Entisen shoppailuaddiktin Lauran vaatteet täyttävät 2 makuuhuonetta: ”Vaatteisiin on mennyt paljon rahaa, mutta olen luonut niistä uran”

”Vaatteeni täyttävät kotonamme kaksi makuuhuonetta. Saan kunnon dopamiiniryöpyn, kun löydän siistin vaatteen tai asusteen. Vaatteet tuovat minulle paljon iloa. Kun ostan jotain, haluan sen usein kaikissa väreissä. Odotan nettiostoksieni saapumista kuin kuuta nousevaa.

En tiedä, kuinka paljon vaatteita minulla on. Niitä on satoja ja satoja – niin paljon, että ehdin käyttää niistä useimpia vain muutaman kerran vuodessa. Olen joutunut keskustelemaan asiasta puolisoni kanssa, sillä vaatteeni vievät puolet asunnostamme.

Kaikki kaverini ja perheenjäseneni ovat pitkään sanoneet, että minulla on liikaa vaatteita. Vaatevarastoni on ollut melkeinpä viihdettä: kun vielä asuin kotona, äitini esitteli vaatepaljouttani ihmetteleville ystävilleen.

Itse olen oppinut nauramaan asialle. Tiedän, että omistan hullun määrän vaatteita. Minä kuitenkin rakastan niitä ja suhtaudun niihin tunteikkaasti.

Nastygalin tekonahkasetti on yksi Lauran lempiasuista, koska se on niin värikäs. Toppi on Bershkan, aurinkolasit ja saappaat Asokselta ja laukku Zarasta. ”Viime aikoina olen taas ihastunut hopeisiin asusteisiin, ja tässä yhdistelmässä näkyy sekoitus hopeaa ja kultaa, mistä tykkään tosi paljon. Tämä asu kuvastaa rakkauttani kokeilla sitä, miten vaatteet voivat sopia yllättävillä tavoilla yhteen.”

Ostin ennen vaatteita parilla sadalla eurolla joka kuukausi. Minulle saapui vaatetilauksia viikoittain, ja ravasin palauttamassa niitä. Olin kierteessä, mutta kielsin pitkään, että vaateshoppailussani olisi mitään hassua.

Pari vuotta sitten ymmärsin, että shoppailuni ei ole ihan normaalia käytöstä. Heräämiseni ei tapahtunut hetkessä vaan ajan kanssa. Hutihankintani harmittivat minua todella paljon, ja vaatteiden jälleenmyyminen ahdisti. Siinä oli hirveästi työtä, ja se sai miettimään, onko tullut ostettua liikaa.

Vähensin shoppailua vähitellen, ja olen mielestäni päässyt yli shoppailuaddiktiostani. Ostan edelleen uusia vaatteita, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Osin se johtuu heräämisestäni, osin siitä, että vaatevarastoni on niin hyvin kuratoitu, etten tarvitse juuri mitään.

Nykyisin minulla menee vaatteisiin rahaa keskimäärin 50 euroa kuukaudessa. Teen suurimman osan hankinnoistani kirppiksiltä. Haluan kuitenkin olla rehellinen: ostan myös pikamuotia.

Tiedostan, ettei kuluttamiseni ole vastuullista. Pyrin kuitenkin välttämään hutiostoja. Siinä auttaa se, että olen oppinut, mistä tykkään. Olen myös ottanut mitat lempivaatteistani. Se helpottaa nettishoppailua, koska netissä on usein vaatteista mittataulukot.

Laura löysi vintagepaidan, kun hän asui Uudessa-Seelannissa. ”Olen suuri vintageautopaitojen fani, ja Nascarin paidat ovat lemppareitani niiden värikkyyden ja laadun takia.” Sortsit ovat Zarasta ja sukkahousut jo teinivuosina ostetut. Kengät ovat Niken. ”Tässä asussa parasta on se, miten erilaiset kuviot ja värit – kuten leopardi ja värikäs kuviollinen paita – sopivat yllättävän hyvin yhteen.”

Minulla on mennyt vaatteisiin paljon rahaa, mutta toisaalta olen luonut vaaterakkaudestani uran itselleni. Perustin muutama vuosi sitten Lauraintechnicolor-Instagram-tilin, jolla esittelen värikkäitä asujani. Minulla on myös Youtube- ja Tiktok-kanavat.

Noin puoli vuotta tilini perustamisesta yksi kuvani lähti leviämään nopeasti. Se oli talvikuva, jossa minulla oli paljaat sääret, violetti takki, oranssi huppu ja kirkkaan vihreät sukat.

Sain sen ansiosta hetkessä 10 000 uutta seuraajaa. Se oli käsittämätön hetki. Ymmärsin silloin, että pystyn tekemään muodista työni. Nyt olen ollut päätoiminen yrittäjä yli vuoden.

Puhun somessa myös vaatemäärästäni. Julkaisin pari vuotta sitten Youtubessa ja Tiktokissa videon, jolla siivoan vaatevarastoni. Tarkoitukseni oli herättää huomiota. Tiesin etukäteen, että kaikki tulevat ihmettelemään vaatteideni määrää. Niin kävi. Sain valtavasti kommentteja, ja niitä tulee edelleen päivittäin.

Värikäs bleiseri ja housut ovat NAKD:in ja Lauran ikisuosikkeja. ”Ekalla käyttökerralla sain harmillisesti pienen silmäpaon sekä housuihin että bleiseriin, mikä harmitti tosi paljon. Jos löydän setin joskus käytettynä hyvässä kunnossa, hankin sen varalle.” T-paita JJXX. Asu kuvastaa Lauran mielestä hänen tyyliään täydellisesti: siinä yhdistyvät värit, leikkisyys ja mukavuus.

Vaatemäärän lisäksi herätän huomiota värikkyydelläni. Äitini ja isoäitini ovat värikkäitä pukeutujia, ja olen saanut vaikutteita heidän tyylistään. Isoäitini osti kerran New Yorkista sateenkaarenväriset timanttikengät – ne kuvastivat täydellisesti häntä.

Pukeuduin jo lapsena värikkäästi. Teininä minulla oli kausi, jolloin värien lisäksi käytin mustia ja harmaita vaatteita. Minulla oli silloinkin vahva oma tyyli, mutta minua kiusattiin koulussa, enkä siksi halunnut olla aina värikkäin pukeutuja ja erottua joukosta. Asuissani oli kuitenkin silloinkin väriä mukana.

Löysin värit kunnolla uudestaan muutama vuosi sitten. Olin asunut yli kolme vuotta Uudessa-Seelannissa ja Australiassa, ja suurin osa vaatteistani oli varastossa Suomessa. Kun pääsin niihin käsiksi reissun jälkeen, se avasi tyylini.

Ehkä kyse on myös iästä. Itsevarmuuteni oli lisääntynyt vuosien varrella ja uskalsin taas olla oma värikäs itseni.

Saan nykyisin paljon kehuja värikkäästä tyylistäni, ja minua tuijotetaan kadulla. Olen tottunut siihen ja päättänyt, että ei voi ajatella muuta kuin, että he katsovat hyvällä.

Haluan tuoda iloa ympärilleni. Mielestäni värit piristävät ja tuovat elämää harmaaseen Suomeen.”

”En luovu vaatteistani helposti ja käytän niitä vuosien ajan. Minulla on käyttövaatteita, jotka ovat 10–15 vuotta vanhoja”, kertoo Laura Tiensivu.