Anna-Maijalla on sairaus, joka saa hänet vapisemaan yhtäkkiä – tämä ex-karhuryhmäläisen vinkki auttaa tärinään
Essentiaalinen vapina laittaa Anna-Maija Rissasen, 40, kädet tärisemään. Sivellin on opettanut hänelle, miten vapinaa voi hallita.
Taidemaalari Anna-Maija Rissanen, 40, astuu kuvitteellisen keltaisen kolmion sisään. Kirkas väri antaa voimaa ja auttaa keskittymään. Olo muuttuu itsevarmaksi. Sen jälkeen Anna-Maija toivottaa vieraat tervetulleiksi taidenäyttelyynsä ja pitää juhlapuheen.
Kädet ovat varmuuden vuoksi selän takana katseilta piilossa, vaikka ne eivät tällä kertaa pahasti tärisekään. NLP-kurssilla opitulla kolmiokikalla hän pystyy tasaamaan jännitystään, joka rauhoittaa myös käsiä.
Anna-Maija sairastaa essentiaalista vapinaa, vaikkei hän itse puhu siitä koskaan sairautena. Sanana se kuulostaa liian pelottavalta ja vakavalta. Vapina on hänen ominaisuutensa.
Anna-Maija näyttää videon, jossa hän kokkaa kiinalaista wokkia. Terävä puukko pilkkoo paksoita ja kesäkurpitsaa vikkelästi. Kädet vispaavat koko ajan edestakaisin, joten pilkkominen näyttää hurjalta.
”Videoilta näen vapinan siten kuin muut sen näkevät, ja kyllä se hämmentää itseänikin. Kokkausvideolla näyttää, että katkon sormeni minä hetkenä hyvänsä”, Anna-Maija sanoo ja naurahtaa.
Anna-Maijalla etenkin suuret tunnekuohut ja jännittäminen laukaisevat tärinän.
Essentiaalinen vapina on liikehäiriösairaus, joka aiheuttaa käsien vapinaa, toisilla myös pään, koko kehon ja puheen vapinaa. Anna-Maijalla etenkin suuret tunnekuohut ja jännittäminen laukaisevat tärinän. Yleensä se rajoittuu käsiin, mutta esimerkiksi itku ja voimakas stressi vapisuttavat koko kehoa.
”Minun on mahdotonta peitellä tunteitani, mutten toisaalta näe sille edes tarvetta. Jos surullisena itkettää, annan tunteen ja tärinän näkyä.”
Tärinätilanteissa Anna-Maija yrittää rauhoittua, hengittää ja hokea itselleen: Kaikki on hyvin, Anna-Maija. Ei ole mitään hätää.
Myös NLP-kursseilta saaduista opeista on ollut hyötyä.
”Karhuryhmässä toiminut Harri Gustafsberg opetti yhdellä luennolla stressinhallintaa. Hän kertoi kollegastaan, joka oli mennyt paniikkiin kesken operaation. Gustafsberg oli kysynyt häneltä: Haluatko teetä? Jujuna on laukaista stressi viemällä ajatukset totaalisesti muualle.”
Anna-Maija hyödyntää samaa keinoa, kun vapina ottaa vallan. Mitä enemmän vapinaan kiinnittää huomiota, sitä kiivaammaksi se käy.
Silloin Anna-Maija hengittää syvään, laskee hartiat alas ja kuvittelee, että hänen jalkapohjistaan lähtee juuret syvälle maahan ja päälaelta valo kauas avaruuteen. Hän seisoo voima-asennossaan eli jalat harallaan etäällä toisistaan.
”Tämä on nopea ajatusleikki, jolla maadoitan itseni ja pystyn hallitsemaan tärinääni.”
elämänsä ensimmäiset kolme vuotta Anna-Maija vietti Brysselissä. Perhe oli muuttanut sinne isän työn perässä. Ranskankielisessä ympäristössä Anna-Maijan puheenkehitys viivästyi. Hän oppi puhumaan kolmevuotiaana.
Kouluun mennessään Anna-Maija tarvitsi vielä puheterapeutin tukea. Terapeutti kiinnitti huomiota Anna-Maijan täriseviin käsiin ja kehotti tutkimuksiin.
”Olin herkkä ja arka lapsi, joka oli aina äitinsä helmoissa. Vanhempani olivat ajatelleet, että käteni tärisevät jännityksen vuoksi.”
