Carola Rytsölä toteutti unelmansa Italian-kodista – alkajaisiksi purettiin kaikki paitsi seinät

Kyltti puiden reunustamalla tiellä kertoo kylän nimen: Castel Cellesi. Ollaan vanhalla etruskialueella Keski-­Italiassa, ja väestönlaskennassa on saatu kylän asukasluvuksi 178. Castel Cellesi on silti täynnä elämää. Asukkaat tekevät yhdessä ruokaa ja kattavat pöydät kahdelle piazzalle. Pian kaiken­ikäiset ihmiset lähikylistäkin istuvat syömään.

Tästä pienestä kylästä sisustusarkkitehti Carola Rytsölä perheineen löysi muutama vuosi sitten kakkoskodin.

Italia tuli Carolan elämään kuitenkin jo paljon aikaisemmin.

Carola muutti Italiaan heti ylioppilaaksi päästyään kesäkuussa 1984. Hän oli haaveillut muutosta 11-vuotiaasta asti ja opiskellut italiaa muun muassa kääntämällä laulujen sanoja. Myöhemmin hän opiskeli Italiassa yliopistossa sekä kieltä että sisustusarkkitehtuuria.

Suomeen palattuaan Carola perusti sisustusarkkitehtitoimiston. Hän sai heti suuria asiakkaita.

”Aluksi suunnittelin esimerkiksi Finnjetin uuden sisustuksen. Se piti tehdä pala palalta kaksi kertaa vuodessa, kun laiva meni telakalle”, Carola kertoo.

”Ymmärsin, että tärkeimpiä asioita suunnittelussa ovat käytännöllisyys, materiaalien kestävyys ja ergonomisuus. En uskonut, että laivoilla matkustajat tuhoavat sisustusta, ennen kuin näin sen omin silmin.”

Sitten tuli vuosi 1995 ja Suomeen lama.

”Minulta loppuivat työt yhdessä yössä. Se oli raskasta aikaa, ja aloin kaivata takaisin Italiaan. Finnairilla liikennelentäjänä työskennellyt mieheni Mikko ehdotti, että muuttaisimme Roomaan. Valentina oli alle kaksivuotias ja Aksel juuri syntynyt.”

Perhe asui Roomassa viisi vuotta ja palasi Suomeen, kun Valentina aloitti koulun.

”Olen ikuisesti onnellinen, että Mikko ehdotti muuttoa.”

Castel Cellesin Carola löysi oppaana työskennelleen ystävänsä Tellervo Puurin avulla 2012. Tämä oli väsynyt Rooman turistimääriin ja muuttanut Castel Cellesiin, ja Carola vieraili siellä usein.

Ensin Rytsölät ostivat Carolan toimistoa varten marmoristi Luigi Benvenuton perheelleen rakennuttaman Palaz­zetto di Marmon. Seitsemän vuotta myöhemmin naapurista tuli myyntiin pienempi, noin ­sataneliöinen talo, jonka he hankkivat perheelleen.

Talo meni heti remonttiin, jossa jäljelle jäivät ainoastaan ulkoseinät. Niidenkin väri vaihtui vaaleansinisestä lämpimän vaaleanpunaiseksi. Koska talossa oli koko ikänsä asunut rakastettu rouva Gilda, Rytsölät nimesivät talon Casa Gildaksi.

”Alakerrassa ei ollut mitään alkuperäistä ja yläkerrassakin vain lattia Venetsian mosaiikista. Alakerran uusi lattia on sen isompi­kuvioinen versio.”

Alkuperäisen huonejärjestyksen Carola halusi säilyttää. Niinpä piazzalta astutaan sisään suoraan Casa Gildan keittiöön. Ja koska talo on rakennettu 1940-luvulla, Carola valitsi sinne aikakauden mukaisia värejä ja materiaaleja.

Rytsölät toivat Italiaan huonekaluja Suomen-kodistaan. Esimerkiksi olohuoneen sohvan teetti Mikon isä Paul Bomanin huonekalutehtaalla 1960-luvulla. Nyt se on verhoiltu uudestaan.

