Mikä on elämässä ihanampaa kuin äitinä olo? Mummina olo!
Näin Ulla Papp kirjoitti Instagram-päivitykseensä huhtikuussa 2021, kun hänen tyttärensä Beata Leppilampi odotti esikoistaan.
Nyt puolivuotias Kaspian Leppilampi on juuri herännyt päiväunilta Espoon Westendissä ja pääsee heti mummonsa syliin nojatuoliin. Isoäidin onni näkyy selvästi, kun Ulla nostaa pojan korkealle ilmaan ja lepertelee tälle.
Ullalla on neljä aikuista lasta, mutta lapsenlapsi on ensimmäinen.
”Siksi olenkin niin innoissani! Olen jo pitkään halunnut olla isoäiti.”
Kun Ulla itse tuli ensimmäistä kertaa äidiksi 1990-luvun lopussa, hän tunsi löytäneensä elämänsä tarkoituksen.
”En ollut koskaan aiemmin kokenut olevani niin turvassa ja oikeassa paikassa kuin silloin. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Isoäitiys tuo elämääni vielä lisää tarkoitusta”, Ulla sanoo ja hymyilee Kaspianille.
Edellisiltana Ulla on hoitanut tyttärenpoikaansa ensi kertaa yksin, kun Beata ja hänen puolisonsa Mikko Leppilampi kävivät illallisella kahdestaan.
”Luulin, että minusta tulee rento äiti, mutta eilen kirjoitin äidilleni listan kaikesta, mitä Kaspianin kanssa pitää muistaa. Ja kyllä lapsi oli paljon mielessä ravintolassakin. Äitiys ei mene koskaan tauolle”, Beata sanoo hymyillen.
”Ja me teimme Kaspianin kanssa vähän eri lailla kuin listassa ohjeistettiin”, Ulla sanoo ja virnistää.
Työ yhdistää – sekä äiti että tytär ovat taitoluisteluvalmentajia
Äitiä ja tytärtä yhdistää sama ammatti ja huippu-urheilutausta. Sekä Beata, 27, että Ulla, 59, ovat taitoluisteluvalmentajia ja entisiä kilpataitoluistelijoita.
Tällä hetkellä Beata on äitiysvapaalla Myllypuron Taitoluisteluklubin päävalmentajan tehtävästä. Ulla toimii päävalmentajana Turun Riennon Taitoluistelijoissa. Sitä ennen hän valmensi Kokkolassa, mistä on myös lähtöisin.
”Meitä molempia pyydettiin päävalmentajiksi nuorina. Minä olin 19-vuotias, kun menin ensi kertaa valmentamaan Turun Rientoon. Beata aloitti Myllypurossa 23-vuotiaana”, Ulla kertoo.
Beata ja Ulla ovat aina olleet läheisiä ja paljon yhdessä. Kun Pappin perheen lapset olivat pieniä, Ulla vietti heidän kanssaan paljon aikaa kotona Kuopiossa, missä perhe tuolloin asui.
Valmentaessaan Kuopion Taitoluistelijoissa Ulla otti lapset mukaan jäähallille. Tai siis tarkemmin ottaen jäälle.
”Heitin heille lelut kaukalon toiseen päätyyn ja valmensin toisessa. Siellä sisarukset sitten konttasivat yhdessä ja myöhemmin myös luistelivat.”
Kun Beata Leppilampi tuli itse äidiksi syyskuussa 2021, välit lähentyivät entisestään.
”Olen aina tuntenut, että minä ja sisarukseni olemme äitini elämän keskipiste”, Beata sanoo.
Oma äitiys on saanut hänet ymmärtämään vielä selvemmin, miten paljon äiti on tehnyt hänen hyväkseen.
”Äitiys ei ole maailman yksinkertaisin tehtävä. Se vaatii täyttä omistautumista toisen ihmisin tarpeisiin, ja omat tarpeet pitää laittaa jokseenkin taka-alalle. Maailman palkitsevin ja samalla rankin kokoaikatyö!” Beata kuvaa.
Ulla nyökyttelee. Hän on kokenut äitinä myös ristiriitaisia tunteita.
”Äitinä unohtaa helposti itsensä ja alkaa elää liikaa lasten elämää. Lapsilleen haluaa niin paljon kaikkea hyvää, mutta joskus se ei ole vain hyväksi. Lasten pitää saada kokea myös pettymyksiä, ja se on äidille vaikeaa”, Ulla sanoo.
”Lapsi erkaantuu koko ajan vanhemmistaan ja niinhän sen pitää ollakin. Äitinä se kuitenkin sattuu ja pelottaa.”
Samaan aikaan Ulla iloitsee siitä, että omat lapset ovat aikuisia ja että he ovat saaneet kotoa hyvät eväät elämään.
