Yksi puhuu palavereissa aina päälle eikä toiselle kelpaa mikään muutos. Välillä hermoja voi kiristää uusi ja yli-innokas työkaveri tai vanha rutiineihinsa juurtunut kollega. Kuulostaako tutulta?

Työpaikalla on aina yhtä monta persoonaa kuin työntekijääkin. Kun asian näkee rikkautena, oma työ ja koko työpaikka voivat parantua.

Heini Ruuskanen, 38, on toiminut kymmenisen vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, ja nyt hänen vastuulleen kuuluu myös tiimin johtaminen. Varhaiskasvatuksessa työntekijöistä on pula, ja henkilövaihdokset on huomioitava ennen jokaista elokuussa alkavaa toimintakautta. Samalla on rakennettava osin vieraista ja kirjavistakin persoonista toimiva tiimi.

”Olemme kaikki erilaisia, mutta samalla myös riippuvaisia toisistamme. Se on tärkeä asia ymmärtää. Jos ammatilliset vaatimukset täyttyvät, en ajattele, etteikö joku persoonansa takia soveltuisi tehtävään”, Ruuskanen sanoo.

Nykyään erilaisuus ja monimuotoisuus työpaikalla ymmärretään arvokkaaksi asiaksi ja sen hyödyt esimerkiksi luovuudelle ja innovoinnille on voitu tutkitusti osoittaa, sanoo organisaatioiden kehittämiseen erikoistunut ja Työterveyslaitoksen TYÖ2030-ohjelman johtaja Sanna Kulmala.

Kulmalan mukaan erilaisuus vaatii ja samalla myös kehittää työelämässä tarvittavaa empatiakykyä.

”Kun näkee ympärillään erilaisia ihmisiä samassa tiimissä, on helpompi kuulua joukkoon ja tuntea olonsa hyväksytyksi: meitä on tässä kaikenlaisia ja minäkin olen jonkinlainen”, Kulmala sanoo.

Ihmisen perustarve kun on olla hyväksytty ja arvostettu, lauman jäsen.

Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Kun ne tunnistetaan, lopputulos on parempi, ja jokaiselle löytyy oma rooli. Kaikki alkaa puhumisesta – ja ennen kaikkea kuuntelemisesta, sanoo Ruuskanen.

”Keskustelemme yhdessä osaamisesta ja jokaisen mahdollisista erityistaidoista. Sen jälkeen sovimme yhteisistä tavoitteista ja vastuualueista, ja jokainen saa äänensä kuuluviin. Kaikilla on vahvuuksia, joita tiimissä kannattaa hyödyntää.”

Jos vastuut jäävät epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi, seuraa Ruuskasen mukaan ongelmia. Silloin on vaikea ymmärtää, miksi kollega toimii niin kuin toimii.

”Kun tekemisessä pyritään hyödyntämään erilaisuutta rikkautena, jokaisen kuormitus voi tuntua vähän pienemmältä”, Kulmala sanoo.

”Jos esimerkiksi tiedän, että Teijan toimintatyyliin kuuluu kriittisyys, voin tietoisesti sparrailla Teijan kanssa, koska hän löytää asiasta kehitettävää. Ja jos Mikan vahvuuksiin kuuluvat innostaminen ja energisoiminen, voin kääntyä Mikan puoleen silloin kun tarvitsen hengen nostatusta ja itseluottamusta.”

Ja kun yhdessä saadaan parempia tuloksia, erilaisuuden välinen kitka pienenee.

”Tämä tietysti vaatii esihenkilöltä enemmän. On helpompaa tasapäistää kaikki kuin ottaa huomioon erityistaidot ja luontaiset vahvuudet ja rakentaa niistä yhteistä suuntaa.”

Ruuskanen on huomannut saman: oikein hoidettu työnjako keventää jokaisen työtaakkaa, ei lisää sitä.

”Opettajan työssä erilaisuus rikastuttaa ja helpottaa arkea. On hienoa tietää, ettei minun tarvitse osata kaikkea. Oikein jaetut työt laskevat stressitasoa ja lisäävät työrauhaa. Ja omien vahvuuksien toteuttaminen myös motivoi työntekijöitä.”

Varhaiskasvatuksessa tämä voi tarkoittaa Ruuskasen mukaan esimerkiksi sitä, miten lasten päivärytmistä huolehditaan: kuka ulkoilee lasten kanssa, kuka suunnittelee aktiviteetit ja kuka järjestää ne millekin pienryhmälle.

Ruuskasella on paljon kokemuksia siitä, kuinka esimerkiksi työntekijävaihdokset kesken kauden vaikuttavat tiimityön dynamiikkaan ja vuorovaikutukseen.

”Se sekoittaa pakkaa aina paljon. Ymmärrän hyvin, ettei tiiviiseen porukkaan voi mitenkään solahtaa yhdeltä istumalta”, Ruuskanen sanoo.

”Jokaisella on omanlaisensa tapa tehdä töitä, ja se tapa pitää saada toimimaan yhdessä tiimin kanssa. Näissä tilanteissa usein huomaan itsestäni, kuinka tiukasti olen tottunut määrättyihin rutiineihini ja toimintatapoihini, ja sitten joudunkin kyseenalaistamaan monia asioita tarkemmin.”

Ruuskanen ei voi ajatella, että hän olisi jotenkin parempi ihminen ja työntekijä, vaikka hänellä ehkä olisikin enemmän kokemusta. Mielessä voi liikkua monta kertaa, miten joku asia kannattaisi tehdä, mutta kannattaa malttaa eikä heti tuputtaa apua.

”Usein nämä eri näkemykset liittyvät lapsiryhmien hallintaan ja heille järjestettävään toimintaan. Eli millaisen toiminnan arvioidaan sopivan kenellekin lapselle, ja kuinka se sopii tiimin yhdessä sopimiin tapoihin.”

