo siihen ikään, että hänen oli aika lähteä opiskelemaan. Niinpä Gloria jäi yksin huolehtimaan äidistään.
”Vähitellen minulle selvisi koulussa, että muut oppilaat kutsuivat äitiäni kaupungin hulluksi naiseksi”, hän kertoo omaelämäkerrassaan.
”Äiti alkoi kärsiä yhä pahemmista mielenterveysongelmista ja vajosi Glorian muistojen mukaan syvään pimeyteen.”
Äidin terveys huononi entisestään, ja hän joutui laitoshoitoon. Sen yhteydessä Gloria huomasi, miten voimaton nainen, etenkin mielenterveysongelmista kärsivä, on amerikkalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Kokemus on heijastunut moniin hänen kirjoituksiinsa.
Kun äiti oli hoitolaitoksessa, Gloria tarvitsi uuden kodin. Isosisar Susanne asui Washingtonissa, jonne Gloria muutti käymään ensin lukion loppuun ja aloittamaan sitten yliopisto-opinnot.
Journalismi kiehtoi Gloriaa jo silloin, mutta vielä enemmän häntä vetivät puoleensa seikkailut. Hän onnistui saamaan valmistumisvuonnaan 1956 matkastipendin Intiaan, jossa hän kierteli innokkaasti ja tutustui muun muassa Mahatma Gandhin pasifistiseen ajatteluun.
Lento Intiaan kulki Lontoon kautta, jossa Gloria kävi teettämässä abortin. Yhdysvalloissa se ei ollut tuolloin vielä mahdollista, mutta englantilaisklinikka auttoi pulaan joutunutta nuorta.
Matkat eivät kuitenkaan olleet Glorian erikoisimpia seikkailuja.
Yhdysvaltoihin palattuaan Gloria nimittäin sai yhteydenoton maansa tiedustelupalvelulta CIA:lta. Pesti sen palveluksessa merkitsi muun muassa lännelle uskollisten nuorten etsimistä.
Sopiviksi katsotut nuoret lähetettiin vastavoimaksi eurooppalaisiin kaupunkeihin, joissa pidettiin Neuvostoliiton järjestämiä nuorisofestivaaleja.
Gloria ei kuitenkaan punninnut uraa CIA:n vakoojana. Hänen intohimonsa oli kirjoittaa asioista, joista yhteiskunta vaikeni. Siksi hän muutti New Yorkiin.
Glorialla oli tapana perehtyä aiheisiinsa syvällisesti ja työstää yhtä ainoaa artikkelia kauan. Hyvä esimerkki tästä on hänen läpimurtoartikkelinsa, joka julkaistiin Show-lehdessä 1963.
Gloria pestautui artikkelia varten Hugh Hefnerin perustamalle New Yorkin Playboy-klubille viihdyttäjäksi eli niin sanotuksi puputytöksi ja koki ammatin kaikki puolet. Klubilla elettiin mukaviakin hetkiä, mutta pääosin Gloria koki jatkuvaa esineellistämistä ja seksuaalista häirintää.
Artikkeli nosti niin voimakasta keskustelua, että Hefnerin oli pakko parantaa edes piirun verran puputyttöjen työolosuhteita.
Varsinkin vastaperustettu New York -lehti tilasi freelancerina työskentelevältä Glorialta mielellään juttuja. Yksi puhutuimpia oli aborttiaiheinen artikkeli. Se julkaistiin 1968, jolloin keskustelu raskaudenkeskeytyksestä velloi kuumana. Gloria halusi kirjoittaa aiheesta naisen näkökulmasta rehellisesti ja sokeroimatta.
”Kun mietin omaa raskaudenkeskeytystäni, en osaa katua sitä. Ehkä minun odotettaisiin pohtivan, millaiseksi lapsi olisi voinut kasvaa, mutta en tee sitä. Miehetkään tuskin tekisivät niin tuollaisessa tilanteessa. Sitä paitsi, jos abortti koskisi miehiä, se olisi laillistettu aika päiviä sitten”, hän on alleviivannut.
Ajan ilmapiirissä Glorian feministiset artikkelit löysivät tiedostavan yleisön. Siksi New York -lehden toimituksessa päätettiin kokeilla vuonna 1972 jotakin aivan uutta.
Kyse oli feministisestä erillisjulkaisusta, joka saisi nimen Ms. Kahden kirjaimen yhdistelmä ei viitannut neitiin (miss) tai rouvaan (mrs) vaan sukupuoleen.
Ensimmäisessä numerossa puhuttiin muun muassa raskaudenkeskeytyksestä, kotiäidin kuormittavasta arjesta, lasten kasvattamisesta irti luutuneista sukupuolirooleista ja naisten välisestä sisaruudesta. Lehdestä ei odotettu kaupallista menestystä, mutta sillä oli hetkessä sankka joukko tilaajia ja toimitukseen virtasi lukijapostia ja vertaiskokemuksia naisilta.
Ms.-lehti kiinnosti myös muita medioita, ja niinpä Gloriasta tuli television älyllisten keskusteluohjelmien vakiokommentaattori. Viimeistään tässä vaiheessa koko Amerikka tunsi hänet.
Se ei tosin ollut aina myönteinen asia, sillä vaikka osa kansasta – ennen kaikkea naiset – arvostivat tiedostavaa Gloriaa, vanhoillisissa piireissä hänellä riitti vihaajia. Uhkauskirjeet tulivatkin Glorialle ikävän tutuiksi.
