”ONNEKSI OTIT TUON PUHEEKSI ITSE”, ystävä huokaisi huojentuneena.

Evelina oli juuri kertonut, että tahtoisi hakeutua ADHD-testeihin. Vuosia aiemmin diagnoosin saaneen ystävän piirteet ja haasteet kuulostivat ihan liian tutuilta. Lääkäri oli pian asiasta yhtä mieltä: Evelinalla oli ADHD, joka oli oireillut lapsuudesta saakka.

Prosessi ei jäänyt siihen. Vielä mullistavampaa oli tulossa. Pari vuotta sitten saatu ADHD-diagnoosi ei nimittäin yksin onnistunut selittämään, miten hankalilta monet muille arkiset asiat olivat aina tuntuneet Evelinasta. Hän jatkoi perusteellisiin autismitesteihin, joissa haastateltiin myös läheisiä. Tuntien tutkimusten tuloksena lääkäri vahvisti tämänkin epäilyksen: kirjolla, ehdottomasti.

Kuten monelle aikuisiällä autismidiagnoosin saaneelle, lääkärin sanat olivat Evelinalle ennemmin helpotus kuin sokki: palaset loksahtelivat urakalla paikoilleen, ja koko menneisyys näyttäytyi hetkessä uudessa valossa. En olekaan laiska, kun unohdan maksaa laskut. En olekaan tyhmä, kun en tunnista kaikkia ilmeitä ja tunteita. Naisten flirttailu? Ei hajuakaan. Torjutun miehen hiljainen raivo? Ohi meni.

ENÄÄ EI TARVINNUT PIILOTELLA ja survoa olemistaan neurotyypillisten lokeroon. Evelina alkoi kunnioittaa aisti­herkkiä tarpeitaan, niitä hassujakin: vaatteiden laput on leikattava pois, koska niiden tuntu iholla on sietämätön. Kesähelle on ajatuksena ihana, mutta kokemuksena tuskainen. Syöminen ei ole helppoa, kun valtaosa ruuan tekstuureista aiheuttaa kuvotusta. (Ei ruotoja, säikeitä, sitkeyttä, yllätyksiä.)

”Nykyään minulla on jääkaapissa muutamia itselleni sopivia turvaruokia ja aina paljon juotavaa lempilimusta makuvesiin. Tunnistan kolajuoman sen kanelin tai porkkanan nyansseista. Hampaat harjaan lasten persikanmakuisella tahnalla, koska hammastahnan maku on aina ällöttänyt minua. Minulla on liiankin tarkka haju- ja makuaisti.”

Myös ajatus yhdeksästä viiteen -arjesta tuntuu Evelinalle mahdottomalta, koska hän tarvitsee tavallista enemmän aikaa sosiaalisesta kuormituksesta palautumiseen. Artistina hän pitää huolta, että kalenterissa on typötyhjiä päiviä tasapainottamassa hektisiä kausia.

”Tiedän, että olen onnekkaassa asemassa, sillä voin räätälöidä elämääni itselleni sopivaksi.”

Kaikista tärkeintä autismidiagnoosissa oli kuitenkin ymmärtää itseään ja kokemustaan elämästä paremmin.

”Minulla on aina ollut sellainen olo, että elän vähän eri planeetalla kuin muut ihmiset. Nykyään sillä tunteella on selitys ja nimi. Tietysti myös vähän harmittaa, että on kuunnellut 28 vuotta, että sopeudu ja tsemppaa. Mutta enää ei tarvitse.”

Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Trendi-lehdessä 7/2023. Haastattelussa Evelina kertoo, miten hän on kantanut ulkopuolisen identiteettiä läpi elämänsä, miksi hän haluaa uhmata kauneusnormeja ja miten hän on opetellut sanomaan ei.