Anni Marttisella, 30, on meneillään melko tavanomainen työpäivä, eli kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Hän on tullut työnantajansa SOSTEn eli sosiaali- ja terveysalojen järjestöjen kattojärjestön toimistolle Helsingin ydinkeskustaan.

Anni ehtii tosin vain pyörähtää toimistolla, sillä parin tunnin päästä hän osallistuu Esplanadin lavalla työelämää käsittelevään paneelikeskusteluun Miksi tasa-arvo ei etene.

Myöhemmin hän nauhoittaa omaa feministis-talousaiheista podcastiaan Ammattiliitto Pron yhteiskuntavaikuttajan Maria Mäkysen kanssa. Samasta aiheesta, feministisestä taloudesta, Anni kirjoittaa myös tietokirjaa, joka ilmestyy vuoden päästä.

PITÄÄKÖ SITÄ feminismiä joka paikkaan tunkea, talouteenkin? Kyllä pitää, jos Anni Marttiselta kysytään – eikä pelkästään talouteen, vaan työelämään laajemminkin.

Yksi feministisen taloustieteen tärkeimmistä ajatuksista on, ettei naisten työ oikeasti ole vähemmän tuottavaa, vaan sitä aliarvostetaan, etenkin hoiva-aloilla. Mikään yhteiskunta tai talousjärjestelmä ei toimi ilman hoivaa.

Siksi hoivaa ei pitäisi ajatella kuluna vaan investointina, kuten vaikkapa rakentamista.

Alkuvuodesta saakka Anni on ollut SOSTEn pääekonomisti. Järjestön ja Annin tehtävänä on edistää hyvinvointitaloutta, siis sellaista taloutta, joka korostaa kansalaisten tasa-arvoa ja hyvinvointia.

Henkilökohtaisemmalla tasolla työelämän feminismiä tarvitaan Annin mukaan siihen, että ihmiset saavat olla työpaikoillaan sellaisia kuin ovat.

”Arvostan sitä, miten aiempien sukupolvien naiset ovat raivanneet meille tilaa työelämään. Silloin piti kuitenkin pärjätäkseen olla maskuliininen, ei saanut olla menkkoja eikä saanut itkeä.”

ANNISTA ON tärkeää, että työpaikoilla voi olla muunkinlainen persoona kuin bisnesasuinen kovis. Itse hän näyttää siinä esimerkkiä.

Kun hän menee A-studioon puhumaan ekonomistina, hänellä saattaa olla yllään valkoinen röyhelötoppi ja keltaiset glitter-housut. Asiantuntijuus kun asuu päässä, ei harmaissa vaatteissa, jotka ovat jäänteitä miehisen vallan merkeistä.

Anni tunnetaan myös eritoten sosiaalisen median kanavistaan TikTokissa ja Instagramissa. Hän on nimennyt itsensä TikTok-ekonomistiksi.

Annin TikTok-videoilla näkyvät myös hänen visuaaliset mieltymyksensä. Talouden selittämisen ohessa Anni saattaa tehdä videoilla tanssiliikkeitä lyhyessä farkkuhameessa, esitellä vihreäkärkisiä stilettikynsiään ja suipistaa huuliaan, koska miksei ekonomisti saisi tehdä niin.

”On olemassa Twitter-ekonomisteja, usein miehiä, jotka Twitterissä selittävät taloutta. Siksi ajattelin, että miksen voisi sitten olla TikTok-ekonomisti ja selittää siellä taloutta, mutta kaikille ymmärrettävästi.”

Taloudesta ei nimittäin Annin mielestä puhuta lainkaan niin kansantajuisesti kuin pitäisi. Se on yksi niistä asioista, jotka hän haluaa yhteiskunnassa muuttaa.

OLI HILKULLA, ettei yksi maan tämän hetken näkyvimmistä ekonomisteista lähtenyt kokonaan toiselle alalle.

”Minusta piti tulla meribiologi. Olen aina ollut todella kiinnostunut eläimistä ja merestä.”

Meren lisäksi Anni oli tosin kiinnostunut kaikesta muustakin.

”Halusin tietää kaikesta kaiken. Siihen aikaan alkoi vuoden 2008 finanssikriisi ja se oli meille iso asia. Istuin kansantaloustieteen kurssilla eturivissä ja kyselin niin paljon kysymyksiä, ettei opettaja osannut vastata niihin, vaan kehotti jatkamaan aineen opintoja yliopistossa.”

Koska Tapiolan lukion biologian opettaja ei ollut yhtä kannustava ja motivoiva kuin kansantaloustieteen opettaja oli, Anni valitsi alakseen jälkimmäisen.

”Olen ihmisvaikutteinen tyyppi, ja tällaisilla asioilla on itselleni paljon merkitystä.”

Tampereen yliopistossa Anni huomasi, ettei sielläkään osattu vastata kaikkiin häntä askarruttaviin kysymyksiin

Anni alkoi miettiä, miksei taloustieteessä puhuta lainkaan siitä, mitä vaikutuksia ”talouskasvun maksimoimisella” on ilmastoon ja ympäristöön. Miksei uusklassinen taloustiede, jota yliopistoissa pääasiassa tuleville ekonomisteille opetetaan, tunnista sukupuolen vaikutusta homo economicuksen elämään, tai edes ihonvärin tai perittyjen rikkauksien vaikutusta.

