Elina Hyvösen harjaantunut silmä bongaa tulevan huippumallin vaikka ratsastuskisoista: ”Silmä joko on tai ei ole”
Suomi tarvitsee seuraavan Suvi Riggsin, sanoo mallien etsijä Elina Hyvölä. Hänen työtään on etsiä tulevia superlahjakkuuksia ympäri maailmaa.
Jotain, mitä ei ole aiemmin nähty. Niin malliscoutti Elina Hyvölä kuvailee hetkeä, kun hän tietää katsovansa seuraavaa potentiaalista huippumallia. Ihmisellä on ehkä kasvonpiirteet, joissa on jotain kiinnostavaa, vaikkapa runsaat kulmakarvat, luomi tietyssä paikassa tai kasvojen kaunis rakenne.
”Nykyisin pelkkä mallin ulkonäkö ei riitä, vaan paljon on myös persoonasta kiinni. Maailmalla halutaan malleja, joilla on sanottavaa ja joilla on oma persoona ja tyyli.”
Hänen silmänsä on harjaantunut löytämään tulevia huippumalleja. Hänen löytämänsä mallit työskentelevät isojen kansainvälisten mallitalojen, kuten Pradan, Missonin ja Yves Saint Laurentin, näytöksissä ja kuvauksissa.
”Maailmalle kaivataan lisää suomalaisia malleja. Monia miesmalleja onkin ollut, mutta Suvi Koposen jälkeen naisia on ollut vähemmän. Kannustan yrittämään!”
”On palkitsevaa nähdä, miten työni muuttaa ihmisten elämää.”
30-vuotias Hyvölä asuu Helsingissä ja työskentelee IMG Models –mallitoimistolle, jonka toimistoja on ympäri maailmaa. Hyvölän vastuulla on Suomen lisäksi Baltian maat, Itä-Eurooppa, Kiina, Intia ja muutamia Afrikan maita.
Käytännössä hän matkustaa etsimään kyseisistä maista tulevia huippumalleja ja yrittää palkata heidät toimiston listoille. Hän käy festareilla, keikoilla ja muissa nuorten suosimissa tapahtumissa tarkkailemassa.
”Riippuu maasta, miten ihmiset reagoivat, kun annan käyntikorttini. Australiassa moni oli hämmentynyt mutta iloinen ja imarreltu. Ranskassa kaikki eivät edes suostuneet ottamaan korttiani vastaan ja saattoivat olla töykeitä. Pariisi ei ollut minun paikkani”, Hyvölä nauraa.
Alalle hän hakeutui 9 vuotta sitten: hän opiskeli viestintää ja oli vaihdossa Milanossa, halusi kokeilla muotialan töitä ja pääsi harjoitteluun Paparazzille.
”Näin muotiviikkojen aikana malleja ja ajattelin, että scouttaus voisi olla upea työ. Halusin työn, jossa voisin matkustella ja joka liittyisi muotialaan.”
Myöhemmin Hyvölä muutti töiden perässä Sydneyyn, ja kun viisumi siellä umpeutui, hän lähti Pariisiin. Siellä hän aloitti työskentelyn IMG Modelsille. Korona-aikana hän vaihtoi hetkeksi tekemään castingia eli valitsemaan malleja näytöksiin, editoriaaleihin ja kampanjoihin esimerkiksi Yves Saint Laurentille, Fendille ja Italian Voguelle.
Sydän veti kuitenkin enemmän mallien etsintään.
”Ensin tapaan mallin tämän kotimaassa. Sitten olemme esimerkiksi Pariisissa ja malli on aluksi hukassa – mutta oppii pian englantia ja alkaa tienata. On palkitsevaa nähdä, miten työni muuttaa ihmisten elämää.”
”Moni malli on syntynyt sen näköisenä kuin on – eivät he ole nähneet vaivaa ulkonäkönsä eteen.”
Miksi monet mallit ovat kokoa nolla, Hyvölältä kysellään.
”Todellisuudessa diversiteetissä on tapahtunut muutos. Mallien kirjo on monimuotoisempaa: malleilla on erilaisia etnisiä taustoja, on kaiken ikäisiä ja transmalleja.”
Isojen brändien näytöslavoilla mallit ovat yhä hoikkia, sen Hyvölä myöntää. Usein asiaa perustellaan sillä, sillä mallikappaleiden tekeminen on kallista ja ne halutaan tehdä yhdenkokoisiksi. Sitä Hyvölä ei allekirjoita, että mallit olisivat ”sairaalloisen laihoja”, kuten välillä kuulee.
”Olemme tarkkoja mallien terveydestä. Jokainen malli käy lääkärissä puolen vuoden välein, ja se lukee Ranskan laissakin. Nettisivuillamme ei myöskään ole enää kenenkään kehon mittoja näkyvillä.”
Jenkeissä plusmallien markkinat ovat isot, Hyvölä sanoo. Esimerkiksi toimiston listoilla oleva Ashley Graham tekee upeaa, menestynyttä uraa.
”Asia muuttuu hitaasti, mutta muuttuu kuitenkin. Uskon, että muutosta tapahtuu, kun alalle tulee lisää nuoria suunnittelijoita. Se näkyykin jo esimerkiksi Bottega Venetan ja Burberryn näytöksissä.”
Hyvölältä kysytään myös usein, luoko työskentely kauniiden mallien keskellä hänelle itselleen paineita.
”Olen oppinut ajattelemaan, että tämä on minun kehoni, ja vaikka tekisin mitä, en näyttäisi huippumallilta. Olen hyvä juuri näin. Moni malli on syntynyt sen näköisenä kuin on – eivät he ole nähneet vaivaa ulkonäkönsä eteen.”
Hyvölä on myös huomannut, etteivät vaikkapa hänen kaverinsa aina ymmärrä, miksi hän on halunnut listoilleen juuri tietyn mallin. Monelle kun ajatus mallista on yhtä kuin geneerisesti kaunis, kaupallinen malli.
”Kun aloitin työn, mallit ehkä olivatkin enemmän nukkemaisen kauniita. Nykyään malli voi olla persoonallisen näköinen. Se inspiroi suunnittelijoita, stailisteja ja kuvaajia.”
Hyvölän silmä on siis harjaantunut, mutta:
”Pomoni sanoo, ettei tähän työhön voi oppia. Silmä joko on tai ei ole.”
Juttu on julkaistu Trendissä 3/2024.
