On syksyinen lauantai-ilta, poikkeuksellinen vapaahetki Erika Vikmanille, 29. Erika lähtee pikkusiskonsa Jennika Vikmanin sekä parin ystävänsä kanssa Tampereen yöhön. Tällä kertaa jokin on toisin.

Erika on ollut julkisuudessa vuodesta 2016, jolloin hänet kruunattiin tangokuningattareksi. Otsikot ovat kertoneet säännöllisesti muun muassa Erikan ja vuonna 1942 syntyneen Dannyn suhteen vaiheista, mutta vapaalla hän on saanut olla enimmäkseen rauhassa.

Nyt Erikan seurueen baaripöytään jonotetaan ottamaan yhteiskuvia. Loppuillasta tuntemattomien kädet kauhovat kohti eikä seurue saa olla missään rauhassa.

Selvin päin iltaa viettävä Erika ajattelee itsekseen: tässä ei ole mitään järkeä. Sisko sanoo saman ääneen, ja seurue lähtee kotiin.

”Ilta oli ihan erilainen kuin odotimme. Tulin siihen tulokseen, että tästä lähtien olen tarkempi siitä, minne menen ja milloin.”

Erika Vikmanin ura on lähtenyt lennolle, monen mielestä lyhyelle sellaiselle. Sillä miksi todistettavasti laulutaitoinen ja karismaattinen esiintyjä alentaa itseään pukeutumalla kuin aikuisviihdetähti, kysytään somessa. Miksi jaloääninen iskelmälaulaja haluaa olla miesten märkä päiväuni? Eikö Erika edes tajua hävetä?

Erikaa kysymykset päivästä riippuen joko huvittavat tai uuvuttavat.

”Yleinen luulo on, että Erika Vikman kiipeää lavalle esitelläkseen ihmisille nuottikorvaansa. Mutta se on vain yksi näkökulma, ei syy, miksi teen tätä.”

”Minulla on asioita, joita haluan muuttaa musiikin keinoin. Ennen kaikkea sen, että nainen saisi olla avoimen seksuaalinen, ja silti arvostettu ja turvassa. Haluan rikkoa naisena olemisen tabuja.”

Mutta miten on, eikö Erika tajua hävetä?

”Ehkä multa puuttuu jokin ruuvi, mutta en vain edelleenkään ymmärrä, miksi häpeäisin.”

Ehkäpä suosion salaisuus on juuri siinä: Erika ei pelkää olla överi.

”Turha opettaa mua / Ristiin jalkojani laittaa / Synnyin syntiseksi / Sori jos se sua haittaa” (Cicciolina, 2020)

Erika Vikmanille on postia. Instagramissa eräs seuraaja kysyy, miksi artisti tuntee tarvetta järkyttää provosoivilla sanoituksillaan ja paljastavalla pukeutumisellaan. Seuraaja kysyy, eikö naisten asema ole jo riittävän hyvä – tarvitaanko todella nykypäivänä vielä tällaisia julistajia?

Erika ei totisesti kainostele pukeutumisellaan: pvc-muovisia bodyja, korsetteja, röyhkeän korkeita korkoja ja syvään­uurrettuja kaula-aukkoja.

”Saan kuulla edelleen lähes päivittäin arvostelua ulkonäöstäni. Mutta ratkaisu ei ole se, että yrittäisin mukautua yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Maailma ei ikinä muutu jos ei ole ihmisiä, jotka vetävät kunnolla yli.”

Hän myöntää provosoivansa tahallaan. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään halusta järkyttää, vaan hän aidosti rakastaa yliampuvaa tyyliään. Vaatteet eivät ole rooliasu, ne ovat itseilmaisua.

”Esiintymislookkini on överi. Lava-Erika voi tehdä oikeastaan ihan mitä vain. Mutta kyseessä ei ole joku alter ego, kyllä Erika Vikman on Erika Vikman lavalla ja kotona. Olen oikeasti tällainen.”

Erika on nuorena tyttönä katsonut suu auki Madonnan ja Kikan kaltaisia artisteja, jotka eivät ole peitelleet seksuaalisuuttaan. Molempien tyylissä on vaikutteita sekä aikuisviihteestä että vanhanaikaisesta supernaisellisesta Hollywood-glamourista.

”Ihan samaa settiä artistina saa kuulla 2020-luvulla kuin Kikka 1980-luvulla, että miksi tuot seksuaalisuuttasi esiin ja halveeraat siten itseäsi ja muita naisia. Kikka oli aikansa julistaja, ja minä olen mielelläni tämän ajan julistaja. Palaute kertoo, että meitä tarvitaan edelleen.”

Vaikka Erika kulkee lähes aina kotonaan aamu­takissa ja ilman meikkiä, hän ei ikinä lähtisi ihmisten ilmoille laittautumattomana. Hän ei ole samaa mieltä väitteestä, että nainen olisi kauneimmillaan saunanraikkaana.

