Jos rakastat kirjoja, lukemista ja kirjoista ja lukemisesta puhumista, rakastat Eevan kirjaklubi -podcastia. Eevan kirjaklubi -podcastin 28. vieras on Elina Hirvonen.

Elina Hirvonen on yksi Suomen kiinnostavimpia ja yhteiskunnallisimpia kirjailijoita. Hän on taustaltaan toimittaja ja toiselta ammatiltaan dokumenttiohjaaja ja käsittelee romaaneissaan ilmastonmuutoksen, siirtolaisuuden ja mielenterveyshäiriöiden kaltaisia suuria aiheita.

Tänä vuonna Elina on julkaissut peräti kaksi kirjaa. Keväällä ilmestyi Katri Helenan elämäkerta ja syksyllä Rakkauksien lokikirja -romaani.

Tässä otteita Elinan ja päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäen keskustelusta.

Mari: Onko Rakkauksien lokikirja autofiktiota?

Elina: ”Kun aloin kirjoittaa Rakkauksien lokikirjaa neljä vuotta sitten, olin tilanteessa jossa pelkäsin, että masennus palaa. Olen sairastanut masennusta nuorena. Nyt tilanteeseen liittyi pelko siitä, että mukana hukkuu myös kirjoittamisen ilo.

Rakastan rakkaustarinoita, sitä että ihmiset puhuvat rakkaudesta riippumatta siitä, onko rakkaus romanttista vai jotain muuta. Siitä tuli kirjaan se jännite, että se kertoja koko ajan hakee rakkaustarinoita ja kohtaamisia muiden kanssa pysyäkseen elämän ilossa.

Kertojan elämänvaiheessa on paljon samankaltaisia elementtejä kuin minun elämässäni, mutta se on kuitenkin rakennettu kertoja. Itseni kautta pystyin tuomaan kirjaan huumorin elementtejä. Ironinen huumori kuplii valoa kipeiden asioiden rinnalla.

Kaikille kirjan kohtaamisille ja vuoropuheluille on jonkinlainen inspiraatio todellisessa elämässä. Olen käsitellyt niitä kaunokirjallisesti, mutta en ole keksinyt yhtään täysin päästäni.

Kun ihmiset alkavat puhua rakkaudesta, taustasta riippumatta heidän välilleen tulee läheisyyttä. Siinä on jotain, minkä kaikki voivat tunnistaa: kaipuun tulla nähdyksi, että olisi joku joka näkisi ja rakastaisi, tai sitten sen kivun, että jos ei sitä saa. Poliittiselle keskustelulle voisi tehdä hyvää, jos kaksi viikkoa puhuttaisiin vain rakkaudesta. Suomi olisi sitten ihan erilainen maa.”

Mari: Mikä on kirjoittamisesi tarkoitus? Parantaa maailmaa?

Elina: ”Ajattelen, että elämän tarkoitus on rakentaa parempaa maailmaa. Hahmotan ihmisenä maailmassa olemisen sen kautta miten olemme suhteessa muihin. Minusta on vähän pökerryttävä ajatus se, että toisaalta edellisten sukupolvien tarinat elävät meissä, mutta samaan aikaan me rakennamme seuraavien sukupolvien todellisuutta.”

Viime vuonna Elina kirjoitti Ujuni Ahmedin kanssa tämän elämästä kertovan kirjan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Kirjan pohjalta tehty samanniminen näytelmä tuli juuri ensi-iltaan Kansallisteatterissa.