”Lapsen siivet kantavat kyllä. Ja Beatan siivet kantavat hienosti!” hän jatkaa.
Beatan mukaan heillä on äitinsä kanssa hyvin avoimet välit.
”Näin aikuisena ajattelen äitiä enemmän kaverinani. Äiti voi yhtä lailla kertoa minulle ongelmistaan kuin minä hänelle. Pallottelemme paljon esimerkiksi työasioita.”
”Ajattelemme asioista samalla lailla ja olemme todella samanlaisia”, Ulla jatkaa.
”Me olemme tosi erilaisia. Ja myös tosi samanlaisia”, Beata korjaa painokkaasti ja nauraa ristiriidalle itsekin.
”Äiti on aina ollut tosi räväkkä, minä olen tasaisempi luonne. Välillä joudun sanomaan äidille, että voisitko vähän miettiä asioita, ennen kuin sanot ne ääneen”, Beata jatkaa ja nauraa.
”Beata on maadoittava voima”, Ulla myöntää ja nauraa.
”Ja sinun tunteesi kulkevat välillä kuin vuoristoradassa”, Beata kuvailee.
”Ei ole itsestään selvää, että äidiltä saa rakkautta ja kehuja”
Äidin ja tyttären välit eivät aina ole mutkattomat, mutta kaksikolla ei vaikuta olevan ristiriitoja. Beata ja Ulla kiusoittelevat toisiaan, mutta pystyvät toisaalta puhumaan rennosti ja avoimesti vaikeistakin aiheista.
Beatan itsetunnolle äidillä on ollut suuri merkitys.
”Äiti on aina ollut läsnä ja kehunut meitä lapsia. Hänelle olemme olleet parhaita ja täydellisiä. Meni pitkään ennen kuin ymmärsin, etteivät kaikki äidit tee niin. Ei ole itsestään selvää, että äidiltä saa rakkautta ja kehuja”, Beata kertoo.
”Kun äiti on meillä kylässä, hän saattaa vieläkin sanoa kymmenen kertaa päivässä vaikkapa, että voi kun sinä olet kaunis. Välillä se voi jopa ärsyttää, mutta tuntuuhan se myös ihanalta. Varmasti siksi itseluottamukseni on aina ollut hyvä”, Beata jatkaa.
Ulla luottaa Beataan eikä tuputa tälle neuvoja.
”Tunnen tyttäreni ja tiedän, että häntä ärsyttäisi, jos neuvoisin häntä pyytämättä. Beata on sitä paitsi hyvin äidillinen luonne ja tekee kaiken oikein. Ainoa neuvoni äitiydestä hänelle on ollut, että luota itseesi ja kuuntele itseäsi. Vahva äitiys syntyy juuri siitä”, Ulla sanoo.
”Äiti tietää, että kysyn, jos haluan neuvoja. Äiti tuntee kuitenkin aina oman lapsensa parhaiten. Joistain asioista olen kyllä kysynyt, miten äiti teki meidän kanssamme, koska tapoja on hauska pallotella”, Beata jatkaa.
”Ajattelen, että äidinvaistoon kannattaa ja pitää luottaa. Itse luotin siihen esimerkiksi silloin, kun kuopuksellani oli terveysongelmia ja uskon, että juuri vaistoni ansiosta hän voi nyt hyvin. Tieto ja viisaus lepäävät meissä äideissä, ja siihen pitäisi luottaa yhä enemmän”, Ulla sanoo.
Taitoluistelussa on paljon korjattavaa – ”Valmentaja haukkui minua harjoituksissa lehmäksi, kun olin viisivuotias”
Taitoluistelu on kurinalainen laji, jossa luistelijoilta vaaditaan paljon jo nuorina. Varsinkin viime vuosina moni entinen luistelija on nostanut esiin lajin epäkohtia ja yhteiskunnassa on alettu kyseenalaistaa tapaa, jolla nuoria urheilijoita kohdellaan. Tuorein kohu syntyi Pekingin olympialaisissa helmikuussa.
”On ollut pelottavaa huomata, että kohut eivät edes järkytä minua. Tilanne on valitettavasti aina ollut tällainen. Venäläinen valmentaja haukkui minuakin harjoituksissa lehmäksi jo, kun olin viisivuotias”, Beata Leppilampi kertoo.
”Onneksi itseluottamukseni kupponen oli täynnä hyviä juttua, koska minulla oli ylikehuva äiti. Ne tytöt, joilla kupponen oli tyhjä, ovat traumatisoituneet. Itse en koskaan valmentaisi pelon kautta, mutta sellainen on yleistä”, Beata jatkaa.
Beatasta on erittäin hienoa, että epäkohtiin viimein puututaan.
