Miksi täällä on näin pimeää, Diane Keaton miettii saavuttuaan Helsinkiin lokakuussa 1979. Diane on väsynyt, sillä takana on pitkä rupeama Punaiset-elokuvan kuvauksissa Englannissa. Elokuva kertoo lokakuun vallankumouksesta 1917.
Autenttisen ankea Helsinki esittää elokuvassa Moskovaa ja Pietaria. Suomalaisista tuntuu kuin suuri maailma olisi tullut hetkeksi kylään Hollywoodista tuttujen tähtien ansiosta.
Diane ei pidä roolihahmostaan, feministitoimittaja Louise Bryantista. Hahmo on hänen mielestään epäromanttinen, ja elokuvan ohjaaja ja miespääosaa näyttelevä Warren Beatty on häntä kohtaan erityisen vaativa. Se turhauttaa Dianea, sillä he ovat rakastavaisia myös oikeasti.
Diane ottaa silti roolin haltuunsa ja saa siitä Oscar-ehdokkuuden. Parhaan naispääosan palkinnon nappaa sillä kertaa Katharine Hepburn elokuvasta Kultalampi.
36-vuotiaana Diane on jo palkittu näyttelijä. Hän oli saanut neljä vuotta aiemmin Oscarin elokuvan Annie Hall pääosasta. Diane on luonnehtinut uraansa silti näin:
”Olin hyvin keskinkertainen, eikä kukaan ajatellut, että hänelläpä on tulevaisuus. Olen tehnyt hidasta, pitkäjänteistä työtä ja osannut tarttua tilaisuuksiin. On hyvä olla päättäväinen, muuten ei saa haluamaansa.”
Diane syntyi nelilapsisen Hallin perheen esikoiseksi Los Angelesissa 1946. Hänellä oli pienestä pitäen läheinen suhde äitiinsä Dorothyyn, joka oli kotiäiti ja amatöörivalokuvaaja. Isä Jack oli insinööri.
Vanhempien lähtökohdat olivat vaatimattomat ja riitoja oli paljon, mutta lapsuus oli enimmäkseen onnellinen. Diane jakoi huoneen pikkuveljensä Randyn kanssa, ja kodin vaihduttua isompaan syntyivät vielä pikkusiskot Dorrie ja Robin. Kesäisin lomailtiin asuntoautolla.
Suruakin oli. Veli Randy kärsi jo nuorena mielenterveyden ongelmista ja myöhemmin alkoholismista. Nykyisin hän elää muistisairaiden hoitokodissa. Diane kertoo rakastaneensa veljeään aina valtavasti ja halunneensa ymmärtää, miksi tälle kävi niin.
Kouluikäisenä Diane osallistui laulu- ja draamatunneille ja aloitti näyttelijänopinnot paikallisessa collegessa. Vuoden päästä hän muutti New Yorkiin tavoitteenaan tulla suuren maailman viihdyttäjäksi ja alkoi opiskella teatterikoulussa. Hän vaihtoi sukunimekseen äitinsä tyttönimen Keatonin, sillä teatterinäyttelijöiden ammattiliitossa oli jo toinen Diane Hall.
Diane oli kunnianhimoinen mutta kärsi ulkonäköpaineista. Hän ei pitänyt itseään tarpeeksi viehättävänä. Sitten kävi onnenpotku: Diane sai ensimmäisen roolinsa Broadwaylla, musikaalissa Hair. Roolin saamisen ehto oli, että Diane laihduttaisi. Se pahensi ulkonäköpaineita ja nuori näyttelijä sairastui bulimiaan.
Bulimia vei Dianen elämästä neljä vuotta, ja myöhemmin hän kutsui vuosia elämänsä pohjakosketukseksi.
”Ahmin kerralla ämpärillisen paistettua kanaa, useita annoksia sinihomejuustolla ja ketsupilla kuorrutettuja ranskalaisia, pari valmisateriaa, ison lasin limua, jättipussin karkkia, kokonaisen kakun ja kolme rahkapiirakkaa.”
Hän on myöhemmin kiittänyt psykoanalyysia tervehtymisestään.
Läpimurto teatterissa tapahtui näytelmässä Kerta vielä, Sam. 23-vuotias Diane sai roolistaan Tony-ehdokkuuden. Vastanäyttelijänä hänellä oli Woody Allen, joka oli myös näytelmän käsikirjoittaja. Parin yhteistyö muuttui seurusteluksi, ja he asuivat yhdessä joitakin vuosia. Työtoveruus ja ystävyys jatkuivat eron jälkeenkin.
Sidettä ei ole horjuttanut edes se, että Woodyn adoptiotytär Dylan Farrow on syyttänyt Woodya seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämä on kiistänyt syytökset.
”Olen Woodyn ystävä ja olen ollut 45 vuotta, eikä mikään muuta sitä”, Diane on sanonut.
Sensaatio Dianen uralla oli Francis Ford Coppolan ohjaama elokuva Kummisetä 1972. Diane näytteli Kaytä, joka rakastuu Al Pacinon esittämän mafiaperheen nuorimpaan poikaan Michael Corleoneen. Elokuva palkittiin parhaan elokuvan Oscarilla, ja sille tehtiin kaksi jatko-osaa.
Diane rakasti ystävänsä Woodyn älyllisiä komedioita ja pääsi niissä kehittämään omaa tyyliään. Kaikki huipentui 1977 elokuvassa Annie Hall, jonka nimiroolia Diane esitti.
Miespääosassa oli Woody, perustuihan hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa elokuva pitkälti hänen ja Dianen suhteeseen. Myös Annie Hallin pukeutumistyyli tuli kuuluisaksi: miestenvaatteisiin pukeutuva boheemi älykkö oli 1970-luvun lopulla muoti-ikoni, jonka tyyliä kopioitiin ympäri maailmaa.
