Puoli seitsemän -juontaja, toimittaja Ella Kanninen perheineen omistaa kaksi mustaa kissaa. Eläimet ovat olleet aina tärkeitä Ella Kanniselle, mutta Kikki ja Pippi ovat hänen ensimmäiset kissansa.
Kissat tuovat iloa
”Kun asuimme vielä Toscanassa, poikani Rafael ja Leonardo löysivät pikimustan kissanpennun oliivipuun juurelta. Rääpäle oli arviolta viisiviikkoinen, ja sen turkki kuhisi kirppuja. Pesimme kissan huolella ja annoimme sille ruokaa. Leo nimesi kissan Kikiksi.
Minulla ei ollut koskaan aiemmin ollut kissaa, mutta eläimet ovat olleet minulle aina tärkeitä.
Kikistä tuli nopeasti rakas perheenjäsen. Se osoittautui sosiaaliseksi kissaksi. Kikki seurasi meitä kaikkialle ja istui tyynesti pihalla katsomassa, kun meluisa poikalauma pelasi vieressä jalkapalloa.
Kikin ylväämpi puoli tuli esiin, kun kävimme hakemassa eräältä maatilalta toisen kissan, Pipin. Ensimmäiset kaksi viikkoa Kikki höykytti tulokasta ja vahti sitä taukoamatta nojatuolin päältä. Nykyään ne viihtyvät hyvin yhdessä.
Pippi on Rafaelin kissa ja luonteeltaan Kikkiä vetäytyvämpi. Se viihtyy itsekseen ja lähtee välillä omille teilleen. Niin kävi, kun muutimme Suomeen. Pippi livahti ulos ja katosi kuudeksi viikoksi. Huoli oli hirveä: levitin sanaa niin, että pian koko lähiseutu etsi kissaa.
Lopulta Pippi löytyi erään ystävällisen naisen autotallista. Väsynyt ja laihtunut karkulainen palasi kotiin Rafaelin syntymäpäivänä. Se oli hänelle paras mahdollinen lahja.
Ella Kanninen: ”Kissoillamme on omat passit”
Olemme käyneet kolme kertaa kissojemme kanssa Toscanassa. Kikillä ja Pipillä on omat passit, jotka pitää näyttää lentokentällä.
On uskomatonta, kuinka kissat muistavat Toscanassa tutut paikat ja kaverinsa, kuten naapurin Zorron ja Chican.
Välillä mietin, että seuraavassa elämässä haluaisin syntyä kissaksi meidän perheeseemme. Kikki ja Pippi saavat niin paljon paijauksia ja herkkuja, että niillä taitaa olla melkoisen lokoisat oltavat.”
Artikkeli on julkaistu Eevassa 3/20.
