Asko Kallonen pääsi eroon lapsuuden häpeästä: ”Kasvu on vaikeaa, jos ei hyväksy omia varjoisia puolia”
Valaistuminen merkitsee Asko Kalloselle hetkellistä läsnäoloa. Sen voi kokea vaikka kesäaamuna järvenrannassa. Silloin tulee tunne, että nyt kaikki on tässä. Mutta hän tietää myös, että etsijä kohtaa tiellään kipua.
Espanjan auringossa 1990-luvun lopulla Asko Kallonen ajoi skootterilla vuorelle. Hän oli tutustunut buddhalaiseen harjoitukseen ja päätti nyt kokeilla sitä käytännössä. Hän halusi tehdä sen yksin ja vuoren laella kiipesi puuhun. Siellä hän toisti oksalla istuen puoli tuntia mantraa: nam-myoho-renge-kyo.
Illallisella hän kertoi kihlatulleen Katja Kalliolle kokeilleensa mantraa. Tämä kysyi, miltä se oli tuntunut.
”Vastasin, etten tiedä, koska nyt minulle nousee kuume.”
Asko vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa hän oli vatsataudin vuoksi kolme päivää tiputuksessa. Sittemmin hän kuuli, että kun alkaa harjoittaa buddhalaista mantraa, voi saada kaikenlaisia oireita.
”En tiedä, oliko taudissani kyse jumalallisesta väliintulosta”, Asko nauraa.
Askon henkinen herääminen kehittyi pikkuhiljaa. Heräämisen keskellä hän oli kohdannut elämän karut puolet. Kolmenkympin kriisin mukana olivat tulleet myös avioero ja suuri velkataakka.
”Olin 32-vuotias köyhä velallinen, eronnut kahden lapsen isä ja juuri vaihtanut työpaikkaa. Elämä tuntui silloin hyvin hauraalta.”
Sittemmin Asko teki uran levy-yhtiön tuotantopäällikkönä, mistä hän on jäämässä eläkkeelle. Työ muutaman artistin kanssa kuitenkin jatkuu, ja musiikkia elämään tuo myös pesti uuden Levyraadin tuomarina.
Kolmekymppinen Asko selvisi jotenkuten tiukasta tilanteesta ja tapasi nykyisen elämänkumppaninsa Katja Kallion, mutta tunne kaiken arvaamattomuudesta vaivasi.
”Olin kysymysmerkkinä elämän edessä ja mietin, mistä kaikessa on kyse. ”
Puuhun mantraa lausumaan Askon oli ajanut inspiroiva kirja. Hänen ystävänsä Emma Vironmäki oli suositellut hänelle The Buddha in Daily Life -teosta. Siinä englantilainen toisen maailmansodan veteraani Richard Causton kertoo, kuinka tutustui Japanissa sodan jälkeen Nichiren Daishonin -buddhalaisuuteen. Se pohjautuu 1200-luvulta lähtöisin olevaan buddhalaisuuden perinteeseen.
Asko kuvailee suuntausta jokamiehen buddhalaisuudeksi, jonka harjoittaminen on osa arkea. Tärkeässä osassa on mantra, jota toistamalla voi vähitellen päästä yhteyteen aidon itsensä kanssa.
”Hankaluuksia kohdatessaan ihminen syyttää helposti ulkoisia asioita.”Asko Kallonen
Kirjasta Asko oppi myös buddhalaisuuden kymmenen olotilaa, jotka vaikuttavat ihmisessä yhtäaikaisesti, kuten nälkä, viha ja rauha.
Askon ajatuksissa olotilat ovat kuin miksauspöydällä säädeltäviä instrumentteja: rumpuja, bassoa, enkelikuoroa ja särökitaraa. Kun mantraa meditoidaan, miksauspöydällä on harjoittajan elämä ja harjoituksen myötä hän tulee tietoiseksi, miten nämä olotilat voisi tasapainottaa keskenään.
”Olotilat tai ominaisuudet eivät ole huonoja tai hyviä. Jos niistä tulee tietoiseksi ja hyväksyy ne, niistä voi tulla positiivisia työkaluja kohti jotain päämäärää.”
Esimerkiksi vihaa ja aggressiota voi käyttää voimana epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
”Tavoitteena olisi lakata taistelemasta olotiloja vastaan, löytää tasapaino ja tehdä niistä miksauspöydälläni joka päivä kaunis laulu.”
Asko oivalsi, että kirjan sisältö oli juuri häntä varten.
”Kaikki lukemani tuntui todelta. Aivan kuin joku olisi kantanut peilin eteeni. Siitä hetkestä päätin alkaa harjoittaa buddhalaisuutta.”
Asko liittyi helsinkiläiseen buddhistiyhteisöön. Hän osallistui yhteisiin meditaatiohetkiin ja imi tietoa opintopiireistä.
Puolen vuoden jälkeen hänet otettiin virallisesti yhteisön jäseneksi. Hänelle anottiin Japanista, Nichiren Daishonin -suuntauksen kotimaasta oma gohonzon. Se on kaunis paperikäärö, jossa on kerrottu japanilaisella kirjoituksella opetus mantrasta.
”Otin gohonzon joka aamu esiin ja katselin tätä ’elämäni miksauspöytää’ ja toistin mantraa.”
Buddhalaisuuden myötä näkökulma elämään muuttui.
Asko sanoo, että hankaluuksia kohdatessaan ihminen herkästi syyttää ulkoisia asioita. Buddhalaisuuden harjoittaminen kutsui häntä sen sijaan katsomaan syvälle minuuteen.
”Se kehotti pohtimaan, mitä syitä ja seurauksia itse luon elämääni, ja huomaamaan, mitä tässä hetkessä on. Päämäärä ei ole harjoittaminen sinänsä vaan löytää oma tapansa avata itsensä maailmalle ja muiden auttamiselle. Tätä kaikkea en toki oppinut heti, vaan tietoisuuden ja läsnäolon opettelu jatkuu edelleen.”
Viime vuonna Asko oli terapeutin vastaanotolla. Hän käsitteli lapsuudenmuistoa, jossa hän oli lamaantunut ristiriitaisia tunteita kohdatessaan. Hän ymmärsi hävenneensä näitä tunteita.
”Yhtäkkiä tunsin itsessäni pienen ja avuttoman lapsen, joka oli kärsinyt tästä häpeästä. Samassa kehooni laskeutui voimakas paino. Tätä todellista tunnetta olin peitellyt koko ikäni.”
Askon kolme tärkeää
Toisten palvelu ”Kun löytää tehtävän, miksi on tänne syntynyt, on se mahdollisuus palvella muita tehtävästään käsin – mikä se ikinä onkaan. Silloin se ei ole uhrautumista, alistumista tai raatamista vaan oman elämän käyttämistä siihen, mihin se on tarkoitettu.”
Säännöllinen harjoitus ”Se voi olla meditaatiota tai soittamista, mitä tahansa, mikä vapauttaa hetkeksi mielen orjuudesta. Silloin suostuu kiinnostumaan tästä hetkestä ja siitä, kuka on juuri tänään.”
Myötätunto ”Myötätunto itseä ja muita kohtaan on jatkuva haaste ja harjoitus.”
Asko kertoo buddhalaisesta uskonnollisesta kirjoituksesta Lootus-sutrasta, jossa ihminen vertautuu lootuskukkaan. Ihmisen juurten rakennusaineena on inhimillisyys, niin hyvät kuin huonotkin piirteet.
Vaikeuksia on möyhittävä, jotta ihminen voi sisällyttää itseensä kaikki nuo varjoisatkin puolet ja siten kasvaa ja kukoistaa – valaistua eli herätä.
”Kun olen nyt tullut lapsuuden häpeäkokemuksesta tietoiseksi, tuntuu naurettavalta, että olen pitänyt sitä itseltäni piilossa.”
”On myös helpottavaa hyväksyä sen läsnäolo, sisällyttää se itseeni, myöntää sen olemassaolo ja ehkä sitten päästä asiassa eteenpäin. Ilman omien varjoisten puolien tutkimista ja hyväksymistä vapautuminen ja kasvu on vaikeaa.”
Buddhalaisuutta tai mitä tahansa hengellistä tai henkistä harjoittava saattaa helposti lipsahtaa pyhyyden puolelle, Asko pohtii.
Ihmiselle kehittyy henkinen ego, ja hän ajattelee, että hänen tulisi olla ainoastaan pyhä ja hyvä ja piilottaa kaikki muu.
”Niin kävi minullekin. Oma potentiaali tulee esiin, kun on tietoinen kaikista puolistaan, myös niistä varjoisista.”
”Jos niitä ei sisällytä tietoisesti itseensä eikä käsittele niitä, ne tulevat esiin neuroottisena käyttäytymisenä, kuten tarpeena päteä, olla mieliksi tai esittää muuta kuin on.”
Askon kuvaama hetkellinen yhteys omaan autenttiseen minään ei ole tietoisen ajatustyön tai tahdon ulottuvilla, vaan sen voi saavuttaa jossain hetkessä, jota hän kutsuu inspiraatioksi tai armoksi.
”Se on välähdysmäinen tunne: tulen läsnä olevaksi itselleni, mieli ei hallitse eikä mieti mennyttä tai tulevaa.”
”Päämääränä on löytää oma tapa avata itsensä maailmalle ja auttamiselle.”Asko Kallonen
Valaistumisesta puhutaan Askon mielestä paljon myös korkealentoista soopaa. Hänelle se merkitsee hereillä oloa sen suhteen, kuka on ja mitä tuntee.
Se ei ole kilvoittelun kohde tai palkinto, vaan hetki, kun on aidosti yhteydessä minuuteen, joka kehoa elää.
”Hetkellinen läsnäolon tunne voi syntyä vaikkapa varhaisena kesäaamuna järvenrannalla, kun usva nousee veden pinnasta ja tuntee, että nyt kaikki on tässä. Sitten hyttynen pistää, perkele, ja hetki on poissa!”
Asko oli harjoittanut buddhalaisuutta 15 vuotta, kun kipinä katosi. Hän irtaantui vähitellen buddhalaisesta yhteisöstä 2000-luvun lopulla.
Buddhalaisuudessa on kymmeniä suuntauksia, jotka painottavat eri opetuksia ja harjoituksia. Uskonsuuntien vastakkainasettelu ja ajatus siitä, että yhden suuntauksen tapa uskoa on ainut oikea, tuntui Askosta vieraalta.
”On yhdentekevää, teenkö harjoituksessa jonkin detaljin väärin, jos tarkoitukseni on oikea, päästä yhteyteen itseni kanssa. Samalla olen myös itse vastuussa teostani.”
”Sitä kautta alkaa individualisaation prosessi, aikuiseksi kasvaminen, jolloin ei yritä miellyttää muita tai toimi muiden mielipiteiden pelossa. Se ei tarkoita, että voisin tehdä tai olla mitä vain, vaan pikemminkin oma vastuuni tekemisistäni kasvaa.”
Muutama vuosi yhteisöstä irrottautumisen jälkeen työpaikan pikkujouluissa pidettiin esitelmä enneagrammista. Se on psykologinen teoria, jossa luokitellaan persoonallisuustyyppejä ja heidän sisäisiä motiivejaan.
Asko keskusteli esitelmän pitäneen pariskunnan kanssa ja kiinnostuneena ilmoittautui heidän henkisen koulunsa kurssille.
Kyse on ei-tunnustuksellisesta ”neljännen tien” opetuksesta, jossa tutkitaan tietoisuutta erilaisten viisaustraditioiden, kuten uskontojen ja psykologian, kautta.
Merkittävässä osassa kurssiopetusta on kundaliinijooga. Sen harjoituksia kutsutaan nimellä kriya.
Kriya koostuu useista elementeistä, kuten jooga-asennoista, hengittämisestä, meditaatiosta ja mantroista.
”Aluksi se tuntui vaikealta. Oli haastavaa herätä puoli kuudelta aamulla ja mennä laulamaan mantroja, pomppimaan ja hengittelemään,” hän kertoo ja nauraa.
Vähitellen Asko pääsi lajiin sisään. Hän kertoo, että kundaliinijoogan ydin on tutkia tietoisuutta niin sydämellä, keholla kuin mielellä. Mantrat vetoavat kehoon ja sydämeen, jooga kehoon ja opetukset mieleen, hän kuvailee.
"Oli haastavaa herätä kello 5.30 ja mennä laulamaan mantroja.”Asko Kallonen
Aamuharjoituksessa, sadhanassa, esiin kaivetaan soittimet ja lauletaan yhdessä.
”Myös suhteeni musiikkiin muuttui näiden harjoitusten takia. Toisten kanssa soittaessa ja laulaessa pääsin taas musiikin värähtelyyn sisään”, Asko kertoo.
Se muistutti häntä ajasta 1980-luvulla, jolloin hän soitti ja kiersi bändien kanssa. Hän on myös säveltänyt musiikkia mantroihin.
Asko kävi henkisen koulun kolme tasoa, ja hänelle ehdotettiin kundaliinijoogaohjaajaksi opiskelua. Hän on ollut henkisen koulun apuopettajana nyt kolmisen vuotta.
”Kriyojen ohjaaminen tuntuu todella hyvältä. Olen oivaltanut, kuinka eri tavoin ihmiset omaksuvat asioita. Kundaliini on tietoisuuden joogaa.”
”Tehtäväni on vähän kuin postimiehen: tuon kirjeen eli ohjaan tunnin, ja oppilaan tehtävä on lukea kirje ja päättää, mitä tekee sen kanssa. Kannattelen tuntia, jotta joogaajien ei tarvitsi käyttää mieltään, vaan voisivat vain olla läsnä.”
Kun Askolta kysyy, onko jooga lisännyt kehon hyvinvointia, mies nauraa.
”Olen varmaankin huonoimmassa kunnossa oleva joogaohjaaja ikinä. Keho on ihan romuna nuoruuden urheiluharrastuksista johtuen. Minulla on esimerkiksi niskassa välilevyn pullistuma ja polvessa nivelrikko. Sanonkin joskus oppilaille, että tehkää te tämä asento, vaikka minä en pysty.”
”Tietoisuuden tutkiminen on tuonut minulle enemmän henkistä tilaa.”Asko Kallonen
Vaikka buddhismi ja neljännen tien opetukset ovat vaikuttaneet elämänkatsomukseen, Askosta tuntuisi ulkokultaiselta julistaa olevansa muuttunut mies.
”Ehkä tietoisuuden tutkiminen on tuonut minuun enemmän henkistä tilaa, ja joissain kohdin olen lempeämpi itselleni. Kuulin myös kerran poikani sanovan frendilleen: ’Kyl’ se on äijään vaikuttanut’”, Asko sanoo hymyillen.
Asko on pitänyt yhtä puolisonsa Katjan kanssa jo 30 vuotta. Parisuhteeseen oman itsensä tutkiskelu on vaikuttanut myönteisesti.
”Se, että avaa itseään parisuhteessa ja tulee tietoiseksi, tuo kuitenkin esiin myös kipua. Jos pari on tietoisuuden ja hyväksynnän avaamisessa aivan eri aaltopituudella, voi tulla ristiriitoja.”
Oman haavoittuvaisuuden näyttäminen tai mitättömiltä tuntuvista tarpeista kertominen vaatii suurta turvaa, joka syntyy rakkaudesta, kunnioituksesta ja läheisyydestä parisuhteessa.
Opittavaa riittää edelleen, työ ei koskaan pääty. Pikemminkin jatkuva henkinen etsintä innoittaa Askoa. Hän yrittää päästä sinuksi tietoisuuden kanssa ja tarkoituksella asettaa itsensä tilanteisiin, joissa joutuu vastatusten egonsa kanssa.
Siksi hän ryhtyi uuden Levyraadin tuomariksi. Kuvauksissa Asko huomasi pohtivansa, millainen tuomari hänen kannattaisi olla.
”Suhtauduin ajatuksiin mielenkiinnolla: tällaisia pelkoja ja mieltymyksiä minusta nousee. Niiden tiedostaminen tökkäisee minua: luulitko, Asko, olevasi niistä vapaa? Se on hyvää harjoitusta oppia hyväksymään nämäkin puolet itsestäni.”
”Kun saan itseni kiinni toiveista, peloista tai ihanteista, kysyn, onko tämä totta, olenko läsnä. Näiden ajatusten ja tunteiden hyväksyminen voi saada aikaan vapautuksen ja ymmärryksen siitä, että voin päästää niistä irti.”
Oman persoonansa tutkiminen ei ole neutraalia reflektointia vaan yhä usein hyvin kivuliasta.
”Tuskin siitä koskaan tulee kivutonta, mutta se kertoo, että olen elossa.”
Asko Kallonen
on syntynyt Helsingissä. Hänen perheeseensä kuuluu puoliso, kirjailija Katja Kallio, sekä neljä aikuista lasta.
Asko on työskennellyt muusikkona, radiotoimittajana ja levy-yhtiöissä artistien uraa luotsaavana tuotantopäällikkönä. Hän jää siitä työstä eläkkeelle tämän vuoden lopulla.
Asko työskentelee apuopettajana henkisessä koulussa, jossa kouluttautui kundaliinijoogaohjaajaksi. Hän toimi Idols-laulukilpailun tuomarina 2000-luvulla. Tällä hetkellä hän on vakioraatilaisena Levyraati-viihdeohjelmassa MTV3:lla