Neuropsykologin vastaanotolla tehtiin erilaisia testejä ja huomattiin, että pitkät yhdyssanat tuottivat Anna-Maijalle vaikeuksia. Sairauteen voi liittyä myös kognitiivisia haasteita. Anna-Maijan oli vaikea toistaa perässä sanaa ”makaronilaatikko”, eikä hän tunnistanut sanaa ”kellotapuli”.
”Neuropsykologi tuumasi, etten tule oppimaan vieraita kieliä, koska pitkät sanat tuottavat ongelmia. En tiedä, miten tieteellinen tuo näkemys oli, mutta puhun nykyään suomen lisäksi ranskaa, flaamia, englantia, saksaa ja kiinaa.”
Anna-Maijalle tehtiin myös aivojen magneettikuvaus. Päähän aseteltiin muoviverkko, johon kiinnitettiin tahmeita anturoita. Kuvauksen aikana sai kuunnella lempimusiikkia, mutta jammailla ei saanut, jottei pää liiku.
”Kuvissa näkyi, että aivoissani on jokin syntymästä asti ollut alue, joka vaikuttaa tärinääni.”
Anna-Maijan vanhemmat olivat hämmentyneitä, kun kyse olikin sairaudesta. Lääkäri kuitenkin lohdutti, ettei kyseessä ole vajavaisuus, ja että sairauden kanssa pystyy elämään. Tärinää voi myös tarvittaessa hallita beetasalpaajilla.
”Olen aikuisena käyttänyt beetasalpaajia ennen jännittäviä tilanteita, kuten esiintymisiä, mutta en pidä niiden aiheuttamasta olosta. Tunnen tärinän edelleen kehoni sisällä, vaikkei se näy ulospäin.”
”Maalaustekniikan avulla tajusin mielenhallinnan voiman ensimmäistä kertaa ja opin, miten voin hallita tärinääni.”
SIVELLIN POMPPI PAPERILLA. Käden vapina ei rauhoittunut millään. Mitä enemmän Anna-Maija yritti vetää suoraa viivaa, sitä oikukkaammaksi viiva muuttui.
Tuolloin 25-vuotias Anna-Maija oli Hangzhoussa opiskelemassa perinteistä kiinalaista mustemaalaustaidetta. Kolmen kuukauden puurtamisen jälkeen hän tajusi, että käsi rauhoittui vain, jos mieli oli tyhjä ajatuksista.
”Kiinassa ajatellaan, että musteella maalaaminen on meditaatiota. Tekniikan avulla tajusin mielenhallinnan voiman ensimmäistä kertaa ja opin, miten voin hallita tärinääni. Riittää, kun tyhjennän mieleni.”
Anna-Maija oli voittanut taidekilpailun ja päässyt opiskelemaan palkintostipendillä kiinalaiseen taidekouluun. Nykyään Anna-Maija opettaa kiinalaista maalaustekniikkaa ja suorittaa myös taiteen tohtorin opintoja.
Kun Anna-Maija oppi kesyttämään siveltimen, hän innostui mielenhallinnasta lisää.
”Joogasta en koskaan syttynyt, vaikka sitäkin on minulle suositeltu, mutta meditoimaan opin tavallani.”
Anna-Maija tekee aamiaismeditaatioita. Hän keskittyy syvään hengitykseen ja läsnäoloon, kun hän kaataa vettä kahvinkeittimeen, mittaa kahvinpuruja ja voitelee leipää.
”Laitan kaiken muun ajatustyön poikki ja keskityn siihen, miltä leipä maistuu tai kahvi tuoksuu. En hotki, vaan pureskelen kunnolla. Läsnäoleminen tekee yllättävän onnelliseksi. Se on lähes maagista.”
KOIVU, JOLLA ON HAURAS ULKOKUORI. Nuorempana Anna-Maija loi itsestään voimaannuttavan mielikuvan. Hän ajatteli olevansa herkkyyttä ulospäin huokuva koivu, joka on kuitenkin vahva sisältä. Tärinää oli vaikea piilottaa muilta, ja väistämättä hän mietti, mitä muut hänestä ajattelevat.
”Kouluesitelmiä pitäessäni laitoin paperin pöydälle ja kädet selkäni taakse. Muuten olisin keskittynyt vain luokkakavereideni katseisiin, jotka seurasivat heiluvaa paperia.”
