SATTUUKO SE, kysyn naislääkäriltä, ennen kuin hän asettaa hormonikierukan kohtuuni terveysasemalla Helsingissä.

Sattuu, lääkäri sanoo ja katsoo silmiin. Hän kysyy, olenko ottanut särkylääkkeen kotona valmiiksi.

Olen. Miten paljon naisten terveydenhoidossa ladataankaan odotuksia parasetamolille! Olen saanut sitä synnytyssupistuksiin, jälkisupistuksiin ja nyt kierukan asetuksesta aiheutuviin kipuihin. Teho ei ole kummoinen.

Tieto siitä, että kierukan asettaminen tekee kipeää, laskee tunnelmaa. Yritän keventää ja sanon:

”No, ei se varmaan yhtä paljon satu kuin synnytys.”

Lääkäri ei varsinaisesti naura, mutta hymähtää sen merkiksi, että ymmärtää vitsini.

Kierukan asettaminen on epämiellyttävää. Toisaalta se tuntuu juuri siltä, miltä se kuulostaa: kuin sisälläsi olevaan elimeen työnnettäisiin esine. Onneksi toimitus kestää vain minuutteja.

Toimenpiteen jälkeen tapaan puolisoni terveyskeskuksella. Hän on tuonut mukanaan vauvamme, ja vauva lähtee poikkeuksellisesti mukaani työkeikalle. Tänään on ensimmäinen työpäiväni vanhempainvapaan jälkeen, ja vauvalle tämä on elämän ensimmäinen kosketus työelämään.

Minulle sen sijaan tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin kohtuni supistelee samalla, kun yritän tehdä töitä ja olla ihana äiti.

HALU HARRASTAA seksiä on ihmisen perustarve. Tämä juttu ei kuitenkaan käsittele seksiä vaan sitä, millaisiin mittasuhteisiin me venymme voidaksemme harrastaa seksiä ilman raskaaksi tulemista. Ja kun puhun meistä, tarkoitan naisia, jotka venyvät.

Käypä hoito -suositus kertoo, että 76 prosenttia naisista on kokenut raskauden ehkäisyyn tarkoitetuista hormonivalmisteista aiheutuvaa haittaa: rintojen aristusta, seksuaalista haluttomuutta sekä masennus- ja mielialaoireita. Hormonaalisella ehkäisyllä on todettu monia terveyshyötyjä, mutta myös haittoja, kuten yhdistelmäehkäisyyn liittyvä laskimoveritukosriski. Palataan hyötyihin myöhemmin.

Paras ehkäisyteho on hormonaalisilla menetelmillä: pillereillä, renkaalla, kapseleilla ja kierukoilla. Niillä on myös surkea maine. Naiset kokevat tutkitusti paljon huolta ja pelkoa hormonaalisia ehkäisymenetelmiä kohtaan.

Haitoista haetaan paljon epävirallista tietoa keskustelupalstoilta, kuten vauva.fi:stä, jossa on lukuisia kyselyitä siitä, millaisia sivuvaikutuksia eri valmisteet aiheuttavat.

Kuinka tuttuja ehkäisyasiat ovat sinulle? Testaa! Valintasi jälkeen näet oikean vastauksen.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että haittoja myös liioitellaan. Eniten pelätään hormonaalisen ehkäisyn aiheuttavan hedelmättömyyttä, mikä ei pidä paikkaansa. Euroopassa asenteet hormonaalista ehkäisyä kohtaan ovat kuitenkin muuta maailmaa myönteisemmät.

Toki miehetkin osallistuvat raskauden ehkäisemiseen. Markkinoilla on heille kaksi ehkäisymenetelmää: kondomi ja sterilisaatio. Sterilisaatio on lopullinen, kondomin suoja puolestaan riittämätön.

Lisäksi kondomi voi olla hankala. Joskus törmää ihmisiin, jotka pitävät sen käytöstä, mutta he ovat olleet minun elämässäni kuriositeetti.

Mutta huonossa diilissä oli hyviäkin puolia. Kyllä nyt kelpaisi harrastaa seksiä, ajatteli ystävä. Vaan kun ei kelvannutkaan. Ystävä ei enää halunnut seksiä. Suhde päättyi puolen vuoden päästä, ja ystävä sai syyn lopettaa valmisteen käytön.

Sinkkuvuosinaan hän käytti kondomia, jälkiehkäisypillereitä ”aivan liian monta kertaa” ja keskeytettyä yhdyntää.

