SILLÄKIN RISKILLÄ, että vaikutan kertakaikkisen syvään päätyyn sukeltaneelta hipiltä, kysyn, oletko mahtanut hetkeen kuulostella, mitä sukuelimillesi kuuluu.

Alkaako jo ällöttää tai muuten vain ahdistaa?

Voi olla, että ajatusten uhraaminen omalle jalkovälille nostattaa häpeää tai tuntuu turhalta. Moni tuntee, ettei omiin genitaaleihin kannata kiinnittää huomiota, ellei esimerkiksi satu tai huomaa niiden toiminnassa jotain epämääräistä.

Entä mikä ihmeen vulva, eikös se ole vagina, joka naistyypillisen kehon jalkovälistä löytyy?

Vagina tarkoittaa emätintä, putkimaista elintä, joka yhdistää kohdun ja vulvan. Vulva taas kuvaa niitä osia, jotka jalkovälissä voi nähdä: siis klitorista, ulompia ja sisempiä häpyhuulia ja niin edes päin. Tai nähdä ja nähdä.

NAISTYYPILLISESSÄ KEHOSSAAN voi elellä hyvin elämänsä niin, ettei juuri kurki sukuelimiään – voi olla, että sillä asialla on itseä useammin kumppani, gynekologi tai häpykarvat pois riipivä sokeroija.

Moni suhtautuu genitaaleihinsa joko vähätellen, vaikeillen tai suoranaisesti inhoten. Yksi syy tähän on se, että naistyypillisessä kehossa elävät on saatu tuntemaan sukuelimiensä ominaisuuksin tai toimintoihin liittyvää häpeää kautta historian, milloin mistäkin syystä. Tuskinpa kukaan yllättyy siitä tiedosta, että sanoilla häpy ja häpeä on aikanaan ollut sama merkitys.

Klassinen esimerkki häpeän aiheesta ovat tietenkin menkat. Niihin liittyvää häpeää on kyllä viime vuosina onnistuttu hälventämään, eikä kuukautissidemainoksissa virtaa enää sininen neste. Samanlaiseen käsittelyyn vaikuttavat päässeen tätä nykyä myös vaihdevuodet. Siksi yhä harvempi neli-viisikymppinen jää ihmettelemään yksinään, mitä ihmettä hänessä tapahtuu vaihdevuosien alkusävelten kaikuessa.

ENTISAIKAAN HÄVETTIIN sitä, että haluttiin ja harrastettiin seksiä ilman papin aamenta. Tänä päivänä hävetään sitä, etteivät omat sisemmät häpyhuulet ole samanlaiset kuin labiaplastiassa käyneellä pornotähdellä tai naiskehollisen ejakulaatio-orgasmi ei onnistu tuosta vain. Esimerkkilistaa voisi jatkaa loputtomiin: häpeää tunnetaan siitä, miltä tuoksuu ja maistuu, siitä, ettei tule raskaaksi tai tulee vahingossa raskaaksi, tai siitä, että joku on tehnyt itselle seksuaalista väkivaltaa.

Oma lukunsa ovat tietenkin elämän varrelle sattuneet ihmiset seksikumppaneista hoitohenkilökuntaan. He ovat lohkaisseet jotain tahattomasti tai loukanneet ihan tahallisesti siinä jalkojen välissä hääriessään.

Kun omaa elämänkaartaan tarkastelee, saa todennäköisesti kiinni lukuisista syistä ja hetkistä, jotka selittävät, miksi on vieraannuttanut itsensä omista genitaaleistaan tai suoranaisesti vihaa niitä. Kuitenkin kun on katkaissut yhteyden alapäähänsä, voi jäädä paitsi monista kehollisista iloista ja nautinnoista.

OMIEN GENITAALIEN JUTUTTAMINEN on tavallaan vain simppeli, ehkä vähän hupsultakin tuntuva keino vahvistaa yhteyttä mielen ja kehon välillä. Kehotan silti kokeilemaan.

Esimerkiksi kiihottumisongelmista kärsivä saattaa päättyä keskustelemaan vulvansa kanssa siitä, miten mehukasta ja virtaavaa oma elämä ylipäätään on. Tai seksuaalisen halun puutetta kokeva voi tiedustella genitaaleiltaan, onko jotain, mille ne sanovat tiukasti ja jämäkästi ei.

Joten kokeillaankos vielä kerran: jos vulvasi pystyisi puhumaan, mitä se sanoisi? Entä mitä sanoisit sille takaisin?

Elina Tanskanen on erityistason seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja ja kognitiivinen lyhytterapeutti, joka liputtaa ihmisyyden, suhteiden ja rakkauden moninaisuuden ja ainutlaatuisuuden puolesta.