Lehmusten reunustama tie kääntyy oikealle Riihimäen vanhan lasitehtaan kohdalla. Mäen päällä komeilee pitkulainen tiilitalo, jossa aikanaan toimi muun muassa lasitehtaan ruokala. Sen suojissa on nyt neljä asuntoa, joista suurimmassa asuvat dekkarikirjailija Kalevi ”Kale” Puonti, 60, ja erityisopettaja Kirsi Kaarto, 57.

Kun astuu sisään idylliseltä lasikuistilta, huomio kiinnittyy heti lukemattomiin lasiesineisiin. Niitä lepää ikkunalaudoilla ja hyllyjen päällä pitkissä, monisävyisissä riveissä.

Vaikea uskoa, että Kirsi aloitti Riihimäen Lasin valmistamien esineiden keräilyn vasta pari vuotta sitten.

”Olen metsästänyt niitä lähinnä nettikirpputoreilta ja paikallisen tuttavani välityksellä”, Kirsi kertoo ja tarjoaa anoppinsa tekemää mustaviinimarjamehua.

Mehu kaadetaan lasitaiteilija Helena Tynellin suunnittelemasta tyylikkäästä kannusta saman sarjan pilkullisiin pikkumukeihin.

Kalevi Puonti osti rakennuksen pohjoispäädyn edellisen liittonsa aikana kaksikymmentä vuotta sitten. Satavuotias talovanhus oli ollut pitkään tyhjillään, eikä siellä ollut sähköä tai juoksevaa vettä muista mukavuuksista puhumattakaan.

”Korjattavaa riitti. En ole koskaan ollut kovin innostunut remonteista mutta olen aina ollut ylipuhuttavissa”, Kale kertoo.

Hän ehti eronsa jälkeen asua vuosia yksin kunnes tapasi Kirsin kuusi vuotta sitten. Kumpikaan ei ollut etsinyt parisuhdetta, mutta heti ensitreffien jälkeen he olivat erottamattomat. Kirsi osti asunnosta puolikkaan muutama vuosi sitten.

”Olen saanut Kalelta vapaat kädet sisustamisessa. Etsin kotiin harmoniaa ja saatan olla aikamoinen perfektionisti.”

Kirsi kertoo, kuinka hän hiljattain pehmitteli remonttivastaista Kalea yläkerran kattopaneelien maalaamiseen valkoiseksi.

”Lopulta tuttu remonttimies maalasi ne viikossa. Tuntuu, että tilaa tuli heti lisää.”

Kolmikerroksisen talon kellarissa syntyvät Kalen dekkarit ja laulujen sanoitukset. Kale jäi eläkkeelle Helsingin huumepoliisista viime jouluna.

”Jari Aarnion aiheuttaman kohun jälkeen aloin kirjoittaa blogia, jossa kerroin, mitä huumepoliisi tekee. Purin omaa ahdistustani ja halusin näyttää, että poliisissa työskenteli huippuammattilaisia.”

Pikkuhiljaa mielessä alkoi kehittyä kokonainen kirjasarja. Pasilan myrkky -dekkarisarjan neljäs osa ilmestyi tammikuussa. Kalen muistelmateoksen on tarkoitus ilmestyä syksyllä.

”Kaikesta huumepoliisiin liittyvästä karmeudesta oli se hyöty, että minusta tuli esikoiskirjailija 58-vuotiaana.”

Kale on tuttu myös musiikkipiireistä. Hän on säveltänyt, sanoittanut ja tuottanut kappaleita muun muassa Marita Taavitsaiselle ja Paula Koivuniemelle.

Riihimäki on Kalelle tuttu paikkakunta lapsuudesta asti.

”Synnyin kilometrin päässä täältä, ja lapsuudenkotiini on 400 metriä.”

Hänen isänsä työskenteli Riihimäen lasitehtaalla koko ikänsä.

”Koska lasi on aina ollut osa elämääni, en osannut ennen arvostaa sitä. Kun hiihdin nuorena kilpaa, sain palkinnoksi aina Riihimäen Lasin esineitä.”

Pariskunnalla on kaupunkisasunto Helsingin Meilahdessa, jossa asuu myös Kirsin lukiota käyvä poika Elias. Kalevin kaksospojat Taneli ja Ville ovat jo aikuisia.

Viikot Kirsi työskentelee erityisopettajana Lauttasaaren yhteiskoulun lukiossa ja Kale opiskelee tutkivaa journalismia.

”Viikonloppuisin rentoudumme täällä maalla, käymme pitkillä kävelylenkeillä ja saunomme tai kylvemme yläkerran poreammeessa tuikkujen valossa. Tässä talossa ja sen pihapiirissä on hyvä fengshui.”

Lasiaarteet koristavat myös ullakkokerroksen vierashuonetta. Kokoelmissa on laaja kattaus tunnettujen muotoilijoiden kuten Helena Tynellin, Erkkitapio Siiroisen ja Nanny Stillin lasia. Kirsi ihailee myös venäläissyntyistä lasitaiteilija Tamara Aladinia.

”Kauniit lasiesineet ja niiden suunnittelijoiden tarinat kiehtovat. Istun täällä kahvimukini kanssa ja ihailen kokoelmiani. Joskus juttelen kipoilleni. Toiset puhuvat kasveille, minä olen kippokuiskaaja.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 4/22.