Tanssija Atte Kilpinen, 28, tunsi olevansa outo lapsi: ”Tarvitsin jonkun, joka uskoisi minuun”
Balettitanssija Atte Kilpinen on saavuttanut paljon, mutta hän ei ole välttynyt kyyneliltäkään. Kovan paikan tullen hän saa tukea lähipiiristään. Yksi suuri haave hänellä yhä on.
Kansallisbaletin ensimmäinen solistitanssija Atte Kilpinen katselee vanhojen mestareiden maalauksia keskittyneesti. Välillä hän ottaa tarkkailun kohteena olevaan teokseen etäisyyttä, toisinaan tutkii erityisen kiinnostavaa yksityiskohtaa tarkemmin.
Samaan aikaan hän on itsekin katseiden kohteena. Sinebrychoffin taidemuseossa on vilkasta. Osa ohikulkevista vieraista tunnistaa hänet, siitä seuraa salavihkaisia katseita, ujoja vilkaisuja, ihailevia silmäyksiä, suoraa tuijotusta.
Esiintyvälle taiteilijalle se on tuttua töissä, mutta nykyään moni tunnistaa Aten myös kadulla.
”Käyn täällä säännöllisesti”, Atte toteaa ja antaa kohteliaasti tietä toisiaan tukevalle pariskunnalle.
”On mielelle todella rikastuttavaa nähdä muiden teoksia, näytelmiä ja näyttelyitä. Ne aktivoivat luomistilaani. Kun tanssin toisen koreografiaa, olen ruuvi isossa liikkuvassa jutussa. Mutta se auttaa minua myös näkemään puhtaammin, mitä itse haluan tehdä.”
On perjantai-iltapäivä. Atte on saapunut paikalle tanssiharjoituksista. Vaikka hän on vapaalla Kansallisbaletista, tuleva viikonloppu kuluu työn merkeissä. Ja töitä riittää.
”Haluan viedä tanssia mahdollisimman monille ihmisille erilaisten kanavien kautta. Se on loputon työ, sillä aina on uusia yleisöjä.”
Atte on esiintynyt metsässä. Hän on esiintynyt yhdelle ihmiselle, kahdelle ihmiselle, television välityksellä parille miljoonalle.
Viime vuosi oli kuitenkin poikkeuksellisen villi ja ihanasti työntäyteinen. Alkuvuodesta Atte opetti Putouksen kilpailijoille haastavia tanssiaskeleita ja aloitti Iholla-sarjan kuvaukset. Pian sen jälkeen sai kantaesityksensä hänen ensimmäinen pitkä koreografiansa, Kohtauksia punaisesta jumalasta.
Syksyllä Atte venytti rajojaan oikein kunnolla ja osallistui Masked Singeriin – ja voitti laulukilpailun.
Väliin mahtuu omia produktioita, muiden koreografioita, haastatteluja, mainoksia, televisioesiintymisiä, sometusta, juontokeikkoja, tapahtumia ja kutsuja.
Ja kaiken Atte teki Kansallisbaletin seitsemän baletin lisäksi.
Koska tanssijalla on koko ajan monta rautaa tulessa, mieleen tulee pakostakin kysymys, kieltäytyykö hän koskaan mistään.
Kyllä kieltäytyy.
Vaikka olisi avoin kaikelle, joskus aikaa vain ei ole, toisinaan juttu taas ei tunnu omalta tai se sotii hänen periaatteitaan vastaan.
”Jos joku esimerkiksi sanoo, että tanssi tuo soolo alasti, mutta siihen ei ole perusteltua syytä, se kuuluukin kyseenalaistaa. Miksi roolia ei voisi toteuttaa esimerkiksi ihonvärisessä asussa?” Atte pohtii.
”On normaalia ja sallittua, että joskus on niin väsynyt, että itkee.”
Atte haluaa aina tehdä asioita, joista hän itse pitää ja joista kaikille tulee hyvä fiilis. Tärkeää on myös uskaltaa hypätä uuteen ja unelmoida, luottaa siihen, että elämä kantaa. Jos asia tuntuu pelottavalta, sitä kohti voi lähteä pienin askelin.
”En halua elää kurjaa vaan ihanaa elämää, niin arkena kuin töissäkin. Ehkä sillä on ollut hintansa, mutta se on ollut minun valintani”, Atte sanoo ja tunnustaa kaartelematta, että hänen päänsä on aina ollut pilvissä.
”Ehkä joskus putoan kovaa vauhtia. Jos et satuta ketään etkä suhtaudu muihin ylimielisesti, mielestäni pilvilinnoissa elämisessä ei ole mitään pahaa. Minusta sieltä ei tarvitse tulla koskaan alas. Teen satuja työkseni. Miksi elämä ei voisi olla samanlaista?”
Ulkopuolisen silmin Aten elämä saattaa näyttää ruusuiselta. Aina hänellä ei ole helppoa, ja niin kuuluukin olla.