”Pitää hyväksyä, että asiat voi tehdä monella tavalla, ja minä olen tarvittaessa kertomassa ja auttamassa. Hyvä tiimityö perustuu sallivaan asenteeseen ja ilmapiiriin, joten toisen oppimista ja kokeilemista pitää kunnioittaa.”

Kulmalan mukaan usein toisen työtapaan tympääntyminen kertoo kiireestä tai siitä, että uskoo itse tietävänsä monen asian paremmin.

”Älä koskaan kadota uteliaisuutta, ihmettelyn taitoa tai halua oppia uutta. Samankaltaisuus vetää meitä puoleen, mutta silloin jää paljon potentiaalia hyödyntämättä”, Kulmala sanoo.

Ruuskasen mielestä usein auttaa se, ettei mieti jatkuvasti, mikä toisessa voisikaan ärsyttää.

”Hyvään keskittyminen auttaa. Mutta jos jonkun työkaverin käytös tai tapa toimia käy ylitsepääsemättömäksi, se pitää ottaa puheeksi.”

Silloinkaan ei hänen mukaansa tulisi mennä kiinni persoonaan, vaan pysyä tarkasti siinä, miten toisen käytös haittaa töiden tekemistä.

”Meidän työssä tämä on tärkeää jo siksi, että lapset ovat erinomaisia aistimaan työntekijöiden riitaisan ilmapiirin. Silloin oppimistulokset heikkenevät ja häiriökäyttäytyminen lisääntyy.”

Sallivaan ilmapiiriin kuuluvat virheet, koska ne opettavat eniten ja parhaimmillaan kehittävät ammatillista osaamista. Tietenkään kenenkään turvallisuutta ei saa vaarantaa.

Työelämässä on jo vuosien ajan ymmärretty temperamenttierojen vaikutus käytökseen. Toinen nauttii sosiaalisesta hälinästä ja energisoituu muista, kun taas toinen haluaa viettää kaikki taukonsa yksin ja hiljaa.

Sama suvaitsevaisuus kannattaa ulottaa eri persoonallisuuden piirteisiin.

Kuluneen kahden vuoden aikana pula työntekijöistä ja koronapoissaolot ovat kuormittaneet myös varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviä. Välillä tunteet ovat olleet pinnassa.

Ruuskaselle viilipytty-kollegat ovatkin olleet arvokas apu, kun hermo on alkanut kiristyä.

”Kiireisessä ja painostavassa työtilanteessa oma mopo olisi saattanut lähteä käsistä monta kertaa. Onneksi rauhallisempi kollega on tuonut tasapainoa ja saanut palautettua minut järkiajatteluun.”

Samoin työkaverin perehtyneisyys ja into osaamisaluettaan kohtaan on saanut Ruuskasen ymmärtämään kirkkaammin sen, miten tärkeä asia aito innostus ja sen näkyminen muille on. Myös Kulmala tunnistaa asian – ja intoa on välillä myös syytä hillitä.

”Tykkään edetä nopeasti, keskeytän toiset liian usein ja puhun päälle. Niinpä aloin harjoitella kuuntelua tietoisesti. Istuin palavereissa hiljaa ja vain kuuntelin. Oli hurjaa huomata, kuinka paljon hyviä ajatuksia kuulin toisilta, kun en ollut jyräämässä ja keskeyttämässä heitä.”

Yhteisöllisyyden ajatus on ymmärretty organisaatioissa ja työyhteisöissä myös väärin, sanoo Kulmala.

Tarkoitus luoda hyvän meiningin työpaikkoja saattaa mennä sivuraiteille ja kääntyä lopulta tarkoitustaan vastaan. Samankaltaisuudessa on kyllä tempaavaa nostetta, mutta yhdenmukaisuuden paine voi Kulmalan mukaan kuplaannuttaa ja olla jopa ahdistava kokemus.

”Yhteisöllisyys ei ole synonyymi samankaltaisuudelle. Yrityskulttuurin kehittäminen samankaltaisuudesta käsin on johtanut jopa siihen, että ellet ole kiinnostunut osallistumaan työpaikan sambakarnevaaleihin, et ole tiimipelaaja.”

Vaikka hyvä vuorovaikutus ja tiimisuhde voivat synnyttää ystävyyden, se ei ole edellytys hyvälle työtoveruudelle. Kunnioitus ja yhteiset tavoitteet riittävät.

On selvää, että suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden arvostusta tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan. Työvoimaa tarvitaan maista, joiden kulttuuri ja varmasti myös monet toimintatavat poikkeavat totutuista suomalaisista.

Osaavien työntekijöiden puute on todellisuutta myös varhaiskasvatuksessa, Ruuskanen sanoo.

”Olemme isojen asioiden äärellä. Meidän on löydettävä keinoja jaksaa ja pärjätä työssämme. Kaikki perustuu vuorovaikutukseen, ja työn tulokset kertovat, kuinka hyvin vuorovaikutus toimii.”

Hänestä on ollut hienoa kuulla, että työpaikan hyvä tiimihenki saa monet tulemaan töihin myös silloin, kun elämä on raskasta. Ja työpaikalta löytyy aina erilaisia ihmisiä, joiden puoleen kääntyä.

Arjen kiireessä ei aina malteta pysähtyä kunnioittamaan erilaisuutta. Mutta kun maltetaan, se kannattaa.

”Afrikkalaisen sanonnan mukaan yksin pääsee kyllä nopeasti perille, mutta jos haluaa mennä pitkälle, on se matka tehtävä yhdessä”, Kulmala sanoo.

Juttu on julkaistu Trendissä 8/22.