Tämä pehmopornoksikin haukuttu kirjasarja teki Kristiina Vuoresta kirjailijan: ”Päähenkilö toimii itse eikä makoile divaanilla”
Historiallisten romaanien taituri Kristiina Vuori kirjoittaa rönsyilevästi ja ihailee vahvoja naispäähenkilöitä. Tässä jutussa hän kertoo kirjoista, jotka ovat tehneet vaikutuksen.
Tämä oli minulle lapsuudessa tärkeä:
Gavril Trojepolskin Bim Mustakorva
”Koko luokka kuunteli hiljaa, kun meille luettiin Bim Mustakorvaa koulussa. Teoksen loppuhan on ihan järkyttävän surullinen. Muistan erityisesti kohdan, jossa Bimin isäntä lähettää koiralle kirjeen sairaalasta. Siinä on isännän tuoksu.
Kun olin lapsi, meillä oli aina kissoja ja koiria, ja minulla on nytkin koira. Käsittääkseni Bim Mustakorva oli ensimmäisiä neuvostoliittolaisia kirjoja, joissa otettiin esiin eläinten oikeudet. Se on siksikin tärkeä kirja.”
Tästä pidän, vaikka vähän nolottaa:
Sergeanne Golonin Angelika-sarja
”Löysin yhden Angelika-kirjan kaverini äidin kirjahyllystä, kun olin 11-vuotias.
Vuositolkulla sarjaa on haukuttu ja nimitetty muun muassa pehmopornoksi. Sarjassa on kuitenkin vankka historiallinen kehys, ja se on niin vauhdikkaasti kirjoitettu, ettei sen parissa pitkästy. Angelika on loistava päähenkilö. Hän toimii itse eikä makoile divaanilla odottamassa miestä toimimaan puolestaan.
Angelika-kirjat saivat minut hankkimaan lisää tietoa Ranskan historiasta ja lopulta innostumaan itsekin kirjoittamaan historiallisia romaaneja.”
Tämän luen yhä uudelleen:
Margaret Mitchellin Tuulen viemää
”Teininä tämä oli minulle ennen kaikkea suuri rakkaustarina, jonka tapahtumaympäristö oli romanttinen ja eksoottinen. Aivan erilainen kuin 1980-luvun Suomi. Myöhemmin minulle on avautunut, kuinka järkyttävän rasistinen romaanin maailma on.
Kyseessä on myös feministinen tarina. Kirjan naispäähenkilö ei ole erityisen rakastettava, mutta inhimillinen. Hän tekee mitä lystää ja jyrää muut saadakseen mitä haluaa. Scarlett on nainen, joka ei halua äidiksi, mikä on ollut sekä kirjan kirjoittamisen että varsinkin sen tapahtuma-aikaan melkoisen tavatonta.”
”Väinö Linna kuvaa sodan raadollisuutta, väkivaltaa ja järjettömyyttä. Se on meille tärkeä muistutus.”
Tämä inspiroi minua kirjoittajana:
Aki Ollikaisen Nälkävuosi
”Olen itse rönsyilevä kirjoittaja, ja myös luen monisatasivuisia historiallisia romaaneja. Tätä taustaa vasten oli upeaa lukea taidokkaan tiiviisti kirjoitettu teos. 1800-luvun suuret nälkävuodet tuodaan lukijan lähelle, iholle asti. Se oli ihan kylmäävä kokemus.
Aki Ollikainen luo muutamalla sanalla näkymän, jonka aukot lukija täyttää mielikuvituksessaan.”
Tämä nauratti ääneen:
Janet Evanovichin Stephanie Plum -kirjat
”Jos haluan kepeyttä päivään ja nauraa vedet silmissä, luen mitä palkkionmetsästäjä Stephanie Plumille tapahtuu Detroitin alamaailmassa. Kirjoissa on hulvatonta tilannekomiikkaa.”
Tätä suosittelen kaikille:
Väinö Linnan Tuntematon sotilas
”Aikoinaan lukiossa minun piti tehdä jostain klassikosta äidinkielen essee. Suhtauduin vastahakoisesti isäni ehdotukseen Tuntemattomasta sotilaasta. Ajattelin, etteivät minua sotakirjat kiinnosta. Yllätyin, ja lumouduin täysin.Luen Tuntemattoman pasifistisena teoksena. Väinö Linna kuvaa sodan raadollisuutta, väkivaltaa ja järjettömyyttä. Se on meille tärkeä muistutus.
Olin ujo ja jännitin hirveästi, kun jouduin lukemaan esseen ääneen tunnilla. Se päättyi samoihin sanoihin kuin romaanikin: ‘Aika velikultia.’”
Jutun pidempi versio on ilmestynyt Eeva-lehdessä 7/2025.