Parikymppisenä sairauden kanssa oli vaikeinta. Anna-Maija muistaa edelleen illanistujaiset, joissa tuntematon alkoi matkia hänen tärinäänsä. Se tuntui pahalta.
”Olin muutenkin epävarma itsestäni ja hirvittävän riippuvainen siitä, miten tulen nähdyksi. Reissasin paljon Kiinassa ja Belgiassa, joten olin koko ajan uusien ihmisten ympäröimänä. Jouduin jatkuvasti pohtimaan, tulenko hyväksytyksi. Se oli stressaavaa aikaa.”
Anna-Maija löysi essentiaalisen vapinan vertaistukiryhmän Facebookista vuonna 2021. Ryhmässä hän ymmärsi ensimmäisen kerran, että tärinää on muillakin. Toisilla se vaikeuttaa jopa syömistä ja kirjoittamista, ja joillain tärinä laittaa myös äänen värisemään.
”Silloin ajattelin, että oma tärinäni on aika mitätöntä moniin muihin verrattuna. Aloin sisäistää lääkärin sanat siitä, että vapina ei ole vajavaisuus, vaan se on yksi ominaisuuksistani. Osaan jopa tehdä vapinastani huumoria.”
Enää Anna-Maija ei vaivaannu, jos ventovieraat kysyvät kassajonossa, onko hänellä kaikki hyvin, onko hän stressaantunut tai paleleeko hän.
”Kassajonossa en välttämättä jaksa selittää, mistä on kyse. Mutta jos menen esimerkiksi opettamaan, kerron aina, että minulla on aivoissa vääränlainen sähkökytkös ja siksi käteni tärisevät.”
”Väitän, että juuri taiteilijana minulla on ollut helpompaa tärinäni kanssa. Taiteilijoista ajatellaan aina vähän sallivammin.”
Anna-Maijasta ei koskaan pitänyt tulla taiteilijaa. Hän lähti yliopistoon opiskelemaan ensin kauppatieteitä ja sitten biologiaa. Tentit takkusivat eikä innostus syttynyt, joten Anna-Maija haki opiskelemaan kuvataiteita.
Kun hän pääsi Brysselin kuninkaalliseen kuvataideakatemiaan, hän tunsi tulleensa kotiin.
”Väitän, että juuri taiteilijana minulla on ollut helpompaa tärinäni kanssa. Taiteilijoista ajatellaan aina vähän sallivammin ja heillä on enemmän vapautta olla sitä, mitä ovat.”
Essentiaalista vapinaa ei voida parantaa, ja voisi ajatella, että se haittaa Anna-Maijan työtä. Mutta kun Anna-Maija saa työkalut käteensä ja tyhjentää mielensä, vapina pysähtyy ja kädet työskentelevät yhteistyössä.
”Äitini mukaan minussa on ollut lapsesta asti taiteellista herkkyyttä ja kykyä nähdä ja aistia ympäristöä tarkasti. Olen kiitollinen, että olen löytänyt oman polkuni ja pystyn taiteellani koskettamaan ihmisiä.”
Vapina korostuu väsyneenä
Essentiaaliseen vapinaan voi liittyä myös kävelyn ja tasapainon haasteita.
- Essentiaalinen vapina (ET) on liikehäiriösairaus, joka ilmenee käsien kannatus- tai liikevapinana. Lisäksi voi olla pään, äänen ja vartalon vapinaa.
- Toisilla on myös kognitiivisia ongelmia, ataksiaa eli hapuilua ja haparointia sekä kävelyn tai tasapainon haasteita.
- Vapina korostuu väsyneenä, jännittyneenä ja hermostuneena.
- ET:tä sairastavilla on enemmän masennusoireita, apatiaa ja ahdistusta. Myös sosiaalisten tilanteiden pelko on yleistä.
- On ajateltu, että vapina voidaan varmuudella todeta, kun molemmissa käsissä on vähintään viisi vuotta asento- tai liikevapinaa. Aivojen tyvitumakkeen kuvaaminen voi auttaa erottamaan ET:n Parkinsonin taudista.
- Vapinaa voidaan hoitaa beetasalpaajilla, botuliinipistoksilla ja leikkaushoidolla. Uutena vaihtoehtona tutkitaan ultraäänihoitoa.
- ET:tä arvioidaan olevan yhdellä prosentilla väestöstä. Se on vahvasti periytyvää. Lähde: liikehairio.fi
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2024.
