Bruno, 13, on mato-ongella Jalo-koiran kanssa. Venelaiturilta nappaa parhaiten. Sieltä Bruno on saanut särkiä, ahvenia ja haukia.

Pikkuinen saari on noin viiden kilometrin päässä Loviisan keskustasta. Venematka mantereelta on verraten lyhyt sekin, vain muutaman minuutin pituinen.

Saaren korkeimmalta kukkulalta katsoo 1940-luvulla sodan jälkeen valmistunut huvila. Punaiseksi maalattua taloa suojaa mäntyinen lehtometsä. Maasto on kumpuilevaa ja huoleton puutarha on aikoinaan porrastettu kauniisti luonnonkivillä. Puiden lomasta kurkistelevat vierasmaja, puilla lämpiävä saunarakennus, vaja ja puucee.

Tähän kaikkeen helsinkiläiset Anu Igoni ja Jaakko Veijola ihastuivat viisitoista vuotta sitten, kun he löysivät kaipaamansa vapaa-ajankodin netin kautta.

Anu ja Jaakko ovat muotoilun ja markkinoinnin yrittäjiä ja luovia johtajia. Anu työskentelee mainostoimisto Bob the Robotissa, Jaakko mainostoimisto Wörksissä.

Pariskunnalla on myös yhteinen yritys Nakuna Helsinki. Se on parivuotta sitten lanseerattu kansainvälinen hajuvesibrändi.

”Siihen nähden, että korona sulki koko maailman, upouusi brändi on huomattu ja ihmiset ovat ostaneet sitä rohkeasti”, toisiaan inspiroiva pari iloitsee.

Bässholmenin huvila siirtyi irtaimistoineen Anun ja Jaakon omistukseen rakennusalan ammattilaiselta. Häntä ennen saaressa viihtyi monta vuosikymmentä paikallinen makkaratehtailija Kastén. Hänen jälkeensä saareen oli jäänyt muun muassa monta käytettyä pakastinta ja jääkaappia.

”Vuokrasimme muutaman kerran ison metalliveneen, jotta saimme kuljetettua tavarat saaresta pois. Arvelemme, että makkaratehtailija piti täällä kesäkauppaa.”

Perustuksiltaan hyväkuntoista taloa ja saaren muita rakennuksia on kunnostettu pikkuhiljaa. Anu ja Jaakko ovat tehneet paljon itse, mutta ovat käyttäneet isommissa töissä apuna paikallisia ammattilaisia.

Talon nurkkalaudat ja parvekkeen kaiteet hohtavat valkoisina. Kuistin avointa sisääntuloa suojaavat pitsiverhot. Niiden takaa seiniltä pilkistelevät vintagetyyliset peilit.

Olohuoneen takan päältä katselee täytetty villisika, ruokailutilan seinää koristavat Brunon piirustukset ja keittiön lattiaa peittää ryijy.

”Olemme pyrkineet tekemään vapaa-ajankodistamme esteettisen ja inspiroivan. Tämä on kuin leikkimökki, jota saa koristella”, Anu Igoni myhäilee.

Huvilan alakerrassa keittiön, olohuoneen ja ruokailutilan lisänä on pieni kamari. Yläkerrassa sijaitsevat makuuhuoneet, joita somistavat entisten asukkaiden ajoilta hyvin säilyneet huonekalut.

Elämä Bässholmenissa on yksinkertaista. Ilman nykyajan mukavuuksia päivät kuluvat perusaskareiden äärellä: lämmitetään saunaa, laitetaan ruokaa, tiskataan ja käydään saaren eteläkärjen nuotiopaikalla istuskelemassa ja paistamassa silloin tällöin makkaraa.

Väkevimmät kokemukset liittyvät kesän valjastamiseen keväällä ja sen purkamiseen syksyllä.

”Paikan kesäkuntoon laittaminen vie reilun kuukauden. Yksistään kaislojen niittäminen kulkuväylän avaamiseksi rannalta vie noin viikon”, Jaakko kertoo.

Bässholmenissa ja Loviisassa on maaseudun rauhaisa rytmi.

”Alussa minua hermostutti kaikki tämä hitaus, ja että kaupan kassallakin piti jäädä ihmisten kanssa juttelemaan. Nyt teen niin itsekin”, Anu hyrisee.

Jaakolle maaseutumainen Loviisa on elämää avartava kokemus.

”Täällä saan kohdata suomalaisuuden, jota Helsingin punavuorelaisessa kuplassa ei tavoita.”

Pari tuntee saavansa loviisalaisesta mentaliteetista tukea myös työhönsä.

”Täällä eläminen ruokkii luovuutta ja ennen muuta rentouttaa”, Anu painottaa.

On lauantai, aurinko hymyilee kirkkaalta taivaalta ja sisällä tuvassa tuoksuu ruoka. Anu Igoni rakastaa ruuanlaittoa. Hän piti pitkään ruokapainotteista Bässholmen-blogia. Se löytyy verkosta edelleen.

Ajan patinoima ruokapöytä valoa tulvivan kulmaikkunan alla on katettu. Lautaset ovat vanhaa Arabiaa, Anun isoäidin perintöä.

”Tänne on helppo tuoda kauniita astioita. Kun ei ole astianpesukonetta, käsin tiskatessa ne eivät mene pilalle.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 08/21.