Muuntautumiskykynsä Diane todisti näyttelemällä väkivaltaisessa elokuvassa Etsin sinua Mr. Goodbar. Samoihin aikoihin kuvaan astui karismaattinen, naistenmiehen maineessa oleva Warren Beatty, johon Diane ihastui. Warren halusi Dianen mukaan suurelokuvaansa Punaiset.
Kolmituntinen eeppinen elokuva sai Oscarin muun muassa parhaasta ohjauksesta ja kuvauksesta. Suhde Warrenin kanssa hiipui pian elokuvan valmistumisen jälkeen.
Diane teki 1980-luvun loppupuolella hyppäyksen laulaja Belinda Carlislen musiikkivideoiden ohjaajaksi ja ohjasi myös muutamia elokuvia.
Komedioiden ja draamojen vuorottelu on ollut ominaista Dianen uralla. 1990-luvun puolivälin kassamagneetti oli komedia Hylättyjen vaimojen kerho, jossa nähtiin Dianen ohella Goldie Hawn ja Bette Midler.
Samana vuonna Diane sai Oscar-ehdokkuuden draamaelokuvasta Marvinin tyttäret, jossa hän ja Meryl Streep esittivät toisistaan vieraantuneita siskoksia.
Dianen yksityiselämästä ei ole saatu aikaan skandaalinkäryä. Hän ei ole ollut koskaan naimisissa, mikä on Hollywoodissa harvinaista.
Romanttisia suhteita on kuitenkin riittänyt. Al Pacinoa Diane on kertonut vaatineensa aikoinaan valitsemaan joko sitoutumisen tai eron, ja mies valitsi jälkimmäisen. Parilla oli Kummisetä-triologian kakkososan kuvausten jälkeen vuosia kestänyt on-off-suhde.
Dianen ja Jack Nicholsonin välillä oli runsaasti kemiaa mutta ei suhdetta. Diane kanavoi heidän välisensä vetovoiman valkokankaalle elokuvassa Jotain annettavaa 2003. Nicholson oli kuulemma hämillään, sillä hän ei tiennyt, olivatko tunteet todellisia vai näyteltyjä.
Edesmennyt, Apple-yhtiön perustajiin kuulunut Steven Jobs puolestaan asui 1970-luvulla Dianen naapurissa New Yorkissa ja kutsui tämän kylään. Mies kuitenkin höpötti koko tapaamisen ajan tietokoneista, ja Dianen innostus lopahti.
Hän on kertonut olevansa tyytyväinen siihen, ettei ole mennyt naimisiin, sillä se olisi vaatinut liikaa uhrauksia. Käsitys avioliiton tärkeydestä on hänestä vanhanaikaista roskaa. Myös äiti Dorothyn kohtalo vaikutti Dianeen.
Tytär näki äidissään lahjakkaan, luovan naisen, joka ei pystynyt toteuttamaan itseään perhevelvollisuuksien vuoksi.
”Olen erilainen. Nainen ei tarvitse avioliittoa elääkseen täyttä elämää, ja olen halunnut seikkailla itseni vuoksi.”
Kun äiti kuoli Alzheimerin tautiin 2008, Diane kertoi tämän olleen hänen elämänsä suurin rakkaus.
Keskustelu isän kanssa tämän kuolinvuoteella 1990-luvulla sai Dianen päättämään, että hän haluaisi tulla äidiksi. Diane toteutti haaveensa 50-vuotiaana adoptoimalla yksin Dexter-tyttären. Viisi vuotta myöhemmin perheeseen tuli Duke-poika.
Diane on halunnut elää tavallista perhe- elämää kaukana tähteydestä. Muistelmissaan Nyt ja aina hän kertoo, kuinka lasten vieminen aamuvarhaisella uintitreeneihin ja uintikilpailuissa jännittäminen ovat saaneet hänet viimein tuntemaan, että oikea elämä ympäröi häntä.
Nyt kun tytär on jo 27-vuotias ja naimisissa, ja poika on 23, Dianea kaduttaa vain yksi asia: hän ei pystynyt antamaan lapsilleen toista vanhempaa.
”Lapset haastavat ja saavat pään pyörälle. Äitinä minun on oltava aina paras itseni.”
Dianen nöyrä ja vaatimaton suhtautuminen uraansa on säilynyt vuosikymmenten menestyksestä huolimatta. Helsingin Sanomien haastattelussa 2012 Diane sanoi, ettei pidä itseään ohjaajana eikä ehkä näyttelijänäkään.
”Olen jonkinlainen esiintyjä, siinä kaikki.”
77-vuotias Diane näyttelee edelleen. Viisi vuotta sitten ensi-iltansa saanut elokuva Book Club – Väreileviä nautintoja oli hitti. Elokuvasta tehtiin jatko-osa, joka tuli Suomessa elokuvateattereihin elokuussa.
Vaikka Hollywoodissa palvotaan nuoruutta, Diane ei ole tuntenut painetta mennä kauneusleikkauksiin. Epävarmuus ei ole silti täysin kaikonnut.
Tyyli-ikoni on maininnut pitävänsä kasvoissaan eniten hampaistaan, joihin on laitettu kruunut. Nuoruuden bulimia ja jatkuva oksentelu pilasivat omat hampaat.
”Bulimia oli sairasta ja pelottavaa. Jos elää valheessa neljän vuoden ajan, mitä se tekee ihmiselle? Olen ikuisesti toipuva addikti.”
Lisäksi Dianella on ollut useasti uusiutunut ihosyöpä. Androgyyni pukeutumistyyli on saanut uuden merkityksen: peittävät poolokaulukset, hansikkaat sekä iso huopahattu suojaavat auringolta.
Juttu on julkaistu Eevassa 10/2023.
