Eeva Vekki nähdään upeissa neuletyyleissä Eevan muotijutun mallina. Omassa tyylissään esiintymislavoja kiertävä stand up -koomikko suosii kirpputorilöytöjä, supernäyttäviä koruja sekä rentoja mekkoja.

Olet töittesi vuoksi paljon ihmisten edessä. Miten valitset vaatteet esiintymistilanteisiin?

Tapahtuman luonne ratkaisee. Jos olen menossa ison teatterin lavalle tai esiintymään jonkin firman juhliin, se vaatii meikkiä ja mekkoa. Hupparissa ja pitkissä housuissa voin mennä klubi-iltaan, jossa kollegojen kanssa treenataan ohjelmistoa jossain kulmabaarissa.

Yle Areenassa helmikuussa alkavaa ensimmäistä podcastiani varten en myöskään joudu miettimään vaatetusta. Se on ihanaa.

Varsinainen keikka jännittää aina, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Kun laittaudun, diskomusiikki soi ja vaihdan mekkoa ainakin kolmetoista kertaa. Lopulta valitsen mukavimman, jossa lavallakin voin olla oma itseni – ja mekon ansiosta koen olevani hieman kohotettu versio minusta.

Televisiossa on ihanaa, kun puvustaja tarjoaa kokeiltavaksi erilaisia vaatteita ja niitä tuunataan esiintyjää varten. Tästä pääsin nauttimaan Ylen Noin viikon studio -tv-ohjelmassa työskennellessäni.

Jos olen jossain ohjelmassa vierailijana, vien nauhoitukseen muutaman oman vaatekerran, joista puvustaja valitsee kokonaisuuteen sopivan.

Voiko pukeutumiselle nauraa?

Kyllä, ja olen niin tehnytkin stand up -esityksessäni. Juttu liittyy erääseen keikkaani, jossa jouduin juoksemaan lavalle kesken vessareissun iso pissaläikkä housuissa. Kenenkään toisen ulkoasusta en pilaile, mutta yleisesti voin vitsailla vaikkapa joissakin menestyjien kemuissa siitä, että sali pullistelee samanlaisia merkkipukuja.

Kerro luottovaatteistasi.

Ehdoton luottovaatteeni ovat villasukat. Lähellä kotiani Helsingin Hermannissa on Kahvila Milla, jonka pitäjä neuloo ihania sukkia. Ostan niitä lahjoiksikin. Yhdet suosikeistani, kauniit vihreä-keltaiset, olivat minulle vähän suuret, mutta tekijä pienensi ne juuri sopiviksi.

Kirpputorilta kolmella eurolla ostamaani mustaa mekkoa olen käyttänyt monta vuotta.

Iän myötä olen löytänyt uusia suosikkivärejä. Nuorena en olisi voinut kuvitellakaan pukeutuvani vaaleanpunaiseen, mutta nyt 42-vuotiaana omistan nilkkapituisen mekon, jonka päävärejä ovat aniliinin- ja vaaleanpunainen. Ostin sen tavaratalosta Oulussa, kun olin menossa esiintymään Kirkkopäiville. Mekko pääsi heti käyttöön.

Olen viime aikoina hankkinut myös muutaman sähkönsinisen paidan. Tykkään leikkiä kirkkailla väreillä ja näyttävillä koruilla. Olen sormus- ja korvisfriikki, mitä isompia ne ovat, sen parempi. Ystäväni tietävät tämän ja tuovat niitä minulle matkoilta.

Arjessa olen college- ja huppari-ihminen. Tykkään yksivärisistä, tyhmiä tekstejä vihaan.

Mihin viime aikojen hankintaasi olet erityisen tyytyväinen?

Viikko sitten kauppareissulla löysin lähikirppikseltä vaaleanpunaiset farkut. Niissä on väljät lahkeet, jotka päättyvät nilkan yläpuolelle. Aion käyttää niitä keikoilla.

Vaatteiden ostajana suosin edullista hintaa ja mukavuutta. Monet vaatteistani ovat kirppareilta. Niiltä löytyy paljon laadukasta tavaraa. Halpisvaatteita, jotka kolmen pesun jälkeen ovat käyttökelvottomia, ei ole järkeä ostaa edes uutena.

Kalliita merkkivaatteita minulla ei juuri ole. Noin viikon studion esiintymismekoistani ostin yhden omaksi. Se on Ivana Helsingin ihana avokaulainen kietaisumekko, joka oli muokattu minun mittoihini. Mekossa on mustalla pohjalla avaruuskuvioita koralliväreissä. Olen sittemmin käyttänyt sitä keikoilla ja juhlissa.

Tyttäresi on 14-vuotias. Puhutteko vaatteista?

Teinin mielestähän niitä ei koskaan ole tarpeeksi. Hän rakastaa eri tyylejä, ja maku vaihtelee päivittäin. Minun pukeutumistani hän kommentoi korkeintaan lakonisesti. Sähkönsinisiä paitojani hän on lainaillut, joten ne ainakin taitavat olla ihan kivoja.

Jutun lyhyempi versio on julkaistu Eevassa 1/2023.