”Luistelussa on paljon korjattavaa, jotta nuoret kaikkialla saisivat reilua ja inhimillistä kohtelua. Voisi ajatella, että se on itsestään selvää, mutta ei se valitettavasti ole.”
Beata tietää, että valmentajalla on valtava vastuu lasten itsetunnon rakentamisessa.
”Olen ottanut asiakseni nostaa lapsia ja auttaa heitä kasvattamaan vahvaa itsetuntoa tämän lajin avulla.”
Asia ei kuitenkaan ole täysin mustavalkoinen. Beata sanoo, että kun hän kilpaili itse, tiukka valmentaminen sopi hänelle hyvin.
”Pelkäsin joka päivä harjoituksissa, etten onnistu. Sen ansiosta olin usein parhaimmillani ulkomaankilpailuissa, joihin tiukka valmentajani ei osallistunut. Tuntui kuin olisin ollut lomalla, kun sain luistella ilman kyseisen valmentajan asettamia paineita”, Beata sanoo.
”Koulussa arvostettiin kovuutta”
Ulla Papp havahtui omaan valmennustyyliinsä jo yli 20 vuotta sitten, kun hän katsoi vhs-kasetilta tapaansa valmentaa ja järkyttyi. Hän oli jopa yhteydessä muutamaan valmennettavaansa ja pyysi anteeksi. Myöhemmin Ulla hakeutui myös psykoterapiaan.
”Siitä on jo kauan, mutta on hyvä tiedostaa, että jokainen valmentaja on oman aikakautensa tuote”, hän sanoo.
Kun Ulla opiskeli Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa valmentajaksi, hän oli linjansa ainoa nainen.
”Olen perusluonteeltani kiltti, herttainen ja sosiaalinen, mutta koulussa arvostettiin kovuutta. Silloin uskottiin, että ollakseen hyvä valmentaja täytyy kovettaa itsensä”, Ulla kertoo.
”Autoritäärinen tapa valmentaa tuo tulosta lasten kanssa, mutta silloin unohtuu kaikki muu. Toivon, että kaikki ymmärtäisivät, että valmennussuhteessa on kyse suuremmasta asiasta kuin urheilusta. Siinä on kyse ihmisen kasvusta.”
Ulla Papp itse onkin kouluttautunut psykoterapeutiksi ja tarjoaa luistelijoille myös henkistä valmennusta.
”Ihmistä ei voi pilkkoa osiin. Ei ole olemassa erillistä urheilijaa ja sitten jotain muuta ihmistä. Valmentamisessa pitää ottaa huomioon sekä fyysiset että psyykkiset voimavarat”, Ulla kertoo.
Myös tasapuolisuus urheilijoiden kesken on tärkeää, mutta kilpaurheilussa sen toteuttaminen ei ole aina helppoa.
”Beata on ollut välillä tosi kriittinen minulle ja sanonut vaikka, että miksi annan aina sen saman tytön näyttää mallia harjoituksissa. Mutta jo pyrkimys tasapuolisuuteen on tärkeää”, Ulla sanoo.
”Äiti on tasapuolinen ja ihana valkku”, Beata kehuu.
”En laittaisi omaa lastani luistelemaan”
Ulla Papp vei kaikki lapsensa pieninä taitoluistelemaan ja on myös valmentanut jokaista. Beata aloitti harjoitukset viisivuotiaana.
”Olen saanut luistelulta kaiken! Se on antanut minulle työn ja paljon kontakteja mutta myös muokannut sitä, miten suhtaudun muihin ihmisiin ja elämään.”
Kokemustensa ansiosta Beatan on enää vaikea kuvitella esimerkiksi tilannetta, jossa häntä jännittäisi.
”Jouduin kasvamaan hyvällä tavalla varhain. Kilpaurheilussa koin nuorena sellaisia paineita ja pettymyksiä, joita moni kokee vasta aikuisena työelämässä.”
Omalle lapselleen Beata ei kuitenkaan toivo aivan samanlaista polkua.
”Vaikka rakastan luistelua ja valmentamista, en silti laittaisi omaa lastani luistelemaan”, Beata sanoo napakasti.
Ulla yllättyy hieman.
”Ajatteletko oikeasti noin?” hän kysyy.
”Ainakin nyt tuntuu siltä, että toivon hänelle jotain muuta lajivalintaa”, Beata vastaa.
Perheen Kanada-vuodet
Koko Pappin perhe muutti Vancouveriin Kanadaan vuonna 2007 Ullan ex-miehen ja Beatan isän Anthony Pappin työn perässä. Hän työskentelee yhä maassa plastiikkakirurgian erikoislääkärinä. Kanadassa Ulla valmensi, ja perheen lapset luistelivat ja kävivät koulua. Ulla ja Anthony erosivat vuonna 2010.