”Haluan vaikuttaa siihen, että nainen saa pukeutua hutsahtavasti, jos itse haluaa. Asukokonaisuus on minusta hyvä silloin, kun se vähän ärsyttää. Ja kuten Dolly Parton sanoo: vaatii paljon rahaa näyttää näin halvalta.”

Erikaa on yritetty ahtaa pohjoismaisen luonnolliseen muottiin. Taannoin hänet pyydettiin eräisiin kuvauksiin. Kuvausjärjestelijä toivoi, että Erikasta otettaisiin kuvat mahdollisimman luonnollisessa meikissä – ”sellaisena kuin olet”.

Erikan mielestä Suomessa niputetaan edelleen teennäisyys ja laittautuminen – vaikka hänelle laittautuminen on maailman luonnollisin asia.

”Jos minua pyydetään tulemaan kuviin sellaisena kuin olen, en todellakaan tule ilman meikkiä. Pohjoismainen kauneusihanne on aina ollut minulle tosi vieras ja vaikea.”

Lopulta Erikan oma meikkaaja teki kuvausmeikin, eikä kuva koskaan päätynyt lehden kanteen. Uransa alkuvaiheessa Erika on silti joskus päätynyt poseeraamaan kuvissa villapaita päällä huomaamattomassa nudemeikissä.

”Nykyään sanon, että kiitos kutsusta, mutta en ole oikea henkilö sellaisiin kuvauksiin.”

Erikan suosiosta päätellen moni muukin kokee pohjoismaisen minimalismin ja sukupuolen häivyttämisen tylsäksi.

Erika kuulee usein palautetta huiman korkeista koroistaan. Usein naisetkin kuorruttavat kehut lisäyksellä siitä, etteivät itse osaisi kävellä tuollaisilla.

Ja entä sitten suomalaisten pukeutumistyyli suorine ja väljine leikkauksineen?

”En usko, että Erika Vikmania tullaan ikinä näkemään Marimekossa. Se tuntuu olevan kaikkien muiden juttu, mutta se ei ole minun juttuni.”

Hetki ennen lavalle nousemista keikkapaikan takahuoneessa. Erika viimeistelee hiuksiaan peilin edessä. Sydän hakkaa ja kädet hikoavat. Hän pujottautuu esiintymisasuunsa ja stailisti auttaa vetoketjun kanssa. Sitten Erika tekee kohtalokkaan virheen: avaa Instagramin. Joku on kommentoinut viimeisintä kuvaa. ”On tainnu Erika olla ruoka-aikaan kotona,” siellä sanotaan.

Hetken Erika katsoo kokonaisuutta peilistä. Onko mussa oikeasti jotain vikaa, hän ajattelee hetken. Sitten joku sanoo, että on aika mennä.

Erika tuhahtaa ”fuck it”, laittaa korkosaappaat jalkaan ja katoaa esiintymislavalle vievälle käytävälle. Lavalla hän ei enää muista kommenttia.

Erika on törmännyt urallaan monta kertaa siihen, ettei hän edusta niin sanottua hyvää makua – paitsi ehkä tarkan nuottikorvansa suhteen. Artistin seuraajiin kuuluu niitäkin, joiden puolesta nainen saa esiintyä niin vähissä vaatteissa kuin haluaa, kunhan on siihen vaadittavassa kunnossa.

Erika on nuorempana sairastanut syömishäiriötä ja tietää, millaista ahdistusta paino voi aiheuttaa. Ajatus siitä, että hän pukeutuisi rakastamiinsa vaatteisiin vain ollessaan laihimmillaan, on poissuljettu.

”Olen niiden ’Onpas Erika turvonnut’ -kommenttien kanssa tosi eri mieltä. En jaksa juuri nyt treenata, mutta esittelen kroppaani silti. Olen mielestäni upean näköinen.”

Hän myöntää, että yleisesti ottaen arvostelu sattuu. Painoa koskeva kommentointi ei kuitenkaan loukkaa häntä enää useimmiten. Silti hän toivoisi, että ihmiset olisivat hienotunteisempia, koska painonmuutoksen taustalla voi olla esimerkiksi lääketieteellisiä syitä, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa.

”Minä en vain sovi anorektiseen kauneusihanteeseen, sori vain. Haluan näyttää, että ihan normaalivartaloinen nainen voi olla ylpeä muodoistaan.”

Miksi sä haluat olla miesten runkkukuppi?, kysyy joku taas sosiaalisessa mediassa.

Sitkein Erikan uraa koskeva harhaluulo on, että hän pukeutuisi, meikkaisi ja tanssisi ennen kaikkea miehille. Itse asiassa heteromiehet ovat löytäneet keikoille vasta viime aikoina – naisvoittoiset kuulijat ja Euroviisuja tiiviisti seuraava sateenkaarikansa ovat olleet Erikan puolella jo paljon pidempään.