Poliittinen vaikutusvalta kiinnosti Gloriaa. Vaalikampanjoiden alla hän antoi julkisen tukensa ehdokkaille, jotka puhuivat hänelle tärkeiden asioiden puolesta. Naisten oikeudet oli yksi niistä, Vietnamin sodan päättyminen toinen.
Glorian tukemat ehdokkaat edustivat poikkeuksetta demokraattista puoluetta, mutta aina he eivät olleet naisia. Yksi oli esimerkiksi senaattori Eugen McCarthy, joka kampanjoi naisten asioiden puolesta sukupuolestaan huolimatta. myöhemmin Gloria on kuulunut myös Hillary Clintonin tukijoukkoihin.
Leo-isän verenperintö veti Gloriaa tien päälle. Hän matkusteli paljon ulkomailla ennen kaikkea verkostoitumisen vuoksi ja liittyi lukuisiin naisten asiaa ajaviin järjestöihin.
Glorian mielestä yksi askel kohti tasa-arvoa on kamppailu paremman maailman puolesta yhdessä. Jo 1960-luvun lopussa Gloria oli nostanut esiin sen, miten lokeroitunutta feminismi on. Hän hämmästeli New York -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, mikseivät valkoiset ja afrikkalaisamerikkalaiset feministit puhalla yhteen hiileen.
1980-luvulla aids-epidemian aikaan, Gloria painotti, että kaikkien altavastaajien tulisi yhdistää voimansa. Esimerkiksi hän nosti seksuaali- ja sukupuolivähmmistöt ja etenkin transihmiset.
1980-luvun koittaessa feminismin supertähti ei enää halunnut omistautua yhtä tiiviisti Ms.-lehdelle vaan kirjoittaa vapaammin. Tällöin syntyi muun muassa kirja Marilyn: Norma Jean, josta tuli myyntimenestys. Kirja ruoti legendaarisen filmitähden Marilyn Monroen persoonaa ja roolia amerikkalaisen kulttuurin ikonina.
”En ole katunut nanosekuntiakaan sitä, etten hankkinut lapsia. Se, että minulla on kohtu, ei edellytä synnyttämistä.
Glorian yksityiselämässä tapahtui myös. Muutamia vuosia kestänyt seurustelusuhde kustantajamagnaatti Mortimer Zuckermanin kanssa kuivui kokoon.
Terveyttä koetteli 1986 diagnosoitu rintasyöpä. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän sairastui kolmoishermosärkyyn. Molemmat saatiin kuitenkin onneksi hoidettua. Uusi vuosituhat alkoi valoisissa merkeissä. Gloria oli rakastunut brittiläiseen yrittäjään ja ympäristöaktiivi David Baleen, jonka moni tuntee näyttelijä Christian Balen isänä. Pari avioitui 2000.
Perheeseen kuului Davidin neljä lasta ja lisäksi liuta lapsenlapsia. Gloria nautti uudesta elämäntilanteestaan – siitä huolimatta, ettei ollut halunnut biologisia lapsia.
”En ole katunut nanosekuntiakaan sitä, etten hankkinut lapsia. Se, että minulla on kohtu, ei edellytä synnyttämistä. Lasten hankkimisessa on kyse omasta valinnasta”, Gloria painotti koomikko, talk show -emäntä Chelsea Handlerin haastattelussa 2016.
Onnellinen liitto ei kuitenkaan kestänyt kauan. David menehtyi lymfoomaan 2003.
Tällä hetkellä Gloria asuu edelleen itsenäisesti asunnossaan Manhattanin Upper East Sidella. Sama rakennus on tarjonnut hänelle kodin 1960-luvulta lähtien.
Gloria ei kuitenkaan suostu lepäämään laakereillaan. Hän verkostoituu yhä aktiivisesti. Sussexin herttuatar Meghan on yksi hänen tuoreimmista ystävistään. Glorian mukaan heitä yhdistää palo muuttaa yhteiskuntaa.
Nykyään Gloria kantaa huolta muun muassa transihmisten oikeuksista ja lähisuhdeväkivallan uhreista.
”Yhteiskunnissa, jossa sukupuoliroolit ovat ahtaat, esiintyy myös paljon väkivaltaa”, Gloria totesi brittiläisellä Channel 4 -kanavalla 2015.
Hänen toiveissaan siintää maailma, jossa sukupuoliroolit eivät määritä meitä. Hänen elinaikanaan sitä tuskin tullaan näkemään, mutta Glorian ansiosta maailmassa on otettu monta harppausta kohti tasa-arvoa.
Muista myös nämä tienraivaajat:
Armi Ratian (1912–1979) perustamasta Marimekosta on tullut yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia yrityksiä.
Amerikkalainen kirjailija Erica Jong, 82, kuvasi ainutlaatuisen avoimesti naisen seksuaalisuutta 1973 ilmestyneessä romaanissaan Lennä, uneksi. Teos oli myyntimenestys myös Suomessa.
Charlien enkelit -televisiosarjan aktiivinen naiskolmikko tarjosi tytöille aivan uudenlaisen samastumiskohteen. Päärooleissa nähtiin muun muassa Jaclyn Smith, 78, Farrah Fawcett (1947–2009) ja Kate Jackson, 75.
Juttu on julkaistu Eeva -lehdessä 07/24.