”On normaalia ja sallittua, että joskus on niin väsynyt, että itkee”, hän sanoo.
Viime marraskuussa eteen tuli viikonloppu, joka vei Atelta voimat. Perjantaina hän esitti yhden päärooleista Kuolema Venetsiassa -baletissa. Lauantaina vuorossa oli oman Sotilas-koreografian kantaesitys.
”Sunnuntaina olin aivan poikki, mutta sainkin olla. Minulla ei ollut enää mitään annettavaa, sillä olin antanut tarpeeksi. Itse asiassa olin aika voimaton koko seuraavan viikon.”
Väsymys on Atelle tila, joka pitää vain hyväksyä. Kun hän tekee paljon, tekohetkellä hän venyy vaatimuksiin, mutta niiden vaikutukset iskevät myöhemmin. Lisäksi tanssijan täytyy löytää tapa, jolla hän treenaa ja esiintyy väsyneenä.
Jaksamisessa auttaa säännöllinen aikataulu. Atte herää, syö aamupalan ja menee töihin tiettyyn aikaan. Kokemus on opettanut, milloin mitäkin kannattaa tehdä ja syödä tai jättää väliin.
Työ onkin Aten elämän peruspilari. Se vaikuttaa kaikkeen ja ohjaa kaikkia hänen valintojaan. Kun töissä on haastavaa, hän saa tukea ja viisauksia kumppaniltaan, perheeltään ja ystäviltään. Lopulta läheiset ovat siis työtä tärkeämpiä.
Atte on myös aina käsitellyt tunteitaan työnsä kautta.
”Nykyään saa sellaisen kuvan, että vaikeat tunteet tai alakuloisuus pitäisi lakaista maton alle. Itse yritän hyväksyä ne. Ajattelen, että asia nyt vain on näin: en yritä hankkiutua eroon ikävistä tunteista, en halua niihin lääkettä, enkä pakene niitä.”
”Kaikilla on hyviä ja huonoja hetkiä, vaikeita hetkiä. On tärkeää puhua myös epämukavista fiiliksistä.”
Sanotaan, että yksi onnistuminen vaatii sata pettymystä. Se on totta Atenkin kohdalla. Hänen elämässään on tällä hetkellä monia hienoja juttuja – joku kutsuu sitä menestykseksi, joku toinen muuksi – mutta kaiken takana on miljoona epäonnistumista.
”Kaikilla on hyviä ja huonoja hetkiä, vaikeita hetkiä. On tärkeää puhua myös epämukavista fiiliksistä. Epäonnistuminen on arkipäivää, mutta en halua antaa pahalle valtaa.”
Loppupeleissä kaikki onkin itsestä kiinni. On aivan sama, oletko taiteilija, yritysjohtaja tai kuninkaallinen, sinulla on 24 tuntia päivässä. On oma valinta, miten ne käyttää. Ajatus motivoi Attea.
Moni on sanonut, että menestys on osittain myös sitä, että on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Atte kokee, että paikat, joissa hän on ollut, ovat olleet juuri oikeita hänen polkunsa kannalta.
”Kova työ on kuitenkin kaiken avain, jos haluaa saavuttaa jotain. Ei kannata ajatella, että voi hitsi, jos olisin ollut siellä silloin, olisin voinut saada sen.”
Atte ei yleensäkään pidä jossittelusta.
”Uskon, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Jokainen saa mahdollisuutensa jossakin vaiheessa elämäänsä. Joku saattaa saada sen nuorena, toinen vasta myöhemmällä iällä.”
Huoneenlämpöinen kuplavesi – se on Aten salainen pahe.
”Kaikkien on juotava vettä, mutta kun siinä on kuplia, se tuntuu vähän siltä kuin pää olisi pilvissä. Siinä on ripaus taikaa”, Atte naurahtaa.
Kuplavesi tuo hänen mieleensä mukavia muistoja Hampurista, jonne hänet kutsui John Neumeier, Kuolema Venetsiassa -baletin koreografi. Alkuaikoina Atte majaili ystävänsä luona, ja vierashuoneessa oli aina kannullinen kuplavettä.
Saksassa Atte sai haastavia ja kiinnostavia rooleja sekä pitkään toivomansa ylennyksen. Hän tapasi ihania ihmisiä ja sai kutsuja mahtaviin juhliin. Illat päättyivät aina siihen, että hän joi lasillisen kuplavettä. Siitä tuli tapa.
Aika ulkomailla oli Atelle mullistava kokemus. Showtanssitaustaisen tanssijan tapa liikkua poikkeaa klassisen baletin säännöistä. Säännöt taas rajoittavat vapautta. Suomessa Atte oli kokenut olevansa outo lapsi, jonka liikkeitä ei ymmärretty.