”Aloin itse pohtia, miksi sosiaalinen näkökulma puuttuu taloustieteestä. Miksei siellä puhuta valtarakenteista ja siitä, millaisen elämän haluamme sen talouden kautta.”

Hänelle jäi mieleen amerikkalainen entinen pörssimeklari, joka luennollaan kertoi, miten moraalittomasti pörssimeklarit toimivat.

”Uusklassisen taloustieteen mukaan me kaikki olemme samalla viivalla ja haluamme maksimoida oman voittomme toisen kustannuksella. Esimerkiksi sukupuolten palkkaero johtuu tämän näkemyksen mukaan vain siitä, että miesten työ on ’tuottavampaa’”, Anni kärjistää.

Uusklassinen taloustiede on länsimaissa pitkään yhdistetty uusliberaaliin politiikkaan. Niiden yhdistelmästä on syntynyt ihanne, jonka mukaan jokainen on oman onnensa seppä ja talouspolitiikassa tärkeintä on julkisen talouden ”tasapainottaminen”.

Siinä saattaa välillä unohtua, että julkinen talous on olemassa ihmisiä varten eikä päinvastoin.

Anni huomauttaa, ettei uusklassinen koulukunta ole sen arvovapaampaa kuin sille tarjotut vaihtoehdotkaan. Se on vain niin vallitseva ja hallitseva, että se näyttää siltä.

ANNI VALMISTUI vuonna 2016 ja pääsi töihin Euroopan Keskuspankkiin. Siellä hän tutustui muihin nuoriin ekonomisteihin, jotka olivat mukana Re-thinking Economics -järjestössä.

Sen ideana on tuoda esiin vaihtoehtoja vallitsevalle talousajattelulle ja ottaa siinä huomioon myös ilmasto, erilaiset ihmiset ja valtarakenteet.

Suomeen palattuaan hän luki suomalaisen feministisen taloustieteen edelläkävijöiden Hanna Ylöstalon ja Anna Elomäen selvityksen Tasa-arvoa talouspolitiikkaan ja kutsui heidät puhumaan silloiselle työpaikalleen valtiovarainministeriöön.

Vihdoin hänestä alkoi tuntua siltä, että hän alkoi saada vastauksia itseään askarruttaviin kysymyksiin.

”Maailmassa taloudesta puhuvat ovat ylivoimaiselta enemmistöltään valkoisia miehiä. Miten vähän aikaa naiset ovat ylipäätään Suomessakaan saaneet edes omistaa mitään! Talous on niin iso osa meidän elämäämme, että kaikkien pitää päästä osallistumaan talouskeskusteluun.”

Kuten TikTok-videoista saattaa arvata, tanssiminen on ollut Annille tärkeä harrastus varhaisteinistä asti.

”Olen tanssinut reggaetonia, dance hallia, commercialia ja hip hopia. Tanssi on henkireikäni.”

Se auttaa nollaamaan etenkin silloin, kun somessa sataa kuraa niskaan. Etenkin Twitter on paikka, jossa ”kuka tahansa ensimmäisen vuosikurssin valtteri” on omasta mielestään parempi talousasiantuntija kuin Anni eikä epäröi halveksuen kertoa sitä.

”No, some on some. Se on välillä kamala paikka”, Anni toteaa.

ELÄMÄSSÄ RIITTÄÄ nyt vauhtia monella rintamalla. Annin ruuhkavuosiin kuuluvat nousukiidossa olevan työ-uran lisäksi vajaan vuoden vanha koiranpentu Tove. Puolisonsa Markuksen kanssa he ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta, ja he ovat hiljattain perustaneet myös yhteisen yrityksen, jonka tuote on vastuullisen kuluttamisen applikaatio.

Pariskunta meni naimisiin viime syksynä. Tammikuussa 2023 he lähtivän liki kuukauden mittaiselle häämatkalle Balille.

Anni sanoo olevansa tyyppiä, jonka pitää muistuttaa itselleen, että hetkessä voi elää ja jo saavutetuista asioista saa nauttia, että ”saa mehustella kivaa vaihetta”.

”Olen horoskoopiltani tupla-kauris. Mietin aina, mitä seuraavaksi.”

Syksyllä 2022 Anni myös luennoi Jyväskylän yliopiston vastuullisen talouden kurssilla. Lisäksi suunnitteilla on perustaa talouden perusteista ja feministisestä taloustieteestä kiinnostuneille talouskoulu.

Ei siis sellainen talouskoulu, millainen hieman vanhemmille ihmisille on tuttu: se, jossa opetettiin nuorille naisille kotitaloustöitä, jotta heistä tulisi oikeanlaisia, stereotyyppisiä perheenemäntiä.

”Talous on muuten naisille merkinnyt pitkään nimenomaan kotitaloutta. Nainen on varmistanut miehelle vapauden käydä töissä.”

Eikä siinä mitään, mutta malli on aiheuttanut myös sen, että rahat ja omaisuus ovat kerääntyneet miehille. Siinä sivussa heille on annettu se tila, jossa taloudesta puhutaan.

Asiat ovat onneksi muuttumassa. Anni rohkaisee kaikkia ottamaan selvää sekä omasta taloudestaan että kansantalouden perusjutuista.

”Kun hallitsee talouden ja omat raha-asiansa, se voi vahvistaa identiteettiä ja kasvattaa itsevarmuutta, joka säteilee muuhunkin elämään.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Eevassa 10/22. Juttua päivitetty 18.1.2023.