”Kiertely käytetyn tavaran markkinoilla ja liikkeissä on ihan paras harrastus Italiassa. Suomessa vastaavat esineet ja kalusteet myydään antiikkina, Italiassa usatona eli käytettynä, ja hinnat ovat edullisia”, Mikko kertoo.

Remontin aikana Carola ja Mikko kävivät Italiassa usein. He työllistivät remontissa paikallisia yrittäjiä.

”Italiassa täytyy tuntea ihmisiä, jotta asiat hoituvat. Emme olisi pärjänneet ilman paikallista luottoihmistä. Kielitaito ei riitä, lisäksi pitää tietää, miten asiat hoidetaan.”

Nyt remonttihuolet Castel Cellesissa ovat ohi ja Rytsölöillä on aikaa viettää italialaista arkea. Kylän ainoassa baarissa voi vaihtaa päivän kuulumiset kyläläisten kanssa ja nauttia aamiaiseksi cappuccinon ja croissantin. Maksuvälineeksi käy ainoastaan käteinen.

Baarista voi ostaa välttämättömät ruokatarvikkeet, mutta kaiken muun Carola tilaa baarin omistajan kautta kotiin.

”Joskus tilaamme valmista ruokaa kylän rouvilta, joiden kanssa käyn pitkiä keskusteluja”, Carola kertoo.

”Kerran viikossa kylään saapuu kalakauppias, joka huutaa piazzalla kovaääniseen tarjolla olevat kalalajit ja pistää musiikin pauhaamaan. Leipä- ja hedelmäkauppiaatkin pysähtyvät täällä kerran viikossa.”

Ääntä Castel Cellesissä riittää muutenkin. Piazza herää aamukuuden jälkeen, kun traktorit lähtevät liikkeelle. Liikenteen pitäisi olla yksisuuntaista, mutta piazzalla ajetaan kovaa molempiin suuntiin.

Juhlia Castel Cellesissä vietetään monta kertaa vuodessa. Usein ne ovat sardinialaisia: kylässä asuu muutama Sardiniasta kotoisin oleva suku, jotka pitävät perinteitään elossa. Pääsiäisenä järjestetään näyttävä kulkue ja lomakauden alkua eli ferragostoa juhlitaan suurin menoin elokuun puolivälissä.

”Tuntuu, että täällä on aina jokin juhla, kun saavumme Suomesta.”

Päivittäisen kävelynsä Carola ja Mikko aloittavat usein läheiselle kukkulalle rakennetulta hautausmaalta. Sinne on haudattu muun muassa Rytsölöiden Palazzetto di Marmon rakentanut marmoristi.

Lähistöllä on puolen tusinaa kuumaa lähdettä, joista osa on luonnonvaraisia. Carola käy mielellään niissä tai aamu-uinnilla kylän uima-altaassa.

Jos Rytsölät ovat Castel Cellesissä useamman päivän, he kiertelevät autolla lähiseutuja. Lazion pohjoisosa on keskellä etruskialuetta, jonka historia on mielenkiintoinen. Erityisesti Orvieton katedraalia Carola kuvailee maagiseksi.

”Italiassa matkustaminen antaa inspiraatiota työhöni. On ihana löytää lähiympäristöstä uusia hyviä ravintoloita ja käydä ennestään tutuissa. Täällä syö kohtuuhinnalla niin hyvin!”

Koska Castel Cellesin yhteisö on Rytsölöille tärkeä, he haluavat antaa sille jotain takaisin. Carola auttaa ystäviä puutarhatöissä, ja Mikko leikkaa naapureiden nurmikoita.

”Meillä on tien varressa puoli kilometriä ennen kylää tontti, jossa kasvaa 55 oliivipuuta. Olen ihan rättiväsynyt, kun leikkaan niitä”, Carola sanoo.

”Suurimman osan työstä tekevät kyläläiset, jotka saavat puristetusta oliiviöljystä puolet. On rentouttavaa hoitaa omaa oliivilehtoa. Se on parasta terapiaa.”

Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 1/2026.