
Finlaysonin toimitusjohtajan Jukka Kurttilan 120-vuotias huvila huokuu menneen maailman lumoa – uima-allastalo on ihana keidas
Jukka ja Minna Kurttila etsivät kauan täydellistä kakkoskotia. Vanhasta sahan johtajan talosta se vihdoin löytyi.
Neljä vuotta sitten Minna ja Jukka Kurttila vaihtoivat keskenään merkitsevän katseen. Tämä se on, molemmat ajattelivat mutta eivät halunneet näyttää liian innokkailta asuntovälittäjän silmissä.
Pariskunta suunnitteli vapaa-ajankodin ostamista ja oli tullut katsomaan 120-vuotiasta taloa Saloon Vartsalan kylään. Se oli menoa, ja pian kaupat oli tehty.
”Vaikka paikka oli päässyt villiintymään, rakastuin heti etupihan vanhoihin jalopuihin. Ne nähtyäni tiesin, että otamme talon, oli se millainen tahansa”, Minna kertoo.
Jukka on Finlaysonin toimitusjohtaja, Minna yritysvalmentaja ja erityistason psykoterapeutti. Vartsalassa he viettävät yleensä puolet viikosta. Pihaan saapuminen saa edelleen läikähtämään rinnassa.
”Kun ajamme työviikon jälkeen tänne, tulee totaalinen rentous ja zen-olo”, Jukka sanoo.



Päätalossa on 420 neliötä ja kaksi kerrosta. Alakerran oleskelutila jakautuu ruokailutilaan, olohuoneeseen ja arkiolohuoneeseen eli niin sanottuun pelihuoneeseen.
Esimerkiksi jouluisin ilta päättyy aina pelihuoneen muhkeille sohville. Alakerrassa on myös Jukan ja Minnan makuuhuone.
Yläkerrassa sijaitsevat kahden tyttären ja heidän perheidensä makuuhuoneet kyläilyä varten sekä kylpyhuone ja aula.
Etupihan toisella puolella on kaksi yksikerroksista taloa: kesätalo ja uima-allastalo. Jälkimmäinen on kuin ihana keidas uima- altaineen, saunoineen ja oleskelutiloineen.
Kesätalossa on vierashuone, jossa nukutaan päästä vedettävässä sängyssä. Se on Kurttilan suvun perua, ja siinä on syntynyt seitsemän lasta.



Päätalo tiluksineen oli ollut 20 vuotta asumaton ennen kuin Minna ja Jukka saapuivat sinne. Vartsalan sahan johtaja oli ostanut pitsihuvilan 1936 ja laajentanut sitä. Parin vuosikymmenen aikana talo sai nykyisen muotonsa ja funkispiirteensä. Sisäpinnoissa on käytetty paljon puuta.
Kurttilat teettivät talossa ison remontin. Keittiöstä haluttiin moderni, mutta leivinuuni sai jäädä.
Pertteliläinen muurari kunnosti sen vanhojen kaavojen mukaan. Takkoja päätalossa on yhdeksän.
”Jukka on myös remontoinut itse paljon, hän on taitava käsistään”, Minna kertoo.
Minnan ja Jukan ystävä, kuvataiteilija Sophia Ehrnrooth on maalannut alakerran olotilan raikkaan värisen teoksen, joka vangitsee katseen heti eteisestä tultaessa. Jani Leinosen teoksia on alakerrassa useampi.
”Olemme onnekkaita, kun meillä on ollut mahdollisuus ostaa kuvataidetta. Se tuo hyvää mieltä”, Jukka sanoo.


Sisustuksessa yhdistyvät modernit klassikot ja antiikki, kuten Tom Dixonin valaisin ja Corbusierin divaani sekä suvun aarteet ja talon mukana tulleet vanhat esineet. Pelihuoneen arkku on Jukan isoisän isoisän.
Ruokailuhuoneen takan päällä kiiltelee perinteikäs Turun Kristallin kynttilänjalka. Sen ja paljon muitakin aarteita Kurttilat ovat löytäneet Salon osto ja myynti -nimisestä liikkeestä.
Kun koko perhe on paikalla, talossa temmeltää neljä koiraa ja kahdeksan ihmistä: Kurttilat, tyttäret puolisoineen ja esikoistyttären kaksi pientä lasta.
Ennen Vartsalan-talon ostoa Jukka ja Minna olivat rakennuttaneet modernin kakkoskodin Sipooseen mutta eivät kotiutuneet sinne. Ennen Sipoota Minna ja Jukka olivat rakennuttaneet talon Iihin, mutta sijainti oli liian etäinen töiden kannalta. Molemmat talot myytiin.
”Minä olen eniten syyllinen muuttoihin. Olen vähän levoton ja tykkään projekteista. Tyttäret sanovat, että isä kyllästyy äkkiä, jos ei ole tekemistä”, Jukka sanoo ja virnistää.
Pari vuotta sitten hän rakensi Vartsalassa päätalon puretun parvekkeen uusiksi. Siihen kului kolme kesälomaviikkoa.
”Se oli minulle lomaa”, Jukka sanoo.
Terassista on tullut hänelle tärkeä rauhoittumispaikka. Sieltä on hyvä tarkkailla Halikonlahden muuttolintuja.
Puutarhan sydän on Salon ensimmäinen suihkulähde. Kyläläiset ovat kertoneet, että sitä tultiin aikoinaan veneelläkin katsomaan. Suihkulähde piti kaivaa esiin rönsyjen alta, kuten päärakennuskin. Lähteen sisällä kasvoi kolme puuta.

Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2024.