Yksi hetki vanhainkodissa sai filosofi Frank Martelan ymmärtämään tärkeän asian onnellisesta elämästä – kertoo nyt, mitä se vaatii
Filosofi Frank Martela tietää, ettei kukaan voi vaikuttaa elämässä kaikkeen. Hän haluaa synnyttää ajattelutapoja, jotka auttavat ihmisiä löytämään merkityksellisyyden arjessa.
Väitöskirjaa tehdessään filosofi Frank Martela keräsi aineistoa helsinkiläisessä Kustaankartanon vanhainkodissa. Hän haastatteli hoitajia, seurasi näitä työpäivien ajan ja tarkkaili, miten he olivat vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa.
Erityisesti yksi hetki jäi Frankin mieleen.
”Osastoilla hoitajien piti viikata puhtaat liinavaatteet ja panna ne kaappiin. Yhdellä osastolla pari vanhusta oli ottanut sen homman hoitaakseen. Kun liinavaatteet tulivat pesulasta, näki, miten keskittyneitä he olivat viikatessaan niitä. Se oli selvästi heille hyvin merkityksellinen juttu.”
”Mietin, että tuossa elämänvaiheessa, kun he eivät enää pärjänneet itsenäisesti arjessaan vaan tarvitsivat apua, ei enää ollut hirveän monia paikkoja, joissa he olisivat päässeet tekemään hyvää muille. He olivat löytäneet tällaisen tavan päästä olemaan hyödyllisiä ja auttaa yhteisössään.”
Frankin mukaan on helppo tuntea merkityksellisyyttä silloin, kun on innostavaa tekemistä ja kykyä toteuttaa itseään. On helppo tuntea merkityksellisyyttä myös silloin, kun on tunne siitä, että on tärkeä toisille.
Elämän eri vaiheissa joutuu kuitenkin myös luopumaan monista asioista.
”On harhaluuloa, että merkityksellisyys tarkoittaisi yksinomaan jotain valtavan suurta, jonka saavuttaakseen pitäisi aina ponnistella. Kannattaa miettiä, mikä voisi olla sellainen arkinen pieni asia, josta saisi merkityksellisyyden tunnetta elämäänsä.”
Mitä on merkityksellinen elämä? Sellaista kuin Nelson Mandela ja Äiti Teresa elivät? Frankin mukaan jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja merkitystä.
”Merkityksellinen elämä on sitä, että ihminen löytää ja kokee arvoa ja mielekkyyttä elämästään, yhteydestä toisiin ihmisiin ja yhteydestä itseensä.”
”Se on sitä, että on merkityksellinen ja tärkeä muille ihmisille, tekee hyvää toisille ihmisille ja pääsee toteuttamaan itseään, käyttämään lahjojaan ja osaamistaan.”
Vähintään yhtä tärkeää kuin se, että merkityksellisyys syntyy hyvän tekemisestä toisille ihmisille, on tunnistaa, mikä itselle on merkityksellistä ja arvostaa sitä.
”Opettajana pyrin herättelemään opiskelijoiden sisäistä motivaatiota, jotta he miettisivät, mikä on se heidän juttunsa. Kannustan tekemään elämänvalintoja sen pohjalta, mikä itselle sopii, itseä innostaa ja kiinnostaa.”
Frank muistuttaa, että ihmisillä on elämässä erilaisia polkuja, joista he voivat valita.
”Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa polkua. Oman polun löytäminen kuitenkin vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta.”
"Yleinen uteliaisuuteni maailmaa kohtaan on aina ollut todella vahva.”
Syvälliset elämänkysymykset ovat askarruttaneet Frankia lapsesta alkaen. Siinä missä joku toinen esikouluiässä näki itsensä lakaisukoneen kuljettajana, Frank halusi tulla maailmantutkijaksi.
”Selailin todella paljon maantiedon karttakirjoja, luin viisikoita ja sarjakuvia. Hain kirjastosta viikoittain kassikaupalla luettavaa. Yleinen uteliaisuuteni maailmaa kohtaan on aina ollut todella vahva”, Frank muistelee.
Vuosia myöhemmin lukuvuorossa olivat Jostein Gaarderin nuoren tytön kasvusta ja filosofian historiasta kertova romaani Sofian maailma sekä Hermann Hessen älykkään munkin ja nautintoja etsivän uneksijan suhdetta luotaava Narkissos ja Kultasuu.
Kun Frank oli lukenut ne, hänelle alkoi aueta, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää.
Lukiossa into kasvoi, ja Frank otti kaikki mahdolliset filosofian kurssit ja keskusteli innostuneena elämän perustavista kysymyksistä.