Beata palasi Suomeen vuonna 2017, Ulla vuonna 2018. Ullan pojat Bela ja Benjam asuvat myös Suomessa, tytär Bettina yhä Kanadassa.
Elämä suuressa maassa opetti monia tärkeitä taitoja.
”Kanadan-vuodet antoivat minulle uskallusta lähteä unelmia kohti. Suomalaiset eivät pidä itsestään meteliä, mutta Kanadassa on enemmän jenkkimeininki. Minäkään en pyytele anteeksi olemassaoloani”, Beata kertoo.
Ulla taas kehuu vuolaasti Suomea.
”Elämä täällä on helppoa, ja Suomi on oikeasti hyvinvointivaltio. Täytyy käydä muualla, että sen ymmärtää”, Ulla sanoo.
”Lasta voi koskaan kehua liikaa”
Kaspian makaa vatsallaan parkettilattialla kuorittujen porkkanoiden kanssa. Niitä enemmän kiinnostaa kuitenkin liikkeelle lähteminen. Näyttää siltä, että poika oppii ryömimään hetkenä minä hyvänsä.
Millainen äiti Beata on tai haluaisi olla?
”Kehuva ja läsnä oleva. Äiti on opettanut esimerkillään, ettei lasta voi koskaan kehua liikaa, joten kehun samaan tapaan Kaspiania”, Beata sanoo.
Beata toivoo lapsensa myös oppivan ymmärtämään, etteivät vanhemmat ole täydellisiä.
”Isompana Kaspian saa etsiä omaa polkuaan, mutta hän voi aina tulla kotiin ja äidin syliin.”
Myös Ulla on aina ollut valmis auttamaan lapsiaan.
”Kun lapset olivat teinejä, sanoin heille, ettei ole niin pahaa asiaa, etteivätkö he voisi aina tulla kotiin”, Ulla kertoo.
”Kerran, kun sitten menin kotimme alakertaan, siellä nukkui 26 nuorta. Myös lasten kavereista tuntui turvalliselta tulla meille.”
Ulla lisää, että toki lapsille pitää olla rajat.
”Ne voi kuitenkin laittaa ilman diktatuuria.”
Mitä äitiys on opettanut?
Äitiys on opettanut Beatalle toistaiseksi ainakin sen, ettei kaikki aina suju kuten elokuvissa.
”Leffoissa lapset laitetaan sänkyyn ja he nukahtavat. Mutta eihän se mene niin. Miksi kukaan ei kertonut etukäteen, että lapsen nukutus voi olla niin vaikeaa!” Beata sanoo ja nauraa.
”Äitiyden vaativuus ei tullut yllätyksenä, mutta ehkä siihen ei myöskään voi oikein varautua ennalta. En silti joudu kantamaan kaikkea yksin, sillä onhan minulla mies, joka osallistuu”, Beata sanoo.
Juuri nyt parasta on arki vauvan kanssa, eikä Beatalla ole kiire minnekään.
”Elän ensi kertaa elämässäni päivän kerrallaan tässä ja nyt. On ainutkertaista, että esikoiseni on vauva ja saan seurata hänen kasvuaan. Haluan nauttia siitä.”
Ullasta on upeaa seurata, kun oma lapsi saa kokea äitiyden täyttymyksen.
”On ihana nähdä muutos Beatassa. Ennen hän oli menevämpi, nyt hän haluaa olla kotona. Usein vasta jälkikäteen ymmärtää, miten ohikiitävää ja arvokasta on se aika, kun lapset ovat pieniä. Sitä ei saa koskaan takaisin.”
Mitä Beata Leppilampi ja Ulla Papp ovat oppineet taitoluistelun parissa erityisesti äidin näkökulmasta?
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.
Artikkeli on julkaistu Eevassa 5/2022. Kurkista roolien taakse ja seuraa Eevaa myös Facebookissa ja Instagramissa.
IhmisetDiili-ohjelman voittanut Clarissa Hedman: ”Yllätyin, että tiukan paikan tullen olin harkitseva ja rauhallinen”
IhmisetSakke Pietilä tuki syöpää sairastanutta tytärtään: ”Miisa on oikea supernainen, niin urhea”
IhmisetSisaruussuhteensa solmut selvittäneet Sikke ja Hanna Sumari: ”Äiti rakasti toista enemmän”
äiti ja tytärÄiti Sari Havas ja tytär Asta Sveholm: ”Rohkeat ratkaisut yhdistävät meitä – olemme jatkuvassa muutoksessa”
IhmisetSirpa ja Veera Selänne: ”Pystymme puhumaan kaikesta”