Seuraavan kerran hormonaalinen ehkäisy tuli ajankohtaiseksi seurustelusuhteessa vuosia myöhemmin. Ystävä sanoi kumppanilleen, että kokemukset yhdistelmäpillereistä olivat niin huonot, ettei hän suostunut enää kokeilemaan niitä. Kumppani mietti ääneen, olikohan ystävälläni ollut huono lääkäri.

Ystävä kokeili ehkäisyrengasta neljän kuukauden ajan. Ei kauemmin, koska seurasi hallitsemattomia mielialavaihteluja ja ystävä pelkäsi menettävänsä järkensä.

”Minulta meni kaikki halut: seksihalut, ruokahalu, elämänhalu. Ongelma oli, että en tiennyt, mistä tunteiden heilahtelut johtuivat. Oliko kyseessä suhteen sisäiset ongelmat, stressaava elämäntilanne, mielenterveyteni vai hormonit? Vaikka tunnekuohu johtuisi hormoneista, se tuntuu yhtä aidolta kuin kaikki muutkin tunteet.”

Ystävä lopetti renkaan käytön, ja pari jatkoi ehkäisyä keskeytetyllä yhdynnällä. Ei-toivotulta raskaudelta säästyttiin. Tärkein muutos oli, että ystävän tunne-elämä palautui entiselleen ja seksikin alkoi taas kiinnostaa. Kumppani oli ystävän kurjasta kokemuksesta aidosti pahoillaan.

Kysyn ystävältäni, minkälaista ehkäisyä hän aikoo potentiaalisesti käyttää seuraavassa vakavassa suhteessaan, kolmekymppisenä lapsettomana naisena.

”Varmaankin keskeytettyä, se olisi pienin paha. Ei olisi enää katastrofi tulla raskaaksi.”

EHKÄISY ON latautunut puheenaihe. Väitän, että kun aiheen heittää lähes mille tahansa naisporukalle, käydään seurueessa nopeasti läpi kaikki inhimilliset negatiiviset perustunteet häpeästä suruun ja vihaan.

Miksi tämä on vielä 2020-luvulla näin vaikeaa?

Soitan Vantaan terveyskeskuksen ehkäisyneuvoloiden vastuulääkäri Tuire Salorannalle. Hän on tehnyt väitöskirjan pitkävaikutteisten ehkäisymenetelmien ilmaisjakelusta ja ehkäisypalveluiden käytöstä. Saloranta kertoo, että ehkäisy aiheuttaa kiristystä myös hänen vastaanotollaan.

”Ehkäisyneuvolassa asioivista naisista näkee, että aihe turhauttaa. Monella on kokemus, että hormoneista on haittaa, ja niiden määräämiseen suhtaudutaan epäluuloisesti. Ammattilaisena saa toisinaan todella rakentaa luottamusta, että ylipäätään päästään keskustelemaan siitä, olisiko vielä olemassa jokin vaihtoehto, jota voitaisiin kokeilla.”

Niin, ne vaihtoehdot. Ystäväpiirissäni haukuttiin juuri taannoin tätä koekaniinikulttuuria. Sitä että nainen pistetään kokeilemaan erilaisia hormonivalmisteita, puoli vuotta kutakin. Ja ei kun odottelemaan, mitä sivuvaikutuksia siitä tai tuosta valmisteesta tulee.

Saloranta toppuuttelee: puolen vuoden kokeilemiseen ei ole tarvetta. Jos menetelmä aiheuttaa haittoja, kolmen kuukauden kokeilussa tavallisesti selviää, laantuvatko ne itsestään vai eivät. Viikossa tai kuukaudessa sitä ei ole ihan mahdollista selvittää. Samanlainen piinallinen testailu on tavallista myös esimerkiksi masennuksen, muiden psykiatristen sairauksien ja kivun hoidossa.

Saloranta painottaa, että valmisteet ovat keskenään erilaisia ja toimivat yksilöllisesti. Jotta sopiva menetelmä löydetään, on joskus erehdyttävä ja yritettävä uudelleen. Jos on kokeillut kahta vaihtoehtoa, jäljellä on yhä useita.

”Kohtaan myös niitä naisia, jotka ovat oikeasti kokeilleet kaikkea, eikä mikään sovi. Mutta ongelma on, että he tulevat terveydenhoidon piiriin lopulta raskaudenkeskeytyksen yhteydessä, eikä sekään ole toivottavaa.”

Saloranta kertoo, että esimerkiksi entisissä neuvostomaissa aborttiin on suhtauduttu liberaalisti ja sitä on käytetty ehkäisymenetelmänä.

”Raskaudenkeskeytys ei ole automaattisesti vaikea asia naisille itselleen, mutta kyllä toistuva abortti rasittaa kohtua ja sillä voi olla hedelmällisyyttä heikentävä vaikutus. Toistuvaan toimenpiteeseen liittyy muitakin riskejä. Ennen kaikkea se, että jo alkaneen raskauden päättäminen on useimmille naiselle henkisesti eri asia kuin raskauden ehkäiseminen.”

Entä sitten kondomi? Oikein käytettynä kaksi naista sadasta tulee vuodessa raskaaksi, kun ehkäisymenetelmänä on kondomi. Yhdistelmäpillereissä vastaava luku on 0–2.

Näin eri keinot tehoavat raskauden ehkäisyssä:

Kaksi naista sadasta kuulostaa pieneltä ohivuodolta, mutta oikeasti ohivuoto ei ole näin pieni. Emme voi tarkastella sitä, miten hyvin kondomi toimisi täydellisessä maailmassa, vaan sitä, miten ihmiset sitä käyttävät. Ja mehän käytämme sitä miten sattuu. Laitamme kondomin päälle vain ejakulaation ajaksi tai yhdynnän lopussa. Kiimainen ihminen on helposti huolimaton: kondomi voi mennä rikki tai luisua pois paikaltaan.

Niinpä käytännössä kondomia käyttäneistä sadasta naisesta 15 tulee raskaaksi. Valtaosa naisista, jotka Saloranta tapaa raskaudenkeskeytyksen tiimoilta, on käyttänyt kondomia ehkäisynä. Salorannan mukaan teho ei ole niin hyvä, että hän voisi lääkärinä suositella kondomia pysyväksi ehkäisymuodoksi.

”Jos ajatellaan, että 15 naista sadasta tulee vuodessa raskaaksi, kumuloituu tämä viidessä vuodessa siten, että lähes puolet kondomia käyttävistä naisista joutuu kokemaan ei-toivotun raskauden. Se on aikamoisen iso todennäköisyys.”

Salorannan mukaan biologinen realiteetti on, että useimmat hormonittomat ehkäisymenetelmät ovat tehottomia. Hormonaaliset menetelmät taas ovat kehittyneet ja kehittyvät edelleen.

”1960-luvulla keksittyä ehkäisypilleriä ei edes päästettäisi nykypäivänä markkinoille, koska hormonimäärä oli niin suuri.”

ONKO SIIS NIIN, että meidän tulisi olla kiitollisia ehkäisyn hyödyistä, pitää mölyt mahassa ja hoitaa homma? Tai hetkinen, niin me teemmekin: hoidamme homman. Salorannan mukaan on harvinaista, että mies tulisi mukaan esimerkiksi kierukan asennukseen.

”Joskus sitä kuitenkin tapahtuu, että puoliso tulee pitämään kädestä. Se on tosi liikuttavaa. Siitä välittyy fiilis, että ehkäisy on parin yhteinen asia. Ja sitäkin näkee joskus, että mies odottaa huoneen ulkopuolella.”

Hölmistyn. Eipä ole käynyt itselläni mielessäkään, että sellaista voisi pyytää. Olen kyllä pyytänyt puolisoa ostamaan lisää parasetamolia, hänellä kun on siihen suurempaan purkkiin resepti. Parasetamolin ostamisella olen luultavasti halunnut viestittää, että näetkö, että tämä sattuu? Mutta kypsä aikuinen voisi kai sanoa saman ilman vihjailuakin.

Mikä siis on miesten rooli tässä kaikessa? Ainakin esiintyä ritarillisena apteekin jonossa. Eräänä yönä joitakin kuukausia sitten havahduimme siihen, että lapsemme oli kipeä, eikä meillä ollut kotona mitäpä muuta kuin parasetamolia. Hyppäsin pyörän selkään, ja ajoin lähimpään päivystävään apteekkiin. Sen edessä oli jono, joka eteni hitaasti.

Jonotimme muutaman miehen kanssa vaitonaisina. Vartin päästä yksi heistä kysyi, eikö voisi päästä ensin, koska ”tarvitsi vain yhden jälkiehkäisypillerin”. Toisen miehen spontaanista virnistyksestä päättelin, että hän oli samalla asialla.

Olen itsekin käynyt keskustelun, jossa satunnainen seksikumppani ehdottaa, että jos emme käytä kondomia, hän voi hakea jälkiehkäisypillerin. Niin tehtiin. Kokemukseni perusteella on tosin yleistä sekin, että ehkäisystä ei puhuta seksikumppanin kanssa mitään ja jälkiehkäisyn jonottaa nainen itse.

Ritarillisuus on kiva juttu, mutta en usko, että ehkäisykulujen jakaminen puoliksi on kovin yleistä. Se olisi kuitenkin luonteva tapa tasata ehkäisyn vaikutuksia. Kulujen jakamiseen sisältyy tosin vaatimus siitä, että ehkäisystä keskustellaan: mikä menetelmä valitaan, mitkä ovat sen riskit ja hyödyt, mitä se maksaa. Ja miltä se tuntuu – se kun voi tuntua lujaa, jos on tuntuakseen.

MITÄ JOS MIEHET hoitaisivat ehkäisyn alusta loppuun? Miesten e-pilleri on ollut lääketeollisuuden aktiivisessa kehittelyssä jo 30 vuotta, ja siitä on kohistu välillä paljon. Sitä testanneiden miesten keskuudessa on havaittu samankaltaisia sivuvaikutuksia kuin naisilla käytössä olevissa hormonaalisissa ehkäisymenetelmissä.

Miksi miehet eivät kestä seksihalujen muutoksia, painonnousua ja mielialavaihteluita, jos miljoonat naiset elävät niiden kanssa joka päivä?

Miesten kokemat haitat ovat olleet tutkimuksessa merkittäviä. On ollut masennusta, seksihalujen liiallista kasvua ja itsemurhayritys. Ongelmaksi on muodostunut se, että vaikka siittiöiden tuotantoa saadaan jarrutettua hormoneilla, samat hormonit estävät miesten omaa testosteronituotantoa.

Testosteronivajeesta tulee vaikeita sivuvaikutuksia, eikä testosteroni imeydy esimerkiksi suun kautta nautittuna riittävän hyvin, toisin kuin estrogeeni. Kyse on siis biologiasta.

”Mies tuottaa jatkuvasti miljoonia siittiöitä, munasolun hedelmöittämiseen tarvitaan yksi siittiö. On paljon vaativampi prosessi estää miljoonien siittiöiden tuotanto kuin yksi ovulaatio. Siittiötuotannon estävät hormoniannokset estävät myös testosteronituotantoa, eikä hyvin toimivaa testosteronihormonia ole tähän käyttöön saatu kehitettyä.”

Salorannan mielestä on ”jäätävän surullista”, että miehille sopivia ehkäisymenetelmiä on vain kaksi. Hän ei siis usko, että miesten e-pillerin kehityksessä on kyse naisvihamielisestä salajuonesta vaan haasteesta, johon tiede ei ole pystynyt vielä vastaamaan. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO kehittää aktiivisesti miesten ehkäisyä.

ENTÄ NAISTEN oma vastuu? Tässä minäkin kirjoitan muina naisina juttua muille naisille, vaikka me tiedämme tämän kaiken jo.

On katkeroittavaa kuulla olevansa hysteerinen, kun ainoa vaihtoehto raskaudelle on lääkevalmiste, joka tekee hysteeriseksi. On katkeroittavaa tajuta, että naiset vastaavat ehkäisystä samalla, kun saavat puolet miesten orgasmeista.

On katkeroittavaa kokea haluttomuutta, kun syö valmistetta, jonka tarkoitus on mahdollistaa seksin harrastaminen huoletta. On myös katkeroittavaa maata hoitopöydällä ronkittavana, kun on viime vuosina toistuvasti tullut ronkituksi raskauden seurannan, synnytyksen ja jälkihoidon yhteydessä. Pitääkö minun tehdä tämäkin?

En minä halua olla katkera. Jotain pitäisi siis tehdä. Ainakin lakata ajattelemasta, että ehkäisy on asia, josta puhutaan lähinnä teini-iässä ja jonka naiset sen jälkeen hoitavat yksin ja reippain mielin kuntoon.

Mitä tulee siihen hormonikierukkaan, niin kaikki meni lopulta varsin hyvin. Selvisin työpäivästä hyvänä työntekijänä ja ihanana äitinä. Kivut kestivät pari viikkoa, ja parasetamoli tarjosi totutusti laihaa lohtua. Tiputteluvuotoa kesti reilu puoli vuotta. Nykyisin hormonikierukka ei vaikeuta elämääni oikeastaan mitenkään, paitsi helpottaen.

Olen siis löytänyt itselleni sopivan ehkäisymenetelmän. Moni muu ei ole – meillä Suomessa ei vielä ole ehkäisy kunnossa.