Kun Anu Vehviläinen maistoi ensimmäisen kerran pavlovaa, hän tajusi löytäneensä lempijärkiruokansa: ”Juhlistan sillä tärkeitä hetkiä”

”Söin pavlovaa ensimmäisen kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun työskentelin lehdistöavustajana ulkoministeriössä Helsingin Katajanokalla. Kävimme pari kertaa syömässä hieman paremmin lähellä sijaitsevassa ravintola Bellevuessa. Kerran tilasin jälkiruuaksi pavlovan, joka oli niin jumalaisen hyvää, että se on ollut siitä asti lempijälkkärini.

Pavlovassa makea marenki yhdistyi suomalaisiin marjoihin. Marenkeja rakastin jo aikaisemmin. Äitini leipoi niitä ylioppilasjuhliini, ja muistan edelleen niiden herkullisen maun.

Myös lähimenneisyyteeni liittyy tärkeä muisto pavlovasta. Tammikuussa 2021 liityin ortodoksikseen kirkkoon pitkän harkinnan jälkeen. Mieheni kuolema kymmenen vuotta aikaisemmin oli sysäys henkisille asioille. Aloin vakavoitua ja lukea myös ortodoksista kirjallisuutta. Siitä ajatus kypsyi.

Kirkkoon liittymistä juhlistin läheisteni kanssa Joensuun-kodissani. Tarjosin heille mukaillun zakuskan eli venäläisen alkupalapöydän. Tarjolla oli muun muassa blinejä, mätiä, maustekurkkuja ja kylmäsavulohta. Jälkiruuaksi olin valinnut vadelmista ja pensasmustikoista valmistetun pavlovan.

Raikas marjaherkku sopi erinomaisesti zakuskan jälkeen. Tarjosin samaa jälkiruokaa myös viime toukokuussa, kun kotini pyhitettiin ortodoksisen tavan mukaan.

Anu Vehviläinen tekee pavlovaa mielellään suomalaisista marjoista.

Pavlovaa voi tehdä myös hedelmistä, mutta minusta suomalaiset marjat sopivat siihen parhaiten. Lakka ja karpalo voisivat toimia hyvin syksyisessä ja talvisessa versiossa.

Juomaksi pavlovan kanssa sopii alkoholiton Lehtikuohu. Minulla on Kontiolahdella Höytiäisen rannalla mökki, jossa käyn lähes joka viikonloppu. Lehtikuohu on paikallinen tuote. Minusta on loistavaa, että yritykset panostavat alkoholittomiin juomiin.

Käytän itse myös alkoholia. Hyvään ateriaan kuuluvat ruokiin sopivat viinit. Kuiva riesling on eniten makuuni, mutta punaviini sopii liharuuan kanssa ja samppanja juhlaan.

Vapaa-ajalla laitan mielelläni ruokaa, vaikka muuten olen ruuanlaittajana hieman epävarma. Minulla on pieni perhe, enkä ole tottunut kokkaamaan isolle joukolle. Kiireisen työni vuoksi arkisin kokkaaminen on tähdännyt vatsan täyttämiseen.

Olen hyvä valmistamaan blinejä ja esimerkiksi sienipiirakkaa. Parsaa käytän keväällä monipuolisesti. Grillikauteni alkaa huhtikuun lopussa ja kestää syyskuuhun.

Viikonloppuisin katan pöydän mielelläni kauniisti. Tuntuu mukavalta, kun pöydällä on liina ja kankaiset, vaaleat lautasliinat. Juomat kaadan kannuihin ja ruuan asettelen tarjoiluastiaan. En halua pöytään juomatölkkejä ja kattiloita.

Ruuassa minua inspiroivat kauneus, maku ja kotimaisuus. Minulle on tärkeää, että raaka-aineet ovat suomalaisia ja laadukkaita. Kotimaisista ruoka-aineista käytän päivittäin kauraa ja perunaa.

Haluaisin oppia laittamaan herkullisia pataruokia. Viimeksi tein juurespataa, josta tuli todella hyvää. Minua kiinnostaisi tehdä myös hyvää possupataa. Hankintalistallani onkin kunnollinen pata, sillä toistaiseksi olen hauduttanut ruuat tavallisessa kattilassa.

Poikani Tatu on 21-vuotias ja jo nyt minua parempi ruuanlaittaja. Hän oppi lukioiässä valmistamaan herkullista pastaa ja käyttämään ruoka-aineita fiksusti. Hänen jäljiltään ei synny hävikkiä.

Tatu oli armeijassa kansainvälisissä valmiusjoukoissa muonitusryhmän johtajana ja oppi siellä tekemään ruokaa isolle joukolle ja maustamaan sitä rohkeasti.

Poikani on valmistanut minulle pastan lisäksi erinomaisen hyvää risottoa. Viime vuosina hän on opetellut savustamaan kalaa mökillämme. Hän myös kalastaa ja käy talviverkoilla Höytiäisellä. Sieltä nousee kuhaa ja haukea.

Itse valitsen mieluummin kuhan, sillä söin jo lapsena paljon haukea. Rakastan kuhaa erityisesti pannulla paistettuna. Sen parempaa ei ole.”

Marenkinen kakkupohja on luontaisesti gluteeniton. Juhliin kannattaa valita pavlovan vaahtoon vähälaktoosinen tai laktoositon vaihtoehto.

Kuningatarpavlova

10–12 annosta

• 4 kananmunaa

• 2 tl maissitärkkelystä

• 2 dl sokeria

• 1 tl väkiviinaetikkaa

Päälle:

• 4 dl kuohu- tai vispikermaa

• noin 2 rkl sokeria

• 1 prk (200 g) vaniljakreemiä tai -rahkaa

• noin 1/2 l pensasmustikoita

• noin 1/2 l vadelmia

• mintunlehtiä

1. Erottele keltuaiset valkuaisista. Ole tarkkana, ettei hitustakaan keltuaista joudu valkuaisten joukkoon – silloin marenki ei onnistu.

2. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi sähkövatkaimella.

3. Sekoita maissitärkkelys sokerin joukkoon ja lisää seos valkuaisvaahtoon vähän kerrallaan, edelleen vatkaten. Sekoita joukkoon etikka. Marenki on valmista, kun se on jäykkää ja kiiltävää ja pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa.

4. Muotoile marenkimassasta pyöreä levy leivinpaperin päälle uunipellille. Voit halutessasi sipaista lusikan selällä levyn keskikohtaan kuopan, jolloin saat lisätilaa täytteelle.

5. Paista 120 asteessa noin 11/2 tuntia. Silloin marenki on rapsahtavan kovaa mutta sisältä sopivan sitkeää. Voit myös kytkeä uunin lopuksi pois päältä ja jättää marengin jälkikuivatukseen. Laita uuninluukun väliin puuhaarukka, jotta luukku jää raolleen.

6. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sokeria maun mukaan. Kääntele kreemi tai rahka vaahdon joukkoon. Tarkista maku.

7. Levitä vaahto marenki- levylle. Lisää marjat ja muutama mintunlehti.

8. Tarjoa kahvipöydässä tai jälkiruokana.

Juttu on julkaistu Eevassa 5/22.