”Olen uskonut itseeni pienestä pitäen. Minulla oli kuitenkin pitkään sellainen olo, että tarvitsin jonkun, joka myös uskoisi minuun.”
”Johnin kanssa käteni eivät olleet koskaan huonosti, enkä minä ollut koskaan huono. Olin hyvä juuri itsenäni.”
Atte tunsi vihdoin tulleensa kotiin.
”Jos nostaa itseään ja muita siinä mukana, se on kaikille ylentävä kokemus.”
Tanssi on ollut merkittävä osa Aten elämää seitsemänvuotiaasta. Hän muistaa yhä, kuinka hän pienenä näki Jorma Uotisen esiintyvän Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.
”Katsoin sitä ja mietin, että voiko tuollaistakin tehdä. En silloin tiennyt, että haluan tanssijaksi ja tekisin vielä Jorman kanssa töitä. On todella tärkeää nähdä, minkälaiset jutut ovat mahdollisia”, Atte muistelee.
Hän kävi tanssitunneilla, innostui ja asetti päämääriä. Hän tarttui saamiinsa mahdollisuuksiin, vaikka ne joskus pelottivat. Nyt Atella on nuoria ihailijoita, joille ensimmäisen askeleen ottaminen voi tuntua vaikealta.
Eikä kyse ole vain esiintymisestä vaan isoistakin asioista.
”Kun puhutaan vaikka omasta seksuaalisuudesta ja kaapista ulos tulosta, se voi olla itselle isompi asia kuin muille.”
Atte neuvoo kysymään itseltä, miksi minä välitän tästä niin paljon, kun miljoonaa muuta se ei voisi pätkääkään kiinnostaa. Sitä kautta jännittävästä, jopa pelottavasta tilanteesta voi päästä yli.
On kuitenkin tärkeää, että unelmiaan kohti mennessä ei puske ketään alaspäin.
”Mutta jos nostaa itseään ja muita siinä mukana, se on kaikille ylentävä kokemus.”
Atte myös noudattaa periaatettaan. Parhaillaan hän treenaa seuraavaa koreografiaansa Heidi Salmisen ja Frans Valkaman kanssa. Kummatkin ovat Kansallisbaletin kollegoita. Trio esiintyy Kreutzersonaatissa, joka perustuu Leo Tolstoin pienoisromaaniin.
Omien projektien avulla Atte ei vain ilmaise itseään, niiden avulla hän elää.
”Ne ovat sieluni”, Atte tunnustaa silmät loistaen.
Joskus Atte haluaa kuitenkin vain olla kotona, pukeutua silkkiasuunsa ja juoda teetä. Oma asunto on hänelle vapaa tila, turvasatama, jonne hän voi aina mennä ja hänen läheisensä tulla. Siellä kaikki saavat olla omia itsejään, kuten Attekin on.
Koska elämä on usein hektistä, kodissa ei ole häiriötekijöitä. Kodin ei tarvitse olla pölytön, mutta kun tavarat ja rakkaat huonekalut ovat oikeilla paikoillaan, Aten mieli lepää ja hän rauhoittuu.
”Jotkut sanovat, että ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat viisaampia kuin sinä. Minä haluan ympäröidä itseni huonekaluilla, jotka ovat kauniimpia kuin minä”, hän nauraa.
Pientä kaaosta Atte ei panisi pahakseen. Hänen haaveisiinsa kuuluu nimittäin oma lapsi.
”Unelmia on aina tärkeä olla.”
Kotona isot tunteet saavat purkautua vapaasti. Iholla-sarjassa Atte päästää ulkopuoliset kotiinsa ja paljastaa, minkälaista hänen arkensa on. Somessa kaikki avautuu aurinkoisena, esiripun takana arki voi olla todella rankkaa.
Mitään ei ole lavastettu, vaan tunteet ovat aitoja.
”Kun olen lavalla, ihmiset arvioivat minua. Siksi en nytkään pelännyt, huolestunut tai jännittänyt, mitä ihmiset ajattelevat.”
”Olen silti aina sama Atte kaikkialla, ihmisenä. Olisi kauhean rankkaa vaihdella sitä, mitä on.”
Atte Kilpinen
on 28-vuotias ensimmäinen solistitanssija Kansallisbaletissa. Keväällä hän tanssii muun muassa Édith Piaf – La vie en rose -baletissa laulajan ensimmäisen puolison roolin.
Atte on myös tanssitaiteilija ja koreografi, joka on luonut useita omia teoksia.
Keväällä hänet nähdään näyttelijä Valtteri Lehtisen kanssa dialogiteoksessa Kohtauksia punaisesta jumalasta 3.5. Tampereella. Kreutzersonaatin kantaesitys on 13.6. Oulussa.
Televisiosta hänen elämäänsä voi seurata MTV Katsomon Iholla-sarjassa.
Atte asuu Helsingissä mutta on sydämeltään turkulainen. Hän on vakituisessa parisuhteessa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2025.