”Havahduin vähitellen. En kokenut yhtä käänteentekevää tapahtumaa, jonka seurauksena minusta tuli filosofiantutkija.”
Merkityksellisyyden tunne voi syntyä pienistä arkisista kohtaamisista tai arjen tapahtumista. Jokin aika sitten Frank sai keskimmäiseltä pojaltaan viestin kännykkäänsä.
”Hän oli bongannut Youtubesta parin nuoren kundin julkaiseman ruokareseptin ja kysyi, voisimmeko tehdä sitä ruokaa. Jos yksitoistavuotias ehdottaa ruuanlaittoa, se pitää toteuttaa.”
Frank kävi poikansa kanssa kaupassa ja osti tarvittavat ainekset. Perunapitsa tehtiin siten, että ensin keitettiin perunat ja sitten ne paineltiin vuoan pohjalle. Päälle levitettiin tomaattikastike ja täytteet.
”Se oli hyvä, syvän merkityksellinen hetki. Kaikki perheenjäsenet söivät ruokaa innoissaan”, Frank pohtii.
”Välillä on turhauttavaa, jos teen tunnin ruokaa ja pöydässä vähintään yksi lapsista kysyy happamana, miksi meillä on tänään tätä. Silloin helposti ajattelee, että miksi näin vaivaa ruuan tekemiseen, kun olisin voinut vain lämmittää mikrossa joitain eineksiä.”
Frankilla syvä merkityksellisyyden tunne liittyy myös hetkiin, jolloin hän pelaa salibandyä kaveriporukassa.
”Osan heistä olen tuntenut yläasteelta lähtien. Merkityksellisyys muodostuu sekä fyysisestä pelistä että ystävien tuomasta läheisyyden tunteesta.”
"Saan tehdä sitä, mistä pidän. Se on mielekästä ja tuntuu merkitykselliseltä."
Frank työskentelee tuotantotalouden apulaisprofessorina Aalto-yliopistolla. Kun hän arkiaamuna sulkee kotioven, hän ei suuntaa työpaikalleen vaan johonkin helsinkiläiseen kahvilaan. Siellä hän ostaa kupin kahvia, avaa läppärinsä ja alkaa kirjoittaa.
”Taustahäly stimuloi kirjoittamistani. Tiedän, etteivät kaikki koe samalla tavalla, vaan tarvitsevat täydellisen rauhan.”
Aamupäivien varaaminen tieteelliselle kirjoittamiselle on Frankille tietoinen valinta, josta hän pitää kiinni.
”Kirjoittaminen innostaa ja antaa energiaa. Saan tehdä sitä, mistä pidän. Se on mielekästä ja tuntuu merkitykselliseltä. Jos antautuisin helpolle ja vastaisin aamusta sähköposteihin, tutkimukselle ei jäisi aikaa.”
Sähköpostien, opetuksen ja työhön liittyvien tapaamisten vuoro on vasta iltapäivällä Espoon Otaniemessä sijaitsevalla kampuksella, jossa hänellä on työhuone.
Työhuoneessa on sähköisen työpöydän lisäksi siniset sohva ja nojatuoli. Nojatuolin takana olevalle seinälle on ripustettu suuri öljyvärimaalaus Helge Haavistosta. Kyse ei ole sattumasta, sillä maalaus on Frankille erittäin merkityksellinen.
Haavisto oli Frankin isoisä, joka Rautaruukin ensimmäisenä toimitusjohtajana oli rakentamassa Suomen ensimmäistä modernia terästehdasta.
”Hän oli esikuvallinen. Hän edusti sodan käynyttä sukupolvea, joka halusi rakentaa Suomesta vahvemman maan. Hän tunsi, että siirtyminen valtionyhtiö Rautaruukin johtoon oli isänmaallinen velvollisuus, vaikka hänen palkkansa laski tuntuvasti.”
Frankin mukaan rakkaus kotimaata kohtaan kumpusi isoisän sukupolvesta vahvana.
”Jos kansakunnalla on jokin ajatus siitä, että halutaan puhaltaa yhteen hiileen, se luo ihmisiin merkityksellisyyden tunnetta.”
Nykyinen maailmantilanne aiheuttaa ahdistusta ja merkityksellisyyden tunnetta saa välillä hakea. Miten filosofi sitä käsittelee?
”Yritän ajatella niin, että mahdollisuuteni vaikuttaa siihen, mitä Trump tekee, on aika olematon tällä hetkellä. Ei auta muuta kuin hyväksyä, että tämä on tilanne. Pyrin itsekin harjoittelemaan hyväksymistä.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2025.