”Sateenkaariporukka on minulle ehkä se kaikkein rakkain yleisö. Siksikin, että olen itse osa heitä kaikessa queeriudessani.”

Hän kokee kuuluvansa porukkaan paitsi biseksuaalisuutensa, myös vapaamielisen kulttuurin puolesta. Sellaiselle ihmiselle, joka ei itsekään istu annettuihin normeihin, ei tarvitse selitellä ulkomuotoaan tai valintojaan.

”Mieti: onko olemassa naiselle mitään turvallisempaa paikkaa kuin homobaari?”

Vaikka Erika on monen mielestä stereotyyppisellä tavalla seksikäs, hän ei tunnusta pyrkivänsä miellyttämään miehiä.

”Jos joku runkkaa kuvalleni, en voi sille mitään. Mutta ei sitä kuvaa ole tehty lähtökohtaisesti runkkausmateriaaliksi.”

Koko perinteinen heteroroolitus on hänen mielestään vaivaannuttava. Joskus iltaa ulkona viettäessään hän huomaa, että miehet yrittävät tehdä häneen vaikutuksen – hyvin perinteisin keinoin.

”Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku tyyppi Teatterin vipissä on yrittänyt esitellä minulle rahoitussalkkuaan. Silloin haluaisin kysyä, miksi luulet, että tuollainen kiinnostaa? Onhan minulla omakin salkku.”

Kenties miehet esittelevät Erikalle salkkujaan, koska he luulevat tämän etsivän itselleen ylläpitäjää. Vaikka hän ehdottomasti haaveilee ison budjetin show’sta, rahoittaja tuskin löytyy baaritiskiltä.

Erikan suurimmat ammatilliset haaveet liittyvät vapauteen tehdä musiikkia omaehtoisesti. Sillä tiellä hän parhaillaan on Mökkitie Records -levymerkin taustavaikuttajista koostuvan tiiminsä kanssa. Erika tähtää siihen, että musiikki kestäisi aikaa – hän on aina halunnut laulaa ikivihreitä.

”Esimerkiksi Kikalle tehtiin sellaisia lauluja, joita hän ei olisi jossain vaiheessa enää halunnut esittää.”

”Olemme säveltäjä Janne Rintalan ja tuottaja Mika Laakkosen kanssa pyrkineet nimenomaan siihen, että minua ei heitetä rekan alle sellaisilla biiseillä, joista hetken päästä ahdistun.”

Vaikka Erikan suosio on jo nyt ylittänyt tietyn lakipisteen, hän ei tällä hetkellä haaveile entistä isommista esiintymislavoista. Nekin on jo itse asiassa koettu, kun hän esiintyi Antti Tuiskun feat-artistina ja lämppärinä Olympia-stadionin konserteissa.

”Jos totta puhutaan, stadikka oli pelottavan iso. Siellä oli 37 000 ihmistä, mutta ei heitä lavalta edes nähnyt. Haluan nähdä sen voimaantumisen, ilon ja vapautumisen ihmisten kasvoilta. Mutta ehkä vielä jonain päivänä kiipeän stadionille.”

Erika on uransa alkuvaiheessa, mutta pari kertaa hän on ehtinyt jo miettiä, onko tarpeeksi vahva alalle. Viimeiseen vuoteen on mahtunut isoja biisejä ja viikottaisia esiintymisiä television prime timessa, mutta siviilissä hän on toistuvasti kokenut olevansa aivan loppu. Keho on muistuttanut itsestään paniikkikohtauksilla, ja mielenterveys on rakoillut.

Hän tietää, ettei ole asian kanssa yksin. Ongelmien hukuttaminen juhlimiseen oli kuitenkin houkutus, jolle hän ei halua enää antaa periksi.

”Olen nähnyt sen bile-elämän kaikki mahdolliset puolet. Vuosi sitten aloin havahtua siihen, että minun on muutettava elämäntapojani, jotta mielenterveys ja työkyky säilyvät. Olen sen seurauksena vähentänyt radikaalisti juhlimista.”

Samalla hän uskoo, että uraa ja yksityiselämää on mahdoton suorittaa mallikelpoisesti samaan aikaan. Hän ei ole koskaan ollut se vuoden tyttöystävä, eikä ole liioin väittänyt olevansa. Hänen mielestään viihdetaiteen lainalaisuuksiin kuuluu, että jos uralla menee upeasti, siviilistä ei ole hirveästi kerrottavaa.

”Olen aina sanonut kaikille potentiaalisille kumppaneille, että tämä ura vie tosi paljon. Se tekee minut väsyneeksi, poissaolevaksi ja vaikuttaa mielialoihin. Artistin elämä on itsekeskeistä, mutta se on valintani. Suurimman täyttymyksen saan edelleen tästä työstä.”

Tyyli: Patisse a Lody

Meikki ja hiukset Miia Ollula

Kynnet: Sini Larsson @gelnailssini

Juttu on julkaistu Trendissä 10/2022.