Elsa Schiaparelli suunnitteli kohutun hummerimekon ja kenkähatun – menestys suututti Coco Chanelin
Elsa Schiaparelli ryhtyi Coco Chanelin harmiksi muotisuunnittelijaksi, jonka työt kurottautuivat taiteen tasolle.
Vuonna 1937 muotimaailma kohahti. Maailman vaikutusvaltaisiin tyyli-ikoneihin kuulunut Windsorin herttuatar, aiemmalta nimeltään Wallis Simpson, poseerasi mitä erikoisimmassa asussa. Valokuva levisi lukuisiin aikakauslehtiin.
Kruunusta luopuneen Ison-Britannian ex-kuninkaan Edvard VIII:n puolison täyspitkä silkkileninki oli kahden visionäärin, espanjalaistaiteilija Salvador Dalín ja italialaisen muotisuunnittelijan Elsa ”Schiap” Schiaparellin yhteistyön tulos. Sitä koristi Dalín käsin maalaama hummeri, jonka pyrstö osui vihjailevasti juuri keskelle lantionseutua.
Paljon yhteistyötä tehnyt kaksikko oli julistanut hummerin seksuaalisuuden symboliksi. Yhdet ihailivat herttuattaren uskaliaisuutta irtautua vanhoillisen moraalin kahleista, toiset paheksuivat. Mutta ainakin Elsa Schiaparellin nimestä tuli tunnettu niin Euroopassa kuin herttuattaren synnyinmaassa Yhdysvalloissa.
Elsa Schiaparelli syntyi yläluokkaiseen perheeseen Roomassa 10. syyskuuta 1890. Äiti Giuseppa Maria de Dominicis edusti napolilaista aatelistoa, ja isä Celestino Schiaparellin juuret ulottuivat Pohjois-Italian Piemonten alueen ylhäisöön.
Perhe etsiytyi älyllisten haasteiden pariin. Isä Celestino tutki keskiajan kulttuuria ja sen islamilaisia vaikutteita, ja hänen veljensä Giovanni oli perehtynyt tähtitieteeseen. Ehkä näiden vaikutteiden vuoksi Elsa ei halunnut asettua ajan aatelisnaisen rooliin vaan hakeutui Sapienzan yliopistoon filosofian pariin.
Älyllistä kiinnostusta saattoi siivittää vielä se, että Elsa sai kuulla jatkuvasti olevansa ruma ankanpoikanen säteilevään isosiskoonsa Beatriceen verrattuna. Hän pakeni todellisuutta kirjojen maailmaan.
”Jo hyvin nuorena kirjat sulkivat minut seesteiseen rauhaan. Ne olivat iloni ja taivaani”, hän totesi omaelämäkerrassaan A Shocking Life.
Antiikin aika kiehtoi Elsaa ja inspiroi häntä kirjoittamaan runoja. Vanhemmat eivät kuitenkaan luottaneet tyttärensä tulevan toimeen omilla ansioillaan vaan olivat valinneet hänelle aviomiehen.
Tämä oli erittäin rikas venäläisherra, joka näytti Elsasta äärimmäisen rumalta. Niinpä tyttö päätti karata.
Elsa matkasi Pariisin kautta Lontooseen, jossa häntä odotti ystävän neuvottelema työpaikka orpokodin lastenhoitajana. Lontoossa Elsa rakastui. Ihastuksen kohde oli filmitähtimäisen komea ranskalaissveitsiläinen William de Wendt de Kerlor.
William toimi luennoitsijana teosofian kurssilla, johon Elsa osallistui. Lisäksi mies oli perehtynyt paranormaaleihin ilmiöihin.
Pari solmi avioliiton 1914. William sekaantui hämäriin puuhiin muun muassa tarjoamalla ennustuspalveluita, mikä oli Britanniassa silloin laitonta. Pari muutti ensin Ranskan Rivieralle ja sitten Bostoniin Yhdysvaltoihin. Siellä syntyi heidän ainoa tyttärensä Maria Luisa, jota kutsuttiin lempinimellä Gogo.
Amerikassa Elsa oppi tuntemaan amerikkalaisten naisten maun ja mieltymykset. Siitä oli hyötyä, kun hän myöhemmin perusti muotitalonsa.
Menestys odotti kuitenkin vasta tulevaisuudessa, sillä elämä ei aluksi ollut ruusuista. Anarkistisesti ajatteleva William tuki näkyvästi Venäjän vallankumousta ja joutui FBI:n tarkkailtavaksi. Parisuhde alkoi rakoilla ja William jätti perheensä ennen kuin Gogo ehti vuoden vanhaksi.
Kun Gogolla diagnosoitiin polio, Elsa pelkästi, josko William tulisi katumapäälle ja vaatisi pienokaisen huoltajuutta. Niinpä hän päätti muuttaa Ranskaan turvaan.
”Isäsi on kuollut”, Elsa myöhemmin ilmoitti tyttärelleen, kun tämä uteli Williamista.
Lausahdus tuli toteen 1928, kun Williamin henki riistettiin epäselvissä olosuhteissa Meksikossa.
Pariisiin saavuttuaan Elsa oli köyhä kuin kirkonrotta, mutta hyvin pian hän haali ympärilleen kiehtovan ystäväpiirin, joka alkoi kutsua häntä lempinimellä Schiap. Ystäväpiiriin kuului surrealistitaiteilijoita, kuten Man Ray, Jean Cocteau ja Salvador Dalí sekä vuosisadan alun vaikuttavin muotisuunnittelija Paul Poiret.
Aika tuntui jo ajaneen ohi Paul Poiret’n ylellisten luomusten, jotka oli usein somistettu strutsinsulilla ja jalokivillä. Moni nainen valitsi nyt mieluummin esimerkiksi Gabrielle ”Coco” Chanelin linjakkaan yksinkertaisen asun. Eivät kuitenkaan kaikki – varsinkaan vauraat amerikkalaiset, jotka pakenivat kaupunkiin kotimaansa kieltolakia.
Moni kaihosi ensimmäisen maailmansodan ankeuden jälkeen luksusta, mutta Poiret’n asuja modernimpaan tapaan toteutettuina. Juuri siinä avautui mahdollisuus Elsalle.
Suunnittelijana Elsa tasapainotteli hyvin erilaisten vaatteiden välillä.
Hänet tunnettiin käytännöllisistä neuleista, joita tuolloin nimitettiin urheiluvaatteiksi. Idean kietaisumekkoon hän sai esiliinasta. Vuonna 1930 esitelty vaate oli alkujaan tarkoitettu ranta-asuksi, mutta Elsa muokkasi siitä version myös kaupunkikäyttöön. Espanjalaiselle tennistähti Lilí Álvarezille Elsa suunnitteli kohua herättäneen housuhameen, jossa urheilija kilvoitteli Wimbledonin kisoissa 1931.
Asut enteilivät jo valmisvaateteollisuuden läpimurtoa, joka tapahtui Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen tyylikäs leidi tilasi vaatteensa mittatilausateljeesta, kun taas vähävaraisemmat naiset turvautuivat näppäräsormisten kotiompelijoiden taitoihin.
Toisaalta Elsa loi huikean surrealistisia kokonaisuuksia, jotka hämäsivät silmää. Esimerkiksi 1933 hän esitteli niin kutsutun kenkähatun, joka näytti nimensä mukaan ylösalaisin käännetyltä naisten kengältä. Toisin kuin kukaan muu suunnittelija, hän suosi massiivisia vetoketjuja ja teetti näyttäviä koruja ajan uutuusmateriaalista muovista. Elsa toi myös markkinoille joukon tuoksuja, joista 1936 esitelty Shocking! nousi tunnetuimmaksi.
Muodinluoja ei turvautunut turhan hillittyihin sävyihin vaan esitteli nimikkovärinsä.
”Ennen minua päiväsaikaan pukeuduttiin laivastonsiniseen, mustaan, harmaaseen tai ruskeaan. Minä esittelin sokkipinkin ja jäänsinisen”, hän ilmoitti omaelämäkerrassaan.
Kohti tulevaisuutta suunnattu visio kantoi hedelmää. Monet tunnetut muotilehdet, kuten Vogue ja Harper’s Bazaar esittelivät mielihyvin hänen luomuksiaan.
Elsan asiakaskunta koostui raharikkaista. Windsorin herttuattaren ohella hänen vip-asiakkaisiinsa kuuluivat filmitähdet Mae West ja Marlene Dietrich sekä Singerin ompelukonemiljoonat perinyt seurapiirikaunotar Daisy Fellowes. Nyt Elsalla riitti rahaa eleganttiin asuntoon ja autonkuljettajaan.
Elsa työskenteli väsymättömästi ja passitti Gogon sveitsiläiseen sisäoppilaitokseen samalla tavalla kuin hänet itse aikoinaan oli lähetetty. Tämä etäännytti tyttären äidistään.
”Lomilla yritin viettää tyttäreni kanssa aikaa Pariisissa niin paljon kuin mahdollista hyvittääkseni erillään oloa. Hän alkoi inhota työtäni siksi, että se erotti meidät”, Elsa kertoi muistelmissaan.
Menestys herätti kateutta. Etenkin Coco Chanel ärsyyntyi siitä, että kilpailija oli astunut hänen tontilleen. Hän kutsui Elsaa vähättelevästi siksi italialaiseksi, joka yrittää tehdä vaatteita.
Toisin kuin siniverinen Elsa, Coco oli syntynyt kulkukauppiaan ja pyykkärin perheeseen ja kasvanut hylättynä orpokodissa. Hän tunsi joutuneensa taistelemaan menestyksestä Elsaa ankarammin.
Laman raatelema 1930-luku näyttäytyi monelle muotitaiteilijalle vuosikymmenenä, jona taloudelliset vaikeudet selättivät heidän yrityksensä. Elsa oli jo kyllin vakavarainen heittäytyäkseen erilaisiin taide- projekteihin, jotka eivät välttämättä tuoneet suuria tuloja.
Suuri osa Salvador Dalín kanssa toteutetuista vaatteista syntyi juuri 1930-luvulla, samoin puvustukset ajan elokuviin.
Sitten puhkesi toinen maailmansota. Elsa pakeni Yhdysvaltoihin, jonka epäluuloisessa ilmapiirissä moni veikkasi häntä vakoojaksi. Elsa vuokrasi pienen rantamökin Long Islandilta läheltä New Yorkia ja asettui viettämään sinne hiljaiseloa. Samalla hän pohti yrityksensä laajentamista.
Gogo oli tavannut nuoren diplomaatin Robert Berensonin, joka tunnettiin myöhemmin teollisuusjohtajana. Pari avioitui 1941 ja sai kaksi tytärtä: Marisan ja Berinthian eli Berryn. Molemmat tyttäret työskentelivät malleina ja näyttelijöinä. Marisa, 78, vaikuttaa yhä elokuvamaailmassa. Berry menehtyi World Trade Centeriin iskeytyneessä lentokoneessa 2001 terrori-iskuissa.
Sodan jälkeen Elsa palasi Pariisiin rakkaan muotitalonsa pariin. Uudet suunnittelijat, kuten Christian Dior, olivat vallanneet tilaa vanhoilta, ja 1954 Elsa päätyi sulkemaan velkaantuneen muotitalonsa. Hän oli kuitenkin sijoittanut rahansa järkevästi, joten hän saattoi elää mukavasti Pariisin- ja Tunisian-taloissaan. Hän auttoi suojattejaan – pääosin hurmaavia nuorukaisia – etenemään urallaan suunnittelijoina.
Elsa menehtyi 83-vuotiaana. Hänen nimeään kantava muotitalo on sittemmin yritetty elvyttää, sillä Elsan perintö suunnittelijana on samanaikaisesti arvokas ja anarkistinen.
Henkilökuva on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
