Kokki Aram Behbodi, 31, ei halua pukeutua töissä rumiin työasuihin: ”Minun täytyy tuntea itseni kauniiksi, jotta voin tehdä työni hyvin”

”Haluan tyylilläni huomiota. Koska pukeudun naisellisesti ja sensuellisti, voi helposti ajatella, että teen sen miehiä varten. Tavallaan se pitää paikkansa: se, että minulla on ylipäätään vaatteet päällä, on ainoastaan miehiä varten.

Jos pukeutuisin vain itseäni ja muita naisia varten, olisin töissäkin pelkissä stringeissä tai laittaisin maailman lyhyimmän hameen, nännisuojat, stay upit ja turkiksen.

En kuitenkaan hae huomiota miehiltä. Suurin kehu on se, kun pikkutytöt katsovat minua ihaillen. Samalla tavalla minäkin katsoin lapsena kauniita naisia. Ajattelin, että aikuisena haluan olla samanlainen.

Katso video, jossa Aram esittelee kolme asukokonaisuuttaan.

Juureni ovat Iranissa, joka oli ennen vallankumousta tyylimekka. Lapsena äitini näytti minulle valokuvia ja elokuvia, joissa iranilaiset naiset olivat viimeisen päälle laittautuneita. Ajattelin jo lapsena, että se oli tapa osoittaa kunnioitusta muita ja itseä kohtaan.

Ehkä kuvat ovat painuneet verkkokalvoilleni niin voimakkaasti, että haen niistä yhä vaikutteita tyyliini. Esikuviani ovat myös vanhemmat ranskalaiset ja italialaiset naiset. Heitä ei kiinnosta pätkääkään, mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat heistä. He kantavat itseään upeasti. Sellainen haluan olla.

Vaikka haen pukeutumisellani huomiota, pukeudun ensisijaisesti itseni vuoksi. Nyt näytän nätiltä, olen itsevarmempi ja ryhdikkäämpi – ja asiat onnistuvat paremmin.

En tingi tyylistäni edes töissä. Kun työskentelin ravintoloissa, en suostunut pukemaan rumia työasuja päälleni. Minun täytyy tuntea itseni kauniiksi, jotta voin tehdä työni hyvin. Kun teen työni hyvin, voin hyvin.

Suomessa tuntuu olevan vallalla ajatus, ettei töihin tarvitse laittautua. Minä olen suuren osan päivästä töissä, joten haluan olla siellä oma itseni. Onneksi minulla on ollut työnantajia, jotka ovat antaneet minun olla sellainen kuin olen.

Minusta on myös tärkeää näyttää, että ravintola-alan työtä pystyy tekemään uskottavasti myös supernaisellisena. Naisellisuus ei vie pois ammattitaitoa.

Ravintola-alan työvaatteet ovat olleet mielestäni rumia. Kun aloitin alalla yli 15 vuotta sitten, vaihtoehtoja ei ollut: kokilla piti olla kokkitakki, vaikka se istui huonosti. Nykyään on onneksi kauniitakin kokkitakkeja.

Tällä hetkellä työskentelen yksityiskokkina. Koska teen töitä itselleni, minun ei tarvitse selitellä tyyliäni. Saan näyttää siltä, miltä halua.

Järjestämilleni illallisille ja monille työkeikoille puen ylleni mekon ja värikkään essun. Viimeistelen työasun korvakoruilla, joilla tuon esiin persoonaani.

Suuri osa asiakkaistani on naisia. He näkevät somekanavieni kautta, miltä näytän töissä. He osaavat odottaa tyyliäni. On ihanaa laittautua töihin, kun tiedän, että asiakkaani arvostavat sitä.

Matka tyyliini on ollut pitkä, vaikka visioni siitä, miltä haluan näyttää, on ollut selkeä. Isoimmat tyyli-ikonini ovat Gossip Girl -sarjan Blair Waldorf ja Sinkkuelämää-sarjan Charlotte. Heidän tyylinsä on todella klassinen, ajaton ja elegantti.

Väliin on mahtunut kokeilujakin. Yhdessä vaiheessa halusin näyttää Gossip Girl -sarjan Little Jennyn punk-versiolta. Lopulta se ei kuitenkaan tuntunut omalta.

Olen ollut aina tosi tyttömäinen, mutta teini-ikäisenä se ei ollut muodikasta. Kun hyväksyin oman tyttömäisyyteni ja naisellisuuteni, siitä tuli minulle jonkinlainen supervoima. Nykyinen tyylini on klassinen ja sensuelli. Se edustaa hyvin persoonaani ja kertoo, kuka olen. Olen itsevarma enkä pelkää olla seksikäs.

Hankalinta on ollut löytää oma värimaailma ja oppia pukeutumaan oman vartaloni mukaan. Vartaloni on muodokas. Pidän siitä kovasti, ja mielestäni nykyinen tyylini korostaa sen parhaita puolia. Pienen kokoni vuoksi ostan vaatteita myös lastenosastoilta.

Olen kokenut myös sen, miltä tuntuu olla erikokoinen. Erään päättyneen parisuhteen jälkeen laihduin paljon. Sen myötä tyylini muuttui. Pukeuduin kireämpiin vaatteisiin ja silkkimekkoihin, joissa tunsin oloni kauniiksi ja seksikkääksi. Samaan aikaan oloni oli kehossani vieras. En tunnistanut itseäni peilistä.

Tavaramerkkejäni ovat lyhyet, hyvin istuvat hameet ja bootsit. Omistan niitä useita eri väreissä. Ne ovat vaatekaappini peruspilareita. Erityisen rakkaita ovat myös näyttävät vintage-turkit, joita käytän rohkeasti arjessa.

Panostan asusteisiin, jotka kruunaavat kokonaisuuden. Hatut ovat aliarvostettuja, ja mielestäni ihmisten pitäisi käyttää niitä enemmän. Myös korut ovat tärkeä osa tyyliäni.

En erottele arki- ja juhlavaatteita. Kaikki vaatteet ovat tarkoitettu käytettäväksi. Saatan mennä markettiin tutu-hameessa ja turkiksessa. Pääasia on, että näytän nätiltä.”