Eevan kirjaklubi -podcast: Iida Turpeinen ja merilehmä, joka vei mukanaan: ”Kirjani aihe syntyi sattumalta museovisiitillä”
Eevan kirjaklubi -podcastissa Iida Turpeinen kertoo, miten hänen ylistetty Elolliset-esikoisromaaninsa syntyi, millaisen romaanin hän aikoo kirjoittaa seuraavaksi ja millaiset kirjat lumoavat hänet lukijana.
Iida Turpeinen kirjoitti esikoisromaanin, josta tuli merkittävä kirjallinen tapaus. Elolliset kertoo 1700-luvulla sukupuuttoon kuolleesta stellerinmerilehmästä ja sen kohtaloon limittyvistä ihmisistä eri vuosisadoilla jan mantereilla. Kirjoitustyö vei seitsemän vuotta. ja tarina muuttui monta kertaa matkan varrella.
Tässä otteita Iida Turpeisen ja toimituspäällikkö Annaleena Jalavan keskustelusta Eevan kirjaklubissa.
Miten tällainen suuri romaani-idea syntyi?
”Ihan sattumalta! Olin pitkään miettinyt aihetta, josta kirjoittaa. Vuonna 2016 menin Taidehalliin katsomaan Jussi Heikkilän taidenäyttelyä, mutta osa siitä levittäytyikin läheisen Luonnontieteellisen museon perusnäyttelyn puolelle. Näyttelystä virittyneenä menin vielä käymään luustosalissa ja satuin pysähtymään stellerinmerilehmän luurangon äärelle. Olin aiemmin nähnyt sen monta kertaa, mutta nyt luin pienen kyltin luurangon vieressä. Siinä sanottiin, että tämä eläin kuoli sukupuuttoon 27 vuotta sen jälkeen, kun se oli kuvattu tieteelle.”
”Kokemus oli pysähdyttävä. Oli saatava tietää, mitä oli tapahtunut. Menin suoraa päätä Kansallisarkistoon, lainasin Stellerin matkapäiväkirjat ja pian tajusin, että tässä se stoori on.”
Merilehmän lisäksi Elolliset-romaanissa on monta ihmispäähenkilöä, jotka eri vuosisadoilla liittyvät sen kohtaloon: luonnontutkija Georg Wilhelm Steller Beringinmerellä. suomalainen kuvernöörin puoliso Anna Furuhjelm Alaskassa sekä luonnontieteellinen piirtäjä Hilda Olson ja linnunmunien konservoija John Grönvall Luonnontieteellisessä museossa. Keneen heistä samastuit eniten?
”Kaikissa heissä on jotain sellaista, mikä resonoi syvästi minussa. Ehkä itselleni kaikkein tärkein hahmo oli kuitenkin Hilda Olsson. Hän pystyi 1860-luvulla työskentelemään naisena luonnontieteellisenä piirtäjänä, mikä on ollut aivan poikkeuksellista. Hänestä kirjoittaessani tajusin, kuinka paljon sellaisia mahdollisuuksia minulla on, joita naisilla ei vielä reilut 150 vuotta sitten ollut. Se tuntui tosi merkitykselliseltä. Oli juhlallista kirjoittaa hänestä.”
Kaikki romaanisi hahmot ovat todellisia historian henkilöitä. Millaista oli kirjoittaa oikeasti eläneistä ihmisistä?
”En tiedä, oliko se helpompaa vai vaikeampaa kuin kuvitteellisista ihmisistä kirjoittaminen. Oli ihanaa, että minulla oli mahdollisuus tutustua heidän ajatuksiinsa eri lähteistä. Huomasin esimerkiksi tutustuneeni Stellerin ajatuksiin hänen tekstiensä kautta niin paljon, että rupesin tavallaan kuulemaan hänen äänensä päässäni ja saatoin kuvitella, miten hän puhuu ja miten reagoi mihinkin.”
”Toisaalta minulla oli iso vastuu. En voinut pistää menemään ihan miten huvittaa, koska oli kunnioitettava oikeasti eläneitä ihmisiä.”
Eevan kirjaklubissa Iida Turpeinen kertoo myös, millaista taustatyötä tarvittiin romaaniin, joka kattaa kaksi vuosisataa, mitkä ovat hänen omia lempikirjojaan, miten sujuu romaanin ja väitöskirjan kirjoittaminen rinnakkain ja miksi on tärkeää nukkua päiväunet joka päivä.
Eevan kirjaklubi -podcast, jakso 35: Iida Turpeinen
Katso koko haastattelu tästä
Katso kaikki Eevan kirjaklubi -